Reserviupseerikurssi ampumaleirillä

Suomen Sotilas kertoi vuodenvaihteessa vuonna 1918 Pohjanmaalla Vimpelissä pidetystä kolmiviikkoisesta kurssista, josta katsotaan alkaneen Suomen reserviupseerikoulutuksen. Olojen vakiinnuttua perustettiin Haminaan Reserviupseerikoulu, jonka järjestyksessä 251:s kurssi, nimeltään vuodenaikaan sopivasti Valkeus, päättyy tänään. uudet upseerikokelaat jättävät Haminan taakseen ja palaavat omiin joukko-osastoihinsa 14-viikkoisen tiiviin kurssi jälkeen.

Suomen Sotilaalla oli tilaisuus tutustua kurssin koulutukseen Maasotakoulun raskaiden aseiden ampumaleirillä Pahkajärvellä Kouvolassa. RUK on nykyisin organisoitu osaksi tätä myös kantahenkilökuntaa kouluttavaa Maasotakoulua. Tämän johdosta oli harjoituksessa mukana myös Lappeenrannan Jalkaväkikoulun 35 kadettia omien kouluttajiensa johdolla. Heillä ohjelmassa oli pätevöitymiskoulutus ammunnanjohtajiksi ja asevalvojiksi. Kaikkiaan oli vierailupäivämme vahvuus 566 sotilasta, joista varusmiehiä 461. Upseerioppilaat ovat paikalla ainoastaan 2-3 päivää ja kulkevat Haminasta nykyisin linja-autoilla. Polkupyörämarssit ovat siten jääneet historiaan.

Upseerioppilas Jani Lampela Rantsilasta (lasit pässä) johtaa kevyen heittimen tulitoimintaa. Ase on juuri lauennut ja suojalasit ovat tarpeen sillä heittimenjohtaja seuraa putken suuta ja varmistuu kranaatin lähtemisestä. Näin estetään onnettomuuksiakin aiheuttanut vaarallinen kaksoislataus.

Seurasimme kevyen kranaatinheitinjoukkueen ammuntaa tuliasemassa. Tällä kertaa nuoret oppilaat toimivat 81 mm:n kotimaisten Tampella-heittimien kaikissa miehistö- ja johtajatehtävissä. Edellisenä harjoituspäivänä oli ammuttu 120 mm raskailla kranaatinheittimillä. Tulikomennot saapuivat tulenjohtajilta radioteitse ja ampuma-arvot laskettiin nyt maastokäyttöä kestävällä kannettavalla lap-top tietokoneella. Oppilaiden kertoman mukaan edelleen harjoitellaan runsaasti myös perinteistä tasokalustoa käyttäen. Ammunta sujui silminnähden hyvin eikä mitään häiriöitä esiintynyt. Myöhemmin samana päivänä nähtiin myös, kuinka tuli osui kohdalleen.

Pääsimme tutustumaan hieman tarkemmin tulenjohtajien koulutukseen. He viettivät Pahkajärvellä koko viikon muiden ampuvien yksiköiden ainoastaan käydessä paikalla pari päivää. Tulenjohtajien koulutus on kokenut mullistuksen jokunen vuosi sitten, kun se on siirretty koulun jalkaväkeä kouluttavaan komppaniaan. Tykistön ja kranaatinheittimien päätehtävähän on jalkaväen tukeminen ja tässä toiminnassa jokaiseen jv-joukkueeseen nykyisin kuuluva tulenjohtaja on tärkeä ja välttämätön linkki siihen, että näin myös tapahtuu. Kouluttajien mukaan tässä on onnistuttu niin hyvin, ettei enää puhuta useille lukijoillemmekin tutusta aselajien välisestä yhteistoiminnasta, vaan nykyisin ollaan osa samaa joukkoa jolla on yhteinen tehtävä.

Tämän vuoksi seurasimmekin mielenkiinnolla oppilaiden tulenjohtosuorituksia. Onko muutoksesta aiheutunut jotain seurauksia osaamiseen? Suomen Sotilaan koulutustasosta tekemien havaintojen mukaan kaikkein tärkein tehtävä eli maalin oikea paikantaminen sujui mallikkaasti jo suoraan selkäytimestä. Sen sijaan tulenjohtamisen pikkupiirteiset mutta tärkeät säännöt sekä yksityiskohdat olivat selvästi vielä hakusessa. Niiden hieromiseen on kuitenkin aikaa koko alkuvuosi, sillä kyseisten varusmiesten palvelu päättyy vasta kesäkuun puolivälissä


Jutun pääkuva:  Upseerioppilaat tulenjohtajina. Harmaat “hiukset” sirpaleliiveissä eivät ole aiheutuneet vaikeista tehtävistä vaan ovat osa naamiointia. Kuva, Arto Ojanen

Avainsanat: , , , ,

Share This