Räjähtääkö Minskissä?

Maskirova, petos, hämäys… Tällä kertaa epätietoisuus hämmentää vain muutaman sadan kilometrin päässä Helsingistä, Valko-Venäjän pääkaupungissa Minskissä. Maan itsevaltainen presidentti Aljaksandar Lukashenka päästi näytösvaalien vastaehdokkaaksi viranomaisten hampaisiin joutuneen oppositioaktiivi Serhei Tihanouskin vaimon Sviatlanan, mutta alkujaan heikoksi arvioitu vastustaja näyttäisi osoittautuvan odotettua hankalammaksi hallita. Kymmenet tuhannet ihmiset ovat marssineet Minskin kaduilla muutoksen puolesta eikä määrä tuskin 9.8. pidettävien vaalien jälkeen ainakaan vähene.

Vaalit Lukashenka voittanee – jos ei muuten, viimeistään tulosta peukaloimalla. Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että maan suvereniteetin puolustajana hiukan Romanian kommunistidiktaattori Nicolae Ceaușescun tavoin esiintyvä presidentti näyttää käyvän kolmen rintaman kamppailua: oman maan oppositiota vastaan, länsimaiden ihmisoikeus- ja demokratiavaateita väistellen ja Venäjän integraatiopyrkimyksiä hidastaen. Toisaalta Lukashenka voi kortit oikein pelatessaan hyötyä kaikista kolmesta – “hajota ja hallitse” on toiminut ainakin näennäisesti tähän saakka.

29.7. Valko-Venäjällä pidätettiin 33 Venäjän kansalaista, joiden uskotaan kuuluvan “Vladimir Putinin kokiksi” kutsutun Jevgeni Prigozhinin tiettävästi johtaman Wagner-turvallisuusyrityksen henkilöstöön. Ryhmän on katsottu toimineen käytännössä Venäjän palveluksessa eri puolilla maailmaa, mm. Itä-Ukrainassa ja Venezuelassa.

Minskin Itsenäisyydenaukio.

“Ensin se oli Istanbul, sitten se ei ollut Istanbul vaan Venezuela. Sitten he soittivat uudelleen eilen ja sanoivat, ettei se ole Venezuela ja ettemme tiedä edes itse, minne he ovat menossa”, Lukashenka kuvasi tapahtumien kulkua Meduzan mukaan. Presidentti pelkää Venäjän järjestävän maassa provokaatioita ja edistävän tavoitteitaan “värivallankumouksen” uhan varjolla.

Jo aiempien sotaharjoitusten, muun muassa vuoden 2017 Zapadin yhteydessä painiskeltiin samanlaisten skenaarioiden pelossa. Nyt sunnuntaina pidettävän vaalin jälkeen, 11.8. Valko-Venäjän armeija aloittaa kertausharjoitukset itäisellä Vitebskin alueella.

Valko-Venäjä.

Venäjä voi mahdollisen epävakauden myötä saada tilaisuuden vahvistaa valtaansa Valko-Venäjällä. Toisaalta neljässäkymmenessä pysytelleen öljybarrelihinnan entisestään heikentämä Venäjän talous tuskin kestäisi naapurimaansa elättämistä, mikä olisi lähes väistämätön seuraus läntisten yhteyksien katketessa. Jos Venäjän joukkoja sijoitettaisiin merkittävässä määrin Valko-Venäjälle, invaasion uhka esimerkiksi Ukrainan pääkaupunki Kiovaan kasvaisi merkittävästi. Äkilliset muutokset eivät siis ole oikein minkään tahon intresseissä, mihin tosiasiaan Lukashenkan valta on toistaiseksi nojannut.

Venäjän Habarovskissa paikallisen kuvernöörin poliittisena pidetystä tuomiosta alkaneet protestit ovat laajentuneet myös muualle maahan ja muuttuneet entistä selkeämmin keskushallinnon vastaiseksi. Elokuuksi onkin ennustettu yllätyksiä, ehkä jopa epätoivoisia yrityksiä pelastaa koronan myötä hankalaan asemaan joutuneen Putinin suosio. Omaa tarinaansa kertovat suunnitelmat rokottaa koko väestö virusta vastaan jo lokakuussa, vaikka kunnollinen lääkkeen testaus lienee niin lyhyessä ajassa lähes mahdotonta.

Voisiko Valko-Venäjä palvella Kremliä “lyhyen isänmaallisen sodan” kohteena?

Periaatteessa kyllä, mutta kansa ei aina reagoi laajentumispyrkimyksiin samalla tavoin. Etenkin taloustilanteen heikentyessä ilman realistisia lyhyen aikavälin toipumismahdollisuuksia asenne on arvaamaton – jo Krimin valtauksen suorat ja välilliset kustannukset ovat lyöneet monet ällikällä. Eliitin sisäiset valtasuhteet saattavat myös olla yllätyksellisiä. Lisäksi konflikti Valko-Venäjän kanssa löisi viimeisen naulan arkkuun ajatukselle, että joku tahtoisi vapaaehtoisesti kuulua “venäläiseen maailman”, Russkij miriin.

Jos tilanne ei loppuviikon myötä ajaudu aseelliseksi konfliktiksi, mutta presidentti Lukashenka menettää uskottavuutensa täysin, yksi mahdollisuus on Armenian tie. Maassa alkuvuodesta 2018 puhjenneet protestit yhdistivät monet EU- ja Venäjä-mieliset tahot yhteisen korruptionvastaisen taistelun ympärille ilman julkilausuttua tavoitetta ulkopoliittisesta suunnanmuutoksesta. Venäjä-suhteet säilyivät suhteellisen samankaltaisina kuin aiemmin ja EU-kumppanuutta on pyritty tiivistämään, kuitenkin ilman jäsenyyspyrkimyksiä.

Miten heikot Lukashenkan ja Venäjän suhteet sitten todellisuudessa ovat? Osapuolet eivät välttämättä tiedä sitä itsekään. Maskirovkassa on riski, että oma nokkeluus riistäytyy käsistä. Vaikkei sota olisi minkään tahon toivelistalla, maailmanhistoria on täynnä kohtalokkaita virhearvioita.

Share This