Saksalaisten kauttakulku uuteen vaiheeseen 80 vuotta sitten

Saksalaisten sotilaiden kauttakulku Suomen läpi pohjoista kohti Norjaan astui uuteen vaiheeseen 80 vuotta sitten kun 22. marraskuuta 1940 sovittiin jatkuvasta lomalaisten kulusta Pohjois-Norjaan ja takaisin. Syyskuussa samana vuonna sovittu kauttakulku koski vain noin 4500 Saksan ilmavoimien, Luftwaffen, sotilaan ja näiden kaluston kuljetusta, nyt olivat kyseessä Wehrmachtin kaikki aselajit ja kaksisuuntainen liikenne.

Uusi kauttakulkusopimus ei ole suomalaisessa historiankirjoituksessa kovin selvästi eronnut tästä ensimmäisestä vaikka asian luonne selvästi muuttui, kauttakulku vakiintui pysyvämmäksi siinä missä alun perin oli kyseessä vain yksi kuljetusoperaatio. Nyt kauttakulku oli kaksisuuntaista ja tuli jatkumaan aina syksyyn 1944 asti.

Ensimmäisestä kauttakulkusopimuksesta tehtiin Suomessa poliittinen päätös hyvin pienessä piirissä eikä mitään kirjallista valtiosopimusta koskaan tehty. Asiaa koskien syntyi vain sotilaiden kesken tehty liikenteen teknistä suoritusta koskeva paperi, jonka allekirjoittajat olivat kummallakin puolella sangen alhaisella tasolla organisaatiossa. Menettelytapaa noudatettiin nytkin, neuvotteluosapuolia johtivat Suomessa 19.-22.11.1940 käydyissä neuvotteluissa Kauttakulkutoimiston päällikkö, eversti M. K. Stewen ja Saksan sotilasasiamies Suomessa, eversti Horst Rössing. He myös allekirjoittivat uuden teknisen kauttakulkusopimuksen, jonka mukaan lomalaisliikenne alkaisi 10. joulukuuta Rovaniemeltä ja 9. tammikuuta 1941 Turusta. Jälkimmäiseen satamaan lienee päädytty jäätilanteen takia. Sopijaosapuolet olivat Saksan asevoimat ja Suomen puolustusvoimien Pääesikunta.

Lomalaiset kulkivat samaa reittiä kuin aikaisemmin Luftwaffen pohjoiseen marssineet miehet. Jälkimmäisiä oli Suomen kautta kulkenut elokuusta lokakuun 1940 loppuun mennessä noin 4900 miestä. Marraskuussa ja joulukuussa Wehrmachtin miehiä kulki kumpaankin suuntaan yhteensä yli 5000 miestä, tammikuussa 1941 noin 3000 miestä, helmikuussa noin 1700, maaliskuussa noin 1000 ja huhtikuussa noin 3500 miestä. Mistään aivan pienistä kuljetuksista ei siis ollut kyse. Saksalaiset kulkivat omissa junissaan ja he maksoivat Valtionrautatielle voimassa olevan sotilastariffin mukaan kuten Suomen omatkin puolustusvoimat. Kulkijoille oli sallittu vain pistimet ja pistoolit, kiväärit oli kuljetettava omissa vaunuissaan. VR järjesti junat niin, että ne lastasivat ja purkivat satamassa. Kauttakulku loi kuljetusreitin varrelle saksalaisen etappiorganisaation, jonka vahvuus oli vaihteleva, 2000-1000 miestä, eli vahva.

Artikkelikuva: Saksalaisia sotilaita Suomessa. Miehet ovat Luftwaffen, ilmavoimien, väkeä. Paikka ja aika on kirjoittajalle tuntematon. Osasto on aseistettu, kiväärit olalla ja ehkä osa jonkinlaista seremoniaa pikemminkin kuin normaalia kauttakulkua. Kauttakulusta on ollut yllättävän vaikea löytää kuvia.

Vaikka kauttakulku oli ensisijaisesti tekninen keino hoitaa Pohjois-Norjassa olevien saksalaisten joukkojen henkilöliikennettä sisältyi asiaan tietysti myös poliittinen puoli. Mielenkiintoista on, että vain viikkoa ennen em. uuden kauttakulkusopimuksen tekoa oli Saksan johtaja Adolf Hitler vakuuttanut Neuvostoliiton ulkoministeri Molotoville Berliinissä, että kauttakulku oli vain tekninen asia ja yksittäistapaus, tarkoittaen tätä ensimmäistä Luftwaffen miesten kuljetusta pohjoiseen.  Molotov oli ottanut asian esiin vaatiessaan “Suomen kysymyksen” hoitamista loppuun ja saksalaisten joukkojen poistumista Suomesta.

Hitler oli jo elokuun lopulla 1940 antanut käskyn alkaa valmistella esikuntatyönä hyökkäystä itään. Suomi ei liene hänen kaavailuissaan vielä tuolloin näytellyt minkäänlaista roolia. Syksyn mittaan hänen kiinnostuksen Suomea kohtaan alkoi kasvaa mm. sotataloudellisesta näkökulmasta. Pohjois-Norjassa olevia joukkoja vahvistettiin yhdellä vuoristodivisioonalla ja sikäläinen armeijakunta sai käskyn suunnitella Petsamossa olevan Kolosjoen nikkelikaivoksen sotilaallisen haltuunoton. Operaatiolla oli peitenimi Renntier, “Poro”, ja sen päivitetty versio toteutuikin kesäkuussa 1941.

Suomessa kauttakulku nähtiin poliittisessa johdossa aikanaan positiivisena asiana, merkkinä Saksan kasvavasta kiinnostuksesta Suomea kohtaan ja tukena Neuvostoliiton kasvanutta painostusta vastaan. Hävityn sodan jälkeen monet tahot ovat nähneet kauttakulun sallimisen Suomen saksalaissuuntauksen voimistumisena, jopa lenkkinä ketjussa, joka johdonmukaisesti vei Suomen Saksan rinnalle operaatio Barbarossaan ja uuteen sotaan. Kauttakulun kaksivaiheisuutta on meillä yllättävän harvoin huomioitu, se nähdään samana “pötkönä:

Avainsanat: ,

Share This