Puolustus on kapinan kuolema

Itä-Ukrainan ”Donetskin kansantasavallan” joukot, kärjessään ainakin nimellisesti uudelleen synnytetty Vostok (v. Itä) –pataljoona, ovat yrittäneet tämän ja eilisen vuorokauden aikana haastaa Ukrainan laillisen hallituksen joukkoja Donetskin kaupungin ympäristössä.

Tunnusteluhyökkäyksiä on suunnattu ennen kaikkea kaupungin luoteispuolella olevalla lentokentälle. Kenttä on pysynyt hallituksen joukkojen hallussa käytännössä koko kriisin ajan.

Ponnettomilla hyökkäyksillä ei ole saavutettu edes taktisia voittoja, mutta niillä onkin ehkä vain haluttu osoittaa, että Slovjanskista viikko sitten alkanut perääntyminen on nyt ainakin tilapäisesti keskeytetty. Tosiasia kun on, että puun ja kuoren välissä olevat joukot eivät todellisuudessa voi suorittaa mitään todellista viivytystaistelua, vaan perääntyminen pelkästään supistaa niiden hallussa olevaa aluetta – ja siten toimintamahdollisuuksia.

Pelkällä puolustuksella ei siis pitkälle pötkitä – tai kuten aseellisen vallankumouksen operaatiotaidon (liian vähän) tunnettu teoreetikko, preussilaisen tykistöupseerin koulutuksen saanut Friedrich Engels tiivisti hienosti New York Tribune –lehteen syksyllä 1852:

“The defensive is the death of every armed rising”.

Engels tunsi tarkasti Ranskan vallankumousten opetukset, ja oli itse osallistunut Saksan vuosien 1848–49 aseellisiin vallankumouksiin upseerina ja komentajien adjutanttina. Engelsin ajatuksiin tutustuessa tulee väistämättä mieleen, että aseellisen kapinan tai kansannousun operatiivisen toiminnan keskeiset lainalaisuudet eivät ole muuttuneet miksikään parissa vuosisadassa, vaikka toiminnan tempo on toki nopeutunut parantuneiden tiedonvälitys- ja johtamisedellytysten kautta.

Nyt tehtyjen vastahyökkäysten motiivi lienee kuitenkin enemmän ajan hidastaminen, eli ”ajan voittaminen”, kuin varsinaisesti kapinajoukkojen oman toiminnan kääntäminen takaisin hyökkäykselliseksi. Venäjämielisten joukoissa kun elätellään yhä edelleen toivoa äiti-Venäjän väliintulosta, mitä tuskin on kuitenkaan tulossa.

Ilmeisesti samaa kuvitellaan – ja vähän salaa toivotaankin – myös Venäjään nuivemmin suuntautuvien leireissä, sillä Donetskin lentokentälle suunnatut tiedusteluhyökkäykset ovat jälleen antaneet uutta tuulta huhuille ”Venäjän aseistamista” joukoista.

Todellisuudessa venäjämielisillä joukoilla on – jälleen kerran – näkynyt lähinnä 80-luvun jalkaväen aseita: 5,45-mm AK74 –rynnäkkökiväärejä ja 7,62-mm PKM –konekiväärejä. Osalla huonommin varustetuista kodinturvajoukoista on ollut käytössään pääosin 1940-50 –luvun neuvostoaseita – toki edelleen hyvin toimivaa ja tarkoitukseen sopivaa.

Tukena on vilahtanut muutama T-64BV taistelupanssarivaunu, Strela-10 (9K35) ItO-vaunu sekä maahanlaskujoukkojen BMD-2 rynnäkköpanssarivaunuja, kaikki palveluskäytössä jo silloin kun Neuvostoliitto taisteli Afganistanissa (1979-89) ja tuttua kalustoa myös nyky–Ukrainan asevoimissa.

Oheisessa videossa vilahtava 73-mm SPG-9 raskas sinko on sekin herättänyt suurta huomiota, vaikka oli uusinta uutta viimeksi silloin kun yliluutnantti Gagarin lensi Vostok 1 –avaruusaluksella maailman ensimmäisen miehitetyn avaruuslennon.

Mitään tästä neuvostoaikaisesta kalustosta ei siis ole välttämättä tarvinnut tuoda Ukrainan rajojen ulkopuolelta. Suurin osa aseistuksesta lieneekin edelleen peräisin Ukrainan omista asevarastoista, loput lähinnä Pohjois-Kaukasian alueen lukuisten selkkausten ylijäämiä. Nyt käytössä olevien tietojen mukaan kapinallisjoukkojen ”Venäjän kevään” hengessä saama itäapu onkin ollut pääosin taloudellista, ja luonteeltaan enemmän yksityistä kuin julkista.

Teksti: Arto Pulkki

Avainsanat: , , , ,

Share This