Reserviläiset resursseina?

Jukka I. Mattila

Jukka I. Mattila

Helmikuussa 2017 julkistetussa puolustusselonteossa esitettiin rohkea kannanotto, että ”Maanpuolustuskoulutusyhdistystä kehitetään puolustusvoimien strategisena kumppanina pohjoismaisten toimintaperiaatteiden mukaisesti”. Tämä korulause ei suoranaisesti sano mitään, mutta on tulkittavissa hyvin monella tavalla. Kodinturvajoukot tulivat monille ensimmäiseksi mieleen.

Kansallisen turvallisuuden ylläpitämisessä rahat on loppu ja uhkakuvat muuttuneet. Keinoja valmiuden ja osaamisen ylläpitoon täytyy etsiä muualta kuin vanhoista rakenteellisista ja asenteellisista ratkaisuista. Kertausharjoitukset ovat perinteisesti olleet reservin toimintakyvyn ylläpitävä voima, mutta niiden määrä on romahtanut 2000-luvulla. Vuonna 2004 kertausharjoituksissa koulutettiin yli 35 000 reserviläistä. Vastaavasti vuosina 2012 ja 2013 vajaat 5 000 kutsuttiin kertausharjoituksiin, vaikka tavoitteena oli kouluttaa 25 000 henkilöä vuosittain. Vuosina 2015 taso oli 18 000 reserviläistä. Selkeä aritmeettinen lopputulema on, suoraan sanoen, että reservin osaamistaso ja erityisesti päällystön kyky hoitaa reservin johtajan tehtäviään on rapautunut. Tällä on merkitystä sekä yksilöille että kansallisesti koko Suomen maanpuolustustahdolle.

Puolustusvoimien todelliset tarpeet saada lisää voimavaroja koulutukseen ja reservin toimintakyvyn turvaamiseen uudessa muuttuneessa turvallisuustilanteessa tarkoittaa uusia toiveita vapaaehtoisille toimijoille. Esimerkiksi paikallisjoukot ovat vuoden 2015 alusta olleet osa sodan ajan joukkoja (n. 20% koko vahvuudesta) ja niitä käytetään paikallisten kohteiden turvaamiseen. Huomionarvoista on, että puolustusvoimat hyödyntää paikallisjoukkojen koulutuksessa laajasti vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen tarjoamia mahdollisuuksia.

Miten sitten poliittisena heittona ministerin esikunnassa laadittu ”pohjoismainen malli” toteutuisi Suomessa ?

Vapaaehtoisen maanpuolustuksen rakenne Suomessa

Aina 1990-luvulle saakka, johtuen kansainvälisistä sopimuksista ja ulkopoliittisista syistä, maanpuolustushengen ylläpito muotoutui järjestöjen painopisteeksi ja luonnollisesti toimintamuodot ja rakenteet valittiin sen mukaan. Perinteisen reserviupseeri- ja aliupseerityön toimintamuodot vuosikokouksineen, esitelmineen, lippulinnoineen ja maanpuolustusjuhlineen ovat tärkeä osa maanpuolustushengen ylläpitoa. Kuitenkin reserviupseeriyhdistykset kärsivät jäsenmäärän supistumisesta, joten tekijöitä on vuosi vuodelta vähemmän ja ikääntyminen näkyy selkeästi ja konkreettisesti kerhojen hallituksissa.

Vapaaehtoisen maanpuolustuksen piirissä 1990-luvun puolivälissä alkanut positiivinen heiluriliike jäsenmäärän suhteen on palautumassa lähtöasemiin. Perinteinen maanpuolustustyö, joka käytännössä tarkoittaa maanpuolustushengen ylläpitoa ja reserviläisten yhteenkuuluvaisuuden tunteen lujittamista, elää ja voi hyvin, mutta sitä vaivaavat toiminnalliset ongelmat. Jäsenkunnan ikärakenteen takia vanhat poistuvat viimeiseen iltahuutoon ja nuoria on vaikea saada mukaan, perälauta vuotaa.

Kenttätyö ja sotilaallinen koulutus Maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK:n kautta tarjoaa myös yhden erittäin konkreettisen väylän sotilastaitojen ylläpitämiseen ja kehittämiseen. MPK:n sen toiminnan haasteena on nousujohteisen koulutuksen puute ja tarvittavan kouluttajapoolin niukkuus. Koulutuksen osalta MPK tekee työtä, että käytäntöön saataisiin osaamista päivittäviä aselajikohtaisia kouluttajaohjelmia, yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa että MPK:n kouluttajat saavat aselajikoulutusta Puolustusvoimien järjestämänä kertausharjoituksena.

Myös miehistön saaminen mukaan harjoituksiin ja koulutukseen on haaste. Se on kuitenkin rakenteellinen ongelma, jonka juuret ovat 1980-luvulle asti jatkuneessa pitkässä pasifistisessa asennekasvatuksessa, joka on tuhonnut monta sukupolvea.

Lähimpänä ”pohjoismainen mallia” ovat tällä hetkellä MPK:n suhteet sekä Viron Kaitseliittoon että Ruotsin Hemvärnetiin. Virolaisten kanssa tehty yhteistyö on vankkaa ja kansainvälinen yhteistyö Viron kanssa on jo vakiintunut yhdeksi toimintasuunnaksi. Toimintaa ohjaa Puolustusministeriön hyväksymä vuosittain puitesuunnitelma kansainvälisen yhteistyön kurssitoiminnasta. Käytännössä yhteistyö on koulutukseen liittyvien tietojen, kokemuksen ja osaamisen vaihtoa sekä vapaaehtoisen maanpuolustus- ja turvallisuuskoulutuksen yleisten trendien seurantaa. Myös oppilailla on mahdollisuus päästä ulkomaisen yhteiskumppanin kursseille. Vuosittain noin 500 kurssilaista osallistuu joko Kaitseliiton tai MPK:n kursseille Suomessa tai Virossa. Mukana on myös sekä naisia että nuoria.

Ruotsin yhteistyön osalta tilanne MPK:ssa on vasta kehittymässä ja mahdollisia yhteistyön keinoja etsitään.

Puolustusselontekoon ujutettu maininta vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittämiseksi ”pohjoismaisen mallin” mukaiseksi vaatisi hieman lisäselityksiä. Mikäli ajatuksella haluttiin nostaa esiin aseistettujen ja joukkokokoonpanossa olevien kodinturvajoukkojen perustamista Suomeen, pitäisi mieltää että kestää 15 vuotta ennen kuin kyseisen järjestelemä on rakennettu ja tuottaa tuloksia. Meillä kummittelee suojeluskuntien haamu, joka on vahva poliittinen rasite. Meillä ei ole riittävää päällystön ja alipäällystön koulutettua joukkoa, joka kykenisi ilman lisäkoulutusta ottamaan vastuuta kasvaneesta kouluttaja- ja esimiesroolista. Meillä on vakava rakenteellinen heikkous, ettei miehistöön koulutetut reserviläiset ole aktiivisia vapaaehtoisen maanpuolustuksen saralla. Päälliköitä olisi niin paljon että päät kolisee yhteen, mutta yhtään taistelijaa ei riviin liikenisi. Mutta – kuten sanoin edellä – 15 vuodessa ja ahkeran koulutuksen ja valmennuksen, rekrytoinnin ja tiedottamisen jälkeen tilanne olisi aivan toinen.

Millaisen johtopäätöksen voimme tästä tehdä koskien MPK:n roolia? MPK on vakiinnuttanut paikkansa osana suomalaista vapaaehtoisen maanpuolustuksen kenttää osaavana koulutusorganisaationa. Se on rakennettu suomalaisiin tarpeisiin ja istuu hyvin meidän toimintakulttuuriimme. Se on ”pohjoismainen” siinä mielessä että se on tunnustettu ja legitiimi osa suvereenin valtion maanpuolustusjärjestelmää. Mallia ulkopuolelta kannattaa ja pitääkin ottaa, mutta MPK:n kehitys jatkunee tulevaisuudessakin suomalaiselta, meidän oloihimme sopivalta pohjalta ammentaen.


Kapteeni res. Jukka I. Mattila on 48-vuotias Kauppatieteiden tohtori Helsingin Etelä-Haagasta. Hän on toiminut 27 vuotta vapaaehtoisen maanpuolustuksen eri lohkoilla. Kirjoittajan blogia voi seurata osoitteessa www.jukkamattila.fi, josta löytyy myös maanpuolustukseen liittyvää tutkimusmateriaalia.

Jutun pääkuva: Maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK

Avainsanat: , , , , ,

Share This