Rikollisia ja Hizbollah-vaimoja – näin Iran soluttautuu länteen

Yhdysvaltain ja Iranin suhteet ovat jälleen kiristyneet äärimmilleen. Muutama vuosi sitten vielä ydinasetta kehittäneen islamistidiktatuurin kanssa ovat tuskailleet niin eurooppalaiset kuin amerikkalaiset, mutta presidentti Donald Trumpin revittyä palasiksi edeltäjänsä neuvotteleman sopimuksen kiista parhaista patoamistoimista on yltynyt uusiin mittasuhteisiin. Trumpin hallinnossa etenkin presidentin vävy Jared Kushnerin myötä voimakkaan jalansijan saanut Israel-sympatia ja turvallisuusneuvonantaja John Boltonin haukkamainen retoriikka kiristävät tilannetta entisestään.

Amerikkalaisten Teheranin ydinaseohjelmaa vastaan viime vuosikymmenen jälkipuoliskolla toteuttama troijalaishyökkäys Stuxnet muistetaan yksinkertaisena ja nerokkaana vastauksena kunnianhimoisiin suunnitelmiin, joiden etenkin Israel, mutta myös Saudi-Arabia uskoivat muodostavan eksistentiaalisen uhan itselleen.

Kuitenkin myös Iran osaa vakoilun ja soluttautumisen jalon taidon ja vieläpä huomattavasti brutaalimmin kuin vastapuolensa. Varsin monen operaation takana uskotaan olleen Iranin vallankumouskaartiin kuuluneiden Quds-joukkojen komentajan, kenraalimajuri Qasim Suleimanin. Häntä pidetään muun muassa libanonilaiseksi usein mainitun Hizbollah-järjestön sotilaallisen siiven luojana ja johtajana.

Qasam Suleimani vastaanottamassa kunniamerkkiä Ali Khameneilta. (By Khamenei.ir – http://farsi.khamenei.ir/photo-album?id=41944#i, CC BY 4.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=77282895)

Islamilaisesta vallankumouksesta nykyaikaan

Korruptoituneen, mutta länsimielisen shaahin vuonna 1979 vallasta syössyt islamilainen vallankumous ei kauaa odottanut keskeisimpien kansainvälisten pelisääntöjen rikkomista. Jo marraskuussa vallankumouksen keulahahmo ajatolla Ruhollah Khomeinin tukijat tunkeutuivat Yhdysvaltain suurlähetystöön Teheranissa aiheuttaen mittavan panttivankikriisin, joka oli paitsi kaikkien diplomatian pelisääntöjen vastainen, myös hyvin pitkäkestoinen.

Vallankumouksen myötä aiemmin sekulaarista ja maallistuneesta valtiosta kehkeytyi nopeasti shiiaoppineiden johtama uskonnollinen diktatuuri, joka innoitti uskonnollisia, vähäosaisten aseman parantamisesta ja tiukasta Koraanin tulkinnasta ammentavia liikkeitä myös sunnalaisissa valtioissa. Islamilaista vallankumousta onkin pidetty keskeisenä syynä “arabimaailman itäblokin” eli arabisosialistisen leirin syntymiseen.

Konfliktien lahkoperusteisesta eli sektaarisesta luonteesta huolimatta voi kärjistäen sanoa arabisosialismia edustaneiden baathistien ja toisaalta Iranin muodostaneen neuvostomyönteisen leirin Saudi-Arabian johtamaa länsimaiden kanssa liittoutuneiden arabimaiden joukkoa vastaan. Shiialaisuuden korostaminen ei estänyt Iranin islamilaista vallankumousta toimimasta innoittajana myös joillekin vastaaville sunnalaisille liikkeille.

Julkisesta retoriikasta huolimatta länsimaiden kanssa toimivat suhteet luoneet arabimaat ovat suhtautuneet myös Israelin olemassaoloon varsin pragmaattisesti, minkä johdosta Teheranista on muodostunut todellisuudessa juutalaisvaltion vihollinen numero yksi. Voimakkaan antisemitistiset, jopa kansanmurhiin yllyttävät kannanotot eivät ole olleet täysin poikkeuksellisia teokratian johtajienkaan suusta.

Välimerelle

Pitkälti juuri Israel-vastaisuuden motivoimana Iran on tunkeutunut erilaisin tavoin aina suoranaisesta proxy-sodankäynnistä hienovaraisempiin vakoilu- ja sabotaasioperaatioihin kohti Välimerta.

Palestiinalaisalueella toimivan Hamasin sunnalaisuus ei ole estänyt äärishiialaisen hallinnon tukea järjestölle ja onpa maa veljeillyt amerikkalaisviranomaisten mukaan jopa al-Qaidan kanssa. Syytökset on tietenkin kiistetty. Tätä nykyä Iranilla on naapurimaansa shiialaisväestön sotilaallisten ja poliittisten organisaatioiden sekä oman vakoilu- ja vaikutusverkostonsa myötä voimakas jalansija myös Irakin yhteiskunnassa. Saddam Husseinin julmuudet muistissaan monet ovat katsoneet kehitystä sen hiljaisesti hyväksyen.

Myös Syyrian sisällissodassa Iranin rooli Bashar al-Assadin hallinnon tukijana on ollut useiden arvioiden mukaan erittäin keskeinen – jopa siinä määrin, että kenraali Suleimanin avun yhdessä Moskovan antaman tuen kanssa on uskottu mahdollistaneen Assadin hallinnon pysymisen vallassa. Itse asiassa Suleimanin katsotaan olleen Venäjän Syyriaan tekemän intervention keskeinen suunnittelija: “Hyvä on, teemme intervention. Lähettäkää Qasam Suleimani”, Vladimir Putinin kerrotaan todenneen hänen puheilleen saapuneelle iranilaisdiplomaatille. Pitää paikkansa tai ei, anekdootti kertoo jotain kenraalin nauttimasta legendan asemasta.

Yhteisten tavoitteiden ja kontaktien myötä onkin luonnollista, että Iranin ja Venäjän verkostot risteävät ja tekevät yhteistyötä usein myös länsimaissa.

Maailmanpolitiikan keskiöön tulevana ydinasevaltana

Iranin 2000-luvun alkupuolella aktivoima ydinaseohjelma huolestutti Israelia ja länsimaita. Joulukuussa 2006 YK:n turvallisuusneuvosto päätti yksimielisesti määrätä Iranille pakotteita ydinohjelman vuoksi. Pakotteita helpottavasta sopimuksesta tuli Barack Obaman hallinnon keskeinen strateginen prioriteetti.

Huolimatta ydinaseohjelman lopettamisesta etenkin monet amerikkalaisjuutalaiset järjestöt ja poliittinen oikeisto vastustivat sopimusta liian pehmeänä. Näkemys ei ole täysin vailla perusteita otettaessa huomioon diktatuurien epäluotettavuuden ja läntisten reaktioiden pehmeyden. Trumpin Pohjois-Korea -neuvotteluja hyväuskoisuudesta kritisoitaessa edeltäjän tekemiset niin tässä kuin rankaisemattomuus Syyrian kemiallisten aseiden käytöstä voidaan nostaa pistävinä muistutuksina esiin. Obaman saatua ydinsulkusopimuksen lävitse ehti Yhdysvallat olla siinä mukana vain muutaman vuoden presidentti Donald Trumpin päätettyä vetäytymisestä. Suhtautuminen Iraniin onkin aiheuttanut kitkaa transatlanttisiin suhteisiin, mutta toistaiseksi Euroopalla ei ole kovin paljon vaihtoehtoja.

Presidentti Obaman halun miellyttää Teherania ja sen liittolaista Venäjää niin Syyriaan kuin Ukrainaan liittyvissä kysymyksissä on ajoittain selitetty voimakkaalla tahdolla varmistaa Iran-sopimuksen syntyminen ja sittemmin pitävyys. Jos arviot pitävät paikkansa, voinee jo 2019 todeta kyseessä olevan melkoisen hinnan paperista, jonka arvosta ei koskaan ollut varmuutta ja jonka jo seuraava Valkoisen talon hallitsija katsoi tarpeelliseksi irtisanoa – oli Trumpin ratkaisu sitten järkevä tai ei.

Räjähteitä ja Hizbollah-vaimoja

Median otsikkoja ovat viime aikoina täyttäneet ISIS-järjestön uhka sekä Saudi-Arabian liittouman toimet Jemenissä Iranin tukemia huthikapinallisia vastaan. Samanaikaisesti on Iranin tärkein ulkomailla toimiva tukiorganisaatio, libanonilaiseksi useimmiten tituleerattu Hizbollah jäänyt kiinni useista aggressiivisista solutustoimista niin Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassa varsin voimakkaan hiljaisuuden vallitessa.

Iranin tiedustelupalvelu on pyrkinyt tekemään salamurhia Euroopassa, mistä yhtenä osoituksena on syksyllä 2018 Tanskassa toteutunut näyttävä takaa-ajo. Euroopan unionin alkuvuodesta 2019 Iranin tiedustelupalvelulle asettamien sanktioiden perusteena on vastaavanlainen toiminta myös Alankomaissa sekä Ranskassa.

Eräs kuvaava ja melko yksityiskohtaisesti tunnettu tapaus löytyy Yhdysvalloista.

Ali Kourani vaikutti tavalliselta maahanmuuttajalta. Naapurin mielestä mikään ei antanut olettaa, että hänet olisi värvätty kostamaan länsimaille muuan mestarillisena pidetty CIA:n operaatio.

Jo 16-vuotiaana “Libanonin bin Ladeneiksi” perhettään kutsunut poika sai käteensä AK-47:n sekä raketinheittimiä Hizbollahin leirillä. Kolmen vuoden päästä hän muutti Yhdysvaltoihin opiskelemaan biolääketiedettä. Hizbollahin ulkoisen turvallisuuden organisaatio, joka tunnetaan myös Islamilaisen Jihadjärjestön ja 910:n nimillä, oli Kouranin mukaan päättänyt kopioida etenkin venäläisten ja israelilaisten käyttämän “nukkuvien agenttien” metodin.

Tällä tarkoitetaan jopa useampien sukupolvien asettamista kohdealueelle käytettäväksi tarvittaessa, esimerkiksi sabotaasiin sodan alla tai aikana. Nukkuvat agentit elävät näennäisen normaalisti, todennäköisesti käyvät töissä ja saattavat suorittaa sivussa rauhanaikaan soveltuvia tiedusteluaktiviteetteja. Samalla elämä on rakennettu lähes täysin tehtävän menestyksellisen hoitamisen varaan, aina puolison valintaa myöten. Suomessakin illegaalivakoilua on harjoitettu runsaasti: kylmän sodan aikana suomalainen peitehenkilöllisyys, nimi ja passi olivat haluttuja venäläisille illegaaliagenteille maamme aseman ja matkustusmahdollisuuksien vuoksi.

Kourani tosin ei ollut varsinaisesti agentti saapuessaan Amerikkaan, vaan rekrytoitiin “nukkujaksi” hänen jo asetuttuaan maahan. Asiaan vaikutti luultavasti myös koulutustausta, joka antaisi mahdollisuuksia poikkeuksellisen ilkeisiin operaatioihin. Kouranin hoitajaksi määrätty, useimmiten naamioituneena esiintynyt “Fadi” ohjeisti ykskantaan: “Hanki Yhdysvaltain kansalaisuus ja passi niin nopeasti kuin mahdollista”.

Keväällä 2009 tavoitteet toteutuivat. Pian Kourani suuntasi Kiinaan ensiapupakkauksia valmistavaan yritykseen. Firman valmistamat jääpakkaukset sisälsivät räjähteisiin käytettävää ammoniumnitraattia. Samaa ainetta löydettiin myöhemmin järjestön räjähdetehtaista Kyprokselta ja Thaimaasta. 2011 mies palasi sotilaskoulutukseen Libanoniin. Hän sai ohjeet selvittää aseiden varastointiin soveltuvien peiteyhtiöiden perustamismahdollisuuksia järjestön salamurha- ja sabotaasitoiminnan avuksi.

Kouranin tarkkailutoiminta sisälsi muun muassa Israelin puolustusvoimien palveluksessa olleen liikemiehen seuraamista salamurhaa tai rekrytointia varten, mutta myös Yhdysvaltain salaisen palvelun, FBI:n ja lentokenttien seurantaa. Pienen vahingon myötä konspiratiiviseen yhteydenpitoon käytetty Toshiban kone vaihtui Appleen, mutta kiinnijäämisen aiheutti vasta Hizbollahin keskeisenä tulonlähteenä pidettyyn piraattivaatekauppaan sekaantuminen. Varsinaisiin iskuihin mies ei ilmeisesti ehtinyt – ehkä siksi, että operaatiota suunnitellutta verkostoa johtanut Mohammad Shawraba paljastui Hizbollahin mukaan Israelin myyräksi.

Viranomaiset eivät uskoneet Kouranin kertovan ensivaiheessa aivan kaikkea. Häntä kuulusteltiin poliisiasemalla, joka oli aiemmin ollut miehen harjoittaman tarkkailun kohteena, muttei syytteiden jälkeenkään viety putkaan, vaan annettiin asua läheisessä Marriott -hotellissa yhteistyömahdollisuuksien säilyttämiseksi. Pian yritykset kuitenkin huomattiin turhiksi, hänen asuntoonsa tehtiin kotietsintä sekä selaus- ja sähköpostihistoriansa takavarikoitiin.

Vastaavia iskuyrityksiä on paljastettu muuallakin. Vuonna 2015 Lontoosta löydettiin kolme tonnia ammoniumnitraattia, mutta löydös pidettiin salassa eikä asiaa viety oikeuteen, ilmeisesti Iranin tuoreen ydinsopimuksen varmistamiseksi ja siksi, että kyse oli tiedusteluoperaatiolla neutraloidusta turvallisuusuhasta. The Daily Telegraphin artikkelin mukaan räjähdeaineet olivat osa laajempaa Hizbollahin operaatiota tulevien iskujen mahdollistamiseksi.

Myös pukumiehiä

Shiiamilitioiden sekä rikollisten yhteistyökumppanien lisäksi maailman vaikutusvaltaisin teokratia kasvattaa valtaansa soluttautumalla akateemisiin ympyröihin, politiikkaan ja tukemalla uskonnollisia yhteisöjä. Suomessa on puhuttu paljon suurmoskeijahankkeesta ja sen rahoituksesta, jonka on uskottu pitävän projektia sunniarabien lieassa. Pelot eivät ole perusteettomia, mutta samalla vähemmälle huomiolle on jäänyt, että myös maassamme toimii jo valmiiksi varsin monenlaisia muslimiorganisaatioita, kuten ainakin nimensä puolesta kansainväliseen, shiialaiseen Ahlulbayt -liikkeeseen kuuluva uskonnollinen keskus.

Esimerkiksi Saksan tiedusteluviranomaisten arvioiden mukaan kolmekymmentä maassa toimivaa kulttuuriin ja uskontoon keskittyvää organisaatiota omaa säännöllisiä Hizbollah-siteitä. “Hizbollah metsästää rahaa Euroopasta. He haluavat, ettei heistä välitetä. Salaista rahanpesua, peiteyrityksiä, valetilisiirtoja”, kuvasi Yhdysvaltain Berliinin-suurlähettiläs Richard Grenell Twitterissä vaatien Euroopalta lisää toimia uhan patoamiseksi. Israelin lähettiläs Jeremy Issacharoff kritisoi eurooppalaisten politiikkaa, jossa Hizbollahin sotilaallinen ja poliittinen siipi on erotettu toisistaan. Unioni lisäsi järjestön sotilaallisen siiven terroristilistalleen vuonna 2013, muttei järjestöä kokonaisuudessaan.

Venäläisen rikollisuuden ja politiikan yhteydestä on puhuttu paljon eikä Pohjois-Koreankaan rahoittaminen huume- ja ihmiskaupalla ole tuntematon ilmiö. Vähemmän tiedetään siitä, että myös Iran erilaisine proxyineen käyttää jengejä valtansa kasvattamisen välineenä. Organisaatiot ovat kansainvälisesti verkottuneita ja toimivat osana Teheranin aggressiossa länttä vastaan. Viimeksi muutama kuukausi sitten Saksassa toteutettiin merkittävän rikollissolun paljastanut ratsia.

Kaiken edellä mainitun terroristisen toiminnan ja rikollisuuden lisäksi Iranin toimintamalliin kuuluu omien asiamiesten istuttaminen läntisiin huippuyliopistoihin ja yhteiskunnan eliittiin. Nämä voivat kuitenkin olla aivan yhtä voimakkaasti Teheranin lieassa ja lähistölle asettuneet maanmiehet saattavat pelotella heidän kriitikoitaan hiljaiseksi. Näin asia kietoutuu myös maahanmuuttoon: jos halutaan, että aidosti rehelliset, länsimaisiin arvoihin sitoutuneet siirtolaiset ja pakolaiset voivat kotoutua, on heidätkin suojattava uhkailulta ja kiristykseltä. Kansainvälisen tilanteen kiristyessä näihinkin näkökohtiin tulee kiinnittää entistä suurempaa huomiota.

Share This