Reservin aurinko nousi 9000:lle

Puolustusvoimista ja Rajavartiolaitoksesta siirtyy tänään reserviin noin 9.000 nuorta miestä ja naista. Yksi heistä on kersantti Joona Syrjämäki Tampereelta. Hän palveli Porin prikaatin Säkylässä panssarintorjuntakomppaniassa. Ennen varusmiespalvelusta on Syrjämäki jo ehtinyt käydä vuoden tietotekniikan diplomi-insinöörin opintoja.

Jutun pääkuva: kotiutuvien varusmiesten loppusodat käytiin touko- kesäkuun taitteessa. Kuva: Porin prikaati, Puolustusvoimat

Panssarintorjuntalinjalle päätymisestä hän kertoi: ”En ollut ennen palvelusta perehtynyt kauheasti eri aselajeihin, mutta halusin saada palveluksesta kuitenkin mahdollisimman paljon irti. Kuulin, että PST- ja tiedustelulinjalla vaadittiin kovaa kuntoa, joten päätin lopulta hakea panssarintorjuntakomppaniaan, jossa kyseiset aselajit Säkylässä koulutetaan. Alokaskaudella mielenkiinto PST hommiin lisääntyi ja hain johtajakoulutukseen PST-linjalle. Ajatus sinkoihin ja ohjuksiin tutustumisesta voitti kiinnostuksen tiedusteluhommiin. Saapumiserämme kilpailu AUK-paikoista oli erittäin tiukkaa, mutta onnekseni olin yksi niistä harvoista halukkaista, jotka kyseiselle linjalle pääsivät.”

Kersantti Joona Syrjämäki. Kuva: Tuomas Ristiluoma, Puolustusvoimat

”Panssarintorjujilla koulutus alkaa heti koulutushaarakaudella pitkälti oppitunneilla, joissa tutustutaan perinpohjaisesti PST-aseisiin. Opittavaa teoriaa on melko paljon, varsinkin Panssarintorjuntaohjus 2000 -järjestelmässä. Pian koulutus jatkuu itse aseiden käsittelyllä ja usein ampumatapahtumia päästään harjoittelemaan simulaattoreilla. Perusteiden jälkeen siirrytään maastoon harjoittelemaan PST-ryhmän toimintaa ja ohjusten käyttöä realistisissa olosuhteissa. Yleisimmät tehtävät panssarintorjujilla ovat vaununmetsästystehtävät, jossa ryhmä tai partio lähetetään vihollisen syvyyteen mahdollisen vaunuhavainnon seurauksena. Tarkoituksena on tuhota vaunu ja tämän jälkeen irtautua paikalta mahdollisimman pienellä tulikosketuksella. Usein saatamme toimia myös yhteistoiminnassa jääkärien kanssa, joiden panssarintorjuntakyky on lähtökohtaisesti melko heikko. Tällöin tehtävämme on hyökätä jääkärien mukana ja estää viholliselta vaunujen käyttö taistelussa, esimerkiksi pitämällä tieuria suojattuina miinoilla sekä PST-aseilla. Äsken mainittujen hyökkäyksellisten tehtävien lisäksi saamme koulutuksen myös PST:n puolustuksen saloihin, jolloin suorituskykymme mahdollistaa vaunujen tuhoamisen jopa neljään kilometriin asti” kertoi haastateltavamme koulutuksestaan.

Aliupseerikurssin jälkeen on kersanttimme toiminut nyt palveluksessa pääasiassa aliupseerikurssin apukouluttajana. ”Johtajakausi on pitkälti painottunut minulla siis kouluttamiseen, mutta kokemusta on kertynyt reippaasti myös ryhmän johtamisesta. Uusimpana asiana ja oppina pääsin viimeisinä kuukausina toimimaan joukkueen varajohtajan roolissa. Tämä nosti vastuun kantamisen taas uudelle tasolle, sillä joukkueen varajohtajan vastuulla on esimerkiksi joukkueen kaikki kalusto sekä huoltoon liittyvät elementit. Kokonaisuudessaan tehtäväni ovat olleet hyvin monipuolisia eikä ole kauheasti tullut vastaan samanlaisia päiviä.”

Monille lukijoille tuttu Apilas eli raskas kertasinko, on edelleen osa varusmiesten koulutusta. Kers Syrjämäen sanoin: ”Itse olen kyseisen koulutuksen saanut ja olen tätä sinkoa myöskin päässyt kouluttamaan. Apilas on vieläkin laajassa käytössä etenkin jääkäreillä, mutta meillä PST-linjalla pääpaino on siirtynyt suurelta osalta ohjuksiin. Enemmän onkin tullut kannettua selässä lähipanssarintorjuntaohjus NLAW:ia kuin Apilasta. NLAW:in ampumista emme kuitenkaan ole päässeet edes näkemään, kun taas Apilaksia ammuimme viimeisessä maastoharjoituksessa liki kolmekymmentä. Oli kyllä hienoa todistaa livenä Apilaksen legendaarinen tärsky laukaistaessa.”

Korona-aika on tuonut varusmiespalvelukseen omat haasteensa. Kers Syrjämäki jatkaa: ” Ensiksi tulee mieleen reilut kuukauden kiinniolot, jotka loppua kohden alkoivat painaa varmasti miltei jokaisen harteita. Näistäkin kuitenkin selvittiin melko hyvin johtajaporukkamme erinomaisella ryhmähengellä. Varsinkin kuntoilumahdollisuuksien sekä sotilaskodin sulkeutuessa koronan pahimpaan aikaan korostui meidän johtajien hyvä henki. Illat jouduttiin viettämään keskenämme kasarmilla, mutta lenkkeily, kehonpainotreenit, rentoutuminen musiikin parissa ja puhelut siviiliin olivat hyvä tapa pitää pää pelissä loppuun asti. Korona-aikana meidän varusmiesjohtajien käyttö on myös korostunut. Olemme esimerkiksi pitäneet oppilaille useita johtamisen oppitunteja pienryhmissä henkilökunta-varusmies kontaktien minimoimiseksi. Tämäkin kuitenkin osoittautui ihan mielekkääksi tehtäväksi. Sen myötä vastuun kantaminen ja esiintymistaidot kehittyivät edelleen. Vastapainona ja omasta mielestä positiivisena asiana korona toi meille pidemmistä kiinnioloista johtuvat normaalia pidemmät lomat. Silloin lomilla kykeni oikeasti rentoutumaan ja tekemään pidempiä reissuja verrattuna perinteisiin viikonloppulomiin.”

Mitä palvelusvuodesta sitten jäi käteen, kysymme: ”Mielestäni ei ole yhtään vähäteltyä sanoa, että `armeija tekee pojista miehiä´. Ainakin omalla kohdallani voin sanoa kehittyneeni monella eri tavalla ja tasolla. Psyykkinen paineensietokyky on ehdottomasti kehittynyt, ja nykyään on huomattavasti helpompi tehdä päätöksiä tiukoissakin tilanteissa. Esimiesaseman johdosta vastuun ottaminen ja sen kantaminen on myös huomattavasti paremmalla tasolla. Enää ei ole juurikaan pelkoa ottaa omalle vastuulle jotain suurempaakin tehtävää. Lisäksi etenkin johtajakoulutuksen ja johtajakauden myötä koen, että esiintymiskykyni on parantunut ja itsevarmuus sekä -luottamus kohonnut. Näistä asioista olen kyllä erittäin kiitollinen ja uskon, että näistä on hyötyä tulevaisuudessa siviilissä ja erityisesti työelämässä.”

Kotiutumisen jälkeen aikoo nuori mies pitää hetken ansaittua lomaa, jonka jälkeen olisi tarkoitus tehdä loppukesä keikkatöitä. Syksyllä jatkuvat taas DI:n opinnot Tampereella. Suomen Sotilas toivottaa menestystä reservissä kaikille kotiutuneille.

Avainsanat: ,

Share This