Puola – NATO:n mallioppilas

Pauli Järvenpää

Puola liittyi NATO:n jäseneksi 1999 ensimmäisten itäisen Euroopan maiden joukossa (yhdessä sen kanssa liittyivät myös Unkari ja Tsekki) ja on sen jälkeen erityisesti viime vuosina kunnostautunut puolustusliiton mallioppilaana.

Puola on selkeästi nostanut puolustusmäärärahatasonsa liittoutuman yhteisen suosituksen (2 prosenttia maan bruttokansantuotteesta) yläpuolelle ja on varustamassa asevoimiaan tavalla, joka antaa uskottavuutta sen asemalle Baltian alueen puolustuksen lukkona. Sen puolustusbudjetti lähentelee tänä vuonna (2019) jo 12 miljardia Yhdysvaltain dollaria, ja määrärahojen kasvukäyrä osoittaa lähes 3 prosentin vuotuista kasvua.

Puolan sisäpoliittiset ongelmat ovat sitten asia erikseen. Ehkäpä Varsovassa ajatellaan, että jos jomman kumman politiikan lajeista, sisä- tai ulkopolitiikan, pitää olla rempallaan, olkoon se sitten sisäpolitiikka.

Mitä tämä kaikki on merkinnyt Puolalle käytännön NATO-yhteistyön kannalta?

Puola on ensinnäkin vahvasti mukana NATO:n neljän taisteluosaston toiminnassa. Nämä osastot on sijoitettu Puolan lisäksi Viroon, Latviaan ja Liettuaan. Puolaan sijoitetun taisteluosaston (noin 1200 sotilasta) johtovaltiona on Yhdysvallat, mikä sopii erinomaisesti Puolan tavoitteeseen hakeutua mahdollisimman tiiviiseen yhteistyöhön amerikkalaisten kanssa.

Puolalaisten sitoutumisastetta NATO:on ja sen keskeiseen jäseneen kuvastaa mainiosti se, että Puolan hallitus on ilmoittanut olevansa valmis investoimaan pysyvän amerikkalaistukikohdan perustamiseen jopa 2 miljardia dollaria. Toteutuuko tämä ”Fort Trumpina” kulkeva ajatus käytännössä, jää nähtäväksi. Poliittisesti ehdotus on joka tapauksessa herättänyt runsaasti huomiota, mikä lienee sen tarkoituksin.

Puola on myös ollut hanakka ottamaan jäsenkumppaniensa edustajia maahan perustettaviin eritasoisiin sotilasesikuntiin. NATO:n armeijakuntaesikunta Szczecinissä (ent. Stettin), maavoimien esikunta Poznanissa, erikoisoperaatiokeskus lähellä Krakovaa sekä Yhdysvaltain ilmavoimien pysyvän torjuntahävittäjäosaston sijoittaminen Laskiin keskiseen Puolaan ovat kaikki esimerkkejä Puolan uudesta suunnasta: NATO:n paikalla olo nostaa poliittisesti ja sotilaallisesti pelotekynnystä. Samalla yhteiset intressit Puolan ja Yhdysvaltain välillä syvenevät entisestään.

Kun tähän lisätään vielä Yhdysvaltain panssariprikaatin kierrättäminen Keski-Euroopan NATO-maissa (mukaan lukien Puolassa) vuosittain sekä laajamittainen panssarikaluston, ammusten ja polttoaineiden ennakkovarastointi Puolaan, ei ole vaikeata havaita, että Puolasta on kaikessa hiljaisuudessa kasvamassa merkittävä toimija eritoten Baltiassa ja koko Itämeren alueella. Siitä on myös kehkeytymässä vahva tukipilari koko itäisen NATO-puolustuksen kannalta.

Pauli Järvenpää
Vanhempi tutkija
International Centre for Defence and Security (ICDS), Tallinna

Share This