Rynnäkkökiväärien uusi sukupolvi

Uusi modulaaristen rynnäkkökiväärien sukupolvi valloittaa maailmaa. Millä eväillä vanhojen ja hyväksi havaittujen konstruktioiden asemaa yritetään horjuttaa? Onko tullut aika siirtyä jalkaväen aseissa seuraavaan sukupolveen?

Bushmaster ACR (Adaptive Combat Rifle, mukautuva sotilaskivääri) edustaa uutta rynnäkkökiväärien sukupolvea. Muita uuden sukupolven edustajia ovat muun muassa FN Herstal SCAR (Belgia), CZ 805 Bren (Tšekki), MSBS 5.56 Radon (Puola) sekä Sakon emoyhtiön Berettan ARX-160. Aseita yhdistää alumiiniprofiilista jyrsitty, pitkällä picatinny-kiskolla varustettu pitkä ylärunko, johon muut osat kiinnittyvät, täysin kaksipuoleiset käyttölaitteet sekä erittäin suuri modulaarisuus. Yksiosainen pitkä tähtäinkisko mahdollistaa nykyaikaiselle sotilasaseelle tärkeiden, erilaisten tähtäinlaitteiden, lämpökameroiden, valaisimien ja valonvahvistimien yksinkertaisen kiinnittämisen yhtenäiselle aseen kohdistukset säilyttävälle alustalle.

Aseiden ominaisuuksia pystyy muokkaamaan erittäin helposti käyttäjätasolla, ja esimerkiksi ACR:n tapauksessa kaliiperin vaihto kestää minuutin pari eikä vaadi työkaluja. ACR:ää monilta ominaisuuksiltaan muistuttavan puolalaisen MSBS:n kohdalla modulaarisuus on viety niin pitkälle, että samaa ylärunkoa voi käyttää tavallisessa tai Bullpup-alarungossa. Bushmaster ACR on ensimmäinen uuden sukupolven ase, joka on vapaasti ostettavissa Suomessa, ja siksi se on erittäin mielenkiintoinen.

Lipaslenkeistä asesuunnitteluun

Bushmaster ACR aloitti elämänsä Magpul Masada -nimellä vuosien 2006–07 tienoilla, ja se esiteltiin virallisesti Shot Show 2007:ssä. Ase on siis alunperin lippaiden pikavetolenkeistä, sittemmin lippaista ja muista asevarusteista tunnetuksi tulleen Magpul Industriesin kehittämä.

Kehitystyön lähtökohdaksi otettiin AR-15-kivääri, josta poistettiin osat, joita ei koettu tarkoituksen- tai ajanmukaisiksi. Tavoitteena oli toimintavarmuuden ja ergonomian parantaminen. Toimintamekanismiksi valikoitui lyhytiskuinen (kaasumäntä liikkuu vähemmän kuin hylsyn pituusmitan verran) kaasumäntäkoneisto. Ergonomian haasteisiin vastattiin suunnittelemalla kokonaan uudenlainen alarunko ja perä luistinpalautusmekanismeineen ja siirtämällä viritysvipu käyttökelpoisempaan paikkaan. Suunnittelu- ja kehitystyön edistyessä ase kasvoi ulos AR-15-kiväärin saappaista, eikä siihen jäänyt lopulta muita AR-15:n osia kuin laukaisukoneisto, piippu, ulosvetäjän kynsi ja etutähtäimen jyvä.

Suunnittelun lopputuloksena oli syntynyt erinomaisen ergonominen, täysin molemminpuolisesti käytettävä modulaarinen sotilasase. Alkuperäiseen aseperheeseen kuuluvista komponenteista voitiin koota täysin erilaisia aseita lähes kuten Lego-palikoista. Samaan ylärunkoon oli mahdollista rakentaa ilman työkaluja 18 tuuman piipulla sekä täysin säädettävällä perällä varustettu TA-kivääri tai 7.62×39:n patruunaa ampuva ja AK:n lippaita käyttävä kokoontaitettuna kokonaismitaltaan vain karvan yli puolen metrin pituinen lähisuoja-ase.

Lue lisää Suomen Sotilas -lehden numerosta 6/2013.

Tilaa Suomen Sotilas. Saatavana myös hyvinvarustetuista lehtipisteistä

Teksti: Petri Välkki

Avainsanat: , , ,

Share This