Putinin korttipakka

Vilnan yliopiston kansainvälisten suhteiden ja politiikantutkimuksen instituutin tutkija Nerijus Maliukevičius näkee monien muiden tavoin Venäjän presidentti Vladimir Putinin omaavan parhaat valmiudet reagoida Valko-Venäjän tapahtumiin hyödyttäen oman hallintonsa tavoitteita. Kreml voi hyvin toimia Lukashenkan kanssa tai ilman häntä tehden Minskin hallinnon entistä riippuvaisemmaksi itänaapurin tuesta. Toisaalta myös syventyvä integraatio vallanvaihdoksen jälkeen on mahdollinen skenaario.

Aiemmin haastattelemamme valkovenäläistaustaisen demokratia-aktivisti Vadzim Vileitan tavoin Maliukevičius näkee lännen roolin tärkeimpänä nimenomaan tukena valkovenäläisille heidän pyrkimyksissään vastustaa Venäjän ekspansiota, joka voi olla sotilaallinen tai perustua esimerkiksi uuden hallinnon infiltroimiseen ja uhkailuun.

Sviatlana Tsihanouskaja.

Sosiaalinen media

Mielenosoitusten onnistumisen ja laajenemisen taustalla Maliukevičius näkee tavanomaisia elementtejä, kuten ketjureaktion sekä itsevarmuuden vahvistumisen kansalaisten havaitessa väkivaltakoneistossa orastavan pelon. Kuitenkin myös entuudestaan tuntemattomilla tekijöillä on roolinsa, mikä tekee kansannoususta ennennäkemättömän: vaikka sosiaalisen median kautta on koordinoitu lukuisia protestiliikkeitä, ne ovat usein myös kapsahtaneet riippuvuuteen digitaalisista välineistä. Tällä kertaa näin ei ole ainakaan toistaiseksi käynyt, vaikka internetyhteydet Minskissä pätkivätkin.

Pääosin mielenosoittajat ovat luottaneet “alusta loppuun salatuksi” mainostettuun Telegram -sovellukseen, jonka perustivat Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n sittemmin valtaaman VKontakten takana olleet veljekset Nikolai ja Pavel Durov. Kesällä 2020 Venäjän valvontaviranomainen ilmoitti maahan julistetun, mutta käytännössä tehottomaksi jääneen Telegramin käyttökiellon poistuvan sovelluksen alettua ottaa ekstremismin uhan torjunnan aiempaa vakavammin.

Kyse saattaa tietenkin olla yrityksestä pelastaa viranomaisen kasvot tai miksei myös halusta saattaa omistajat kyseenalaiseen valoon. Sovelluksen tietoturvan tasosta on kuitenkin esitetty huolia. Epäilyjä Venäjän turvallisuusviranomaisten mahdollisesta pääsystä Telegramiin nousi esiin jo kuuluisassa entisen brittiagentti Christopher Steelen muistiossa, joka käsitteli Venäjän vaalivaikuttamista Yhdysvalloissa vuonna 2016.

Telegramin roolia liikkeen organisoimisessa kuvaa hyvin tieto, että Vladimir Putinin ja Aljaksandar Lukashenkan lauantaisen puhelinkeskustelun jälkeen Venäjä ilmoitti lisäävänsä kansalaisaktivismin kannalta keskeisen NEXTA-kanavan perustaja Stepan Putilon etsintäkuulutettujensa listalle.

Armeijan palatsi Minskissä.

Luka ei lyö naisia

On arvioitu Lukashenkan päästäneen oppositioaktivisti Siarhei Tsihanouskin Sviatlana -vaimon ehdolle taustaoletuksenaan naisen kyvyttömyys haastaa diktaattorin asema. Maliukevičiuksen mukaan mielenosoitusten aikana sukupuolikysymykset kääntyivät entistä vahvemmin Lukashenkaa vastaan: äidit, vaimot ja siskot siirtyivät kaduille pidätettyjen sukulaistensa tueksi, eikä edes brutaaliudestaan tunnettu presidentti halua profiloitua naistenhakkaajana.

Suureksi muutosvoimaksi ja värivallankumouksista erottavaksi tekijäksi Maliukevičius arvioi kuitenkin lakot, jotka ovat ulottuneet aivan Lukashenkan pääasiallisten tukijaryhmien keskuuteen. Kerrotaan esimerkiksi eräiden bussifirman työntekijöiden havainneen yrityksen autoja käytettävän väkivaltaisuuksissa ja yksinkertaisesti suuttuneen. Talouden pysähtyessä Lukashenkan valta voi tutkijan mukaan rapautua hyvinkin nopeasti.

 

Kreml ja vallanvaihdos

Mitä vallanvaihdos sitten voisi merkitä Valko-Venäjän idänsuhteiden näkökulmasta? On sanomattakin selvää, että kyseessä on erittäin vaikeasti ennustettava palapeli, jonka ratkaisemiseen oppositioaktivistit eivät ole kovinkaan halukkaasti tarjonneet työkaluja. Sviatlana Tsihanouskaja on ollut esimerkiksi Krimin miehityksestä varsin samoilla linjoilla kuin Lukashenka – siis hiljaa. Siarhei Tsihanouski on ajoittain antanut jopa venäläismielisiä lausuntoja, mikä Vileitan mukaan on herättänyt huolta Valko-Venäjän länsinaapurissa Liettuassa jopa siinä määrin, että maan itsenäisyystaistelun keulakuva Vytautas Landsbergis penäsi Tsihanouskajalta tarkempia kannaottoja Venäjän suhteen.

Oppositio ei kuitenkaan ole yhden ihmisen varassa saati poliittisesti yhtenäinen. Valko-Venäjällä taistellaan ensisijaisesti siitä, että ideoiden ja ajatusten kilpailua pääsisi ylipäänsä tapahtumaan virallisten prosessien – esimerkiksi vapaiden vaalien – puitteissa. Mikäli maassa toteutettaisiin vallanvaihdos ja Venäjä päättäisi puuttua tilanteeseen sotilaallisesti, valtion rakenteiden ja erityisesti armeijan toiminnan jatkuvuus ovat avainasemassa muutoksen turvaamisessa. Jo perjantaina Venäjän ja Valko-Venäjän rajalla kerrotaan nähdyn tunnuksettomia sotilasajoneuvoja.

Share This