Presidentinvaalit 2018

Suomen Sotilas kysyi seitsemältä presidenttiehdokkaalta näiden näkemyksiä turvallisuutta ja maanpuolustusta koskevissa kysymyksissä. Kaikki presidenttiehdokkaat vastasivat kyselyyn*. Mitä mieltä Suomen ensi keväänä valittava presidentti ja puolustusvoimain ylipäällikkö on asevelvollisuudesta ja Natosta? Entä hankinnoista ja sotilaallisen maanpuolustuksen kehittämisestä?

Ehdokkaiden vastaukset kokonaisuudessaan ovat luettavissa tämän jutun perässä olevista linkeistä. Juttu on alunperin julkaistu Suomen Sotilas -lehden numerossa 6/2017.

*) Poislukien Paavo Väyrynen, jonka ehdokkuus ei ollut varmistunut tätä juttua tehtäessä, toimituksen huomautus.

Asevelvollisuus yhdistää – Nato jakaa

Asevelvollisuusjärjestelmämme toimivuudesta ehdokkaat ovat hyvin yksimielisiä. Kalustohankintojenkaan tarpeellisuutta ei erityisemmin kyseenalaista kukaan, vaikka vasemmistoliiton Merja Kyllönen haluaisi laskea hävittäjien määrää.

Konemäärän perusteena ei kuitenkaan voi olla 64–67 konetta vain siksi, että aiemmin meillä on ollut tämä määrä. Tarkasteluun tulee ottaa 18 tai enintään 36 koneen hankinta. Jo 18 koneella kyettäisiin tuottamaan hyökkääjälle tappionsietokykyä suuremmat tappiot. Kustannussyistä tulisi myös pyrkiä hankkimaan valmis kone valmiine asejärjestelmineen, eikä ainakaan lähteä aseteollisuuden tuotekehittelyn maksumieheksi. Sekä kone että siihen hankittavat järjestelmät sitovat meidät myyjiin. Hankinta ei saa johtaa mihinkään sotilaalliseen liittoutumiseen.

Istuva presidentti Sauli Niinistö painottaisi presidentin roolia maanpuolustustahdon ylläpitäjänä. Hän näkee Puolustusvoimien kehittämistarpeen erityisesti materiaalisena kysymyksenä.

Puolustusvoimamme on suorituskykyinen, ja kykenemme luomaan tuntuvan kynnyksen hyökkäystä vastaan. Kehittämistarpeita on kahdentyyppisiä. Puolustusvoimien osalta ne liittyvät erityisesti uuden kaluston hankintaan. Hybridiuhkien torjuminen taas vaatii eri viranomaisilta lisääntyvää valppautta ja kykyä yhteistoimintaan. Tässä tehtävässä myös siviilien ja siviilijärjestöjen tieto ja osaaminen on tärkeää.

Myös sosiaalidemokraattien Tuula Haatainen nostaa niin kutsuttuihin hybridiuhkiin varautumisen keskeiseksi kehittämiskohteeksi.

Onko puolustusjärjestelmämme varautunut riittävällä tavalla kyberhyökkäyksiin, joiden tavoitteena on tuottaa nopeasti vahinkoa yhteiskunnallisesti kriittiseen tietoinfrastruktuuriin? Hybridiuhkien torjuntaa pidän tärkeänä kehittämiskohteena.

Natoon vai ei?

Ehdokkaista ainoastaan RKP:n Nils Torvalds asettuu selkeästi Nato-jäsenyyden hakemisen kannalle. Hänen mukaansa Venäjällä on odotettavissa kriisi, jonka iskiessä Suomen tulee olla tiukasti läntisen sateenvarjon suojassa.

Arvaamaton presidentti Yhdysvalloissa ja huolestuttava talouskehitys Venäjällä sekä brexitin vaikutus Euroopan puolustuskykyyn luovat ihan riittävästi haasteita.

Keskustan Matti Vanhanen puolestaan haluaa säilyttää kansallisen liikkumatilan Nato-kysymyksessä. Samanlainen ajattelu ilmenee myös Niinistön vastauksessa:

Suomen on pidettävä avoinna mahdollisuutta hakea Naton jäsenyyttä, tämä jo sellaisenaan on myös turvallisuuspoliittinen väline. Olennaisinta on ylläpitää valmiuksia, ei määritellä aikataulua, Niinistö toteaa.

Niinistö haluaa selvittää tarkoin, mitä Euroopan unionin puolustusulottuvuus todella pitää sisällään.

Olen pitkään kannattanut Euroopan puolustusyhteistyön kehittämistä ja nyt eteenpäin vietävää pysyvää rakenteellista yhteistyötä (PRY). Johtamani linja on ollut selvittää tarkoin, miten kukin jäsenmaa ymmärtää Lissabonin sopimuksen hengen ja velvoitteen ja miten se toteutetaan, tasavallan presidentti jatkaa.

Kansainväliset velvoitteet

Myös perinteisten liittokuntien ulkopuolinen kansainvälinen kehitys sekä erilaisten sopimusten maallemme asettamat velvoitteet pohdituttavat ehdokkaita. Perussuomalaisten Laura Huhtasaari haluaisi pitää Suomen tiukasti liittoutumattomana ja irti jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta.

Jalkaväkimiinojen suorituskykyä ei sellaisenaan pystytä korvaamaan. Kaikki tottelevat miinoja, ja niillä on tarkoitus suojata strategisia pisteitä, Huhtasaari linjaa.

Matti Vanhanen puolestaan on huolissaan Afrikan kehityksestä.

Afrikan tulevaisuuden kehitys on myös Suomen turvallisuuden kannalta olennainen kysymys. Meidän täytyy tehdä EU-rintamassa töitä Afrikan investointivetoisen kehityksen eteen, ettei Euroopasta tule Afrikan tulevaisuuden maanosaa vaan Afrikasta itsestään kehittyy sellainen.

Vanhasen mukaan pieni Suomi tarvitsee tuekseen kansainvälisiä sopimuksia.

Niiden ja monenkeskisten järjestelmien vaihtoehtona on suurvaltojen maailma, ja sitä emme etupiireineen halua.

Tiedustelulaki saa kannatusta

Tiedustelulakia ei kovin äänekkäästi vastusteta presidenttiehdokkaiden keskuudessa. Merja Kyllönen tosin epäilee lain hyötyjä, ja Tuula Haatainen pitää tämänhetkistä tilannetta melko hyvänä.

Meillä on korkeaa omaa osaamista tunkeilun tai terrorismin torjunnassa, mutta tiedonkeruussa ja saannissa olemme monesti olleet ulkopuolisen avun varassa. Siksi niin oman sotilas- kuin siviilitiedustelunkin keinoja on lainsäädännöllä kehitettävä, Sauli Niinistö sanoo ja jatkaa, – näen suurimpana haasteena tässäkin hybridialueen, josta emme kaikkea edes tunnista.

Suomi ei ole lintukoto. Supolla (suojelupoliisi) on hyvät valmiudet, mutta resursseja on syytä tarkastella, kuten on nyt Sipilän hallituksen aikana vastuullisesti tehty. Kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä. Tiedustelulait parantavat viranomaisten edellytyksiä hoitaa tehtäviään. EU:n yhteistyöstä odotan mahdollisuutta satelliittiyhteistyöhön, Matti Vanhanen sanoo.

Nils Torvaldsin mukaan terrori on todellinen ja arvaamaton uhka.

Kaikki kokemukset osoittavat toisen polven maahanmuuttajien huonosti hoidettuun kotoutukseen.

Niin ikään Pekka Haavisto korostaa kotoutuksen merkitystä. Puutteita hän näkee kuitenkin myös tiedonvaihdossa.

Tapahtumat Turussa nostivat esiin erilaisia puutteita tiedustelussa. Esimerkiksi EU-maiden välinen tiedonvaihto rikoksentekijöistä ei toiminut, eikä jo saatuja vihjeitä oltu asianmukaisesti tarkistettu.

Kristallipallo

Vaikka nyt näyttää siltä, että istuva presidentti ilman muuta valitaan kuuden vuoden jatkokaudelle, ei presidentinvaalien merkitystä tulevien vuosien linjavalintojen määrittäjänä tule vähätellä. Se, millä areenalla voittajaehdokas joutuu ääniä kalastelemaan, saattaa olla viime kädessä jopa merkityksellisempää kuin ehdokkaan henkilöllisyys.

Omanlaisiaan vastinpareja edustavat ainakin liittoutumista voimakkaasti puolustava Nils Torvalds ja toisaalta sitä kiivaasti vastustavat Laura Huhtasaari, Merja Kyllönen ja Tuula Haatainen.

Myös ehdokkaiden lähestymistapojen väliset erot ovat merkittäviä: siinä, missä Haatainen ja Kyllönen painottavat voimakkaasti niin sanotun pehmeän turvallisuuden merkitystä, istuva presidentti edustaa varsin toisenlaista katsantokantaa.

Jos Sauli Niinistö tulee valituksi, näemme myös sen, muuttuuko presidentin linja, kun hänen ei tarvitse enää pelata itselleen seuraavaa kautta. Hyvä on muistaa myös se, että presidentin valtaoikeuksista on kovin vähän jäljellä. Kansalaisten enemmistön silmissä presidentti on kuitenkin yhä mielipidejohtaja, ja sellaista suomalaisten enemmistö näyttää yhä kaipaavan.


Ehdokkaiden vastaukset

Tuula Haatainen: Hybridiuhkien torjunta on tärkeä kehittämiskohde

Pekka Haavisto: Kansainvälisen yhteistyön merkitys puolustuspolitiikassa on korostunut entisestään

Laura Huhtasaari: Ottawan sopimuksesta on irtauduttava

Merja Kyllönen: Tiedustelulain hyödyt ovat erittäin epäselviä

Sauli Niinistö: Suomeen ei kohdistu erityistä uhkaa

Nils Torvalds: Suomi Natoon

Matti Vanhanen: Euroopasta ei saa tulla Afrikan maanosaa

Avainsanat: , , , , ,

Share This