Saksalaisten uusi fregatti eilispäivän käyttötarkoitukseen?

Viime aikoina on tarkkailtu merkkejä ilmastonmuutoksesta. Yksi niistä saataisi olla laivastovierailu tammikuussa. Sellaista ei ainakaan toimittajan muistiin ole aikaisemmilta vuosikymmeniltä jäänyt vaikka vierailuja on seurattu 1960-luvulta alkaen. Muuten kestäviksi rakennetut sotalaivat eivät yleensä ole jäänmurtajia vaan talvimerenkulkuun on rakennettava alus erilaisilla vaatimuksilla.

Suomen Sotilas tutustui saksalaiseen fregatti Baden-Württembergiin sen vieraillessa Helsingissä. Ensimmäinen havainto partaan ylityksen jälkeen oli, että alus muistutti vähän ruotsinlaivaa tai risteilyalusta. Sotalaivathan usein ahdetaan täyteen ase- sekä muita järjestelmiä tuloksena ahtaita portaita ja kapeita käytäviä. Nyt oli sen sijaan reilusti tilaa kulkea. Risteilykäyttöön Baden-Württemberg oikeastaan tilattiinkin vuonna 2007. Viime vuosikymmenen asevoimat suuntautuivat melkein kaikissa Euroopan maissa kansainvälisiin tehtäviin. Omat merivoimammekin saivat niihin tuntumaa Intian valtameren merirosvojahdissa vuosina 2010-11.

Helsingin Länsisatama fregatin komentosillalta katsottuna. Edessä RIM it-ohjusten laukaisulaite

Melkein tuliterälle Baden-Württembergille on rakenteilla kolme sisaralusta, jotka ovat vielä varusteltavina ja valmistuvat vuosina 2020-21. Tämä projekti on ollut varsinainen murheenkryyni, joka on aiheuttanut kotimaassaan sekä muuallakin laajaa huolta saksalaisen insinööriosaamisen katoamisesta. Yhdessä autoteollisuuden päästöhuijausten sekä Berliinin ikuisuusprojekti-lentokentän kanssa. Aluksen rakentamiseen kului nimittäin lähes koko päättynyt vuosikymmen. Baden-Württembergin köli laskettiin jo 2011 ja valmista oli lopulta vapun maissa viime vuonna, yli kaksi vuotta myöhässä.

Osa ongelmista ei liittynyt laivanrakennukseen. Esimerkkinä tykkiaseeksi oli tulossa meilläkin vuosituhannen vaihteessa testattavan käyneen panssarihaupitsin Pz2000 meriversio, mutta koko projekti peruutettiin. Tykkejähän maailmalta löytyy joten tilalle saatiin Oto Melaran 127 mm ase, mutta vaikutukseltaan tietenkin huomattavasti Pz2000:n 155 millin kranaattia huonompi. Kantamaa kuitenkin noin 100 km ohjautuvilla VULCANO-ammuksilla; toki ainoastaan maakohteisiin.

Kauko-ohjattava kk-torni. Vasemmalla laser-etäisyysmittari sekä lämpö- ja päivänvalokamerat

Tämä oli ainoastaan alkua, sillä myöhemmin osoittautui, että painolaskelmat eivät pitäneetkään paikkaansa. Aluksesta tuli suunniteltua raskaampi, mikä vaikuttaa syväykseen sekä ennen kaikkea käyttökustannuksiin koko elinkaaren ajan. Insinöörit ajattelivat pitkää merelläolovaatimusta ja tulevaisuuden muutostarpeita periaatteella: teräslevy on halpaa ja ilma ilmaista. Tulokseksi saatiin maailman suurin fregatti, joka kävisi melkein risteilijästäkin.

Kun alus laskettiin vesille seurasi uusi paha ongelma: laiva ui kalleellaan 1,3 astetta. Tämä luultavasti liittyi edelliseen painon kasvamiseen mutta tarkkaa selvitystä näiden syistä ei ole julkisuuteen kerrottu. Jatkona aluksen päätietokone kaatuili jatkuvasti aiheuttaen häiriöitä lähes kaikkiin järjestelmiin. Seurauksena olikin, että Saksan merivoimien seuraava laivatilaus on menossa hollantilaistelakalle – tosin kova poliittinen vääntö tästä on vielä käynnissä.

Suuniteltuun käyttötarkoitukseensa matalan intensiteetin sekä epäsymmetriseen sodankäyntiin on Baden-Württemberg kyllä erinomainen. Kyljissä on luukut ja nostovälineet peräti neljälle interventio-kumiveneelle ja tilavasta hangaarista löytyy kaksi NH-90 helikopteria. Partaat on täytetty tykki- sekä kk-aseilla. Ei tappavia aseitakin löytyy valikoima, joista vesitykit sekä voimakkaat valonheittimet ovat havaittavissa. Muitakin löytyy, muttei niistä toimittajalle tarkemmin kerrottu.

Interventiovene kuljettaa 15 sotilasta 40 solmun nopeudella

Maailma vaan ehti muuttua tämän laivaluokan suunnittelun ja valmistumisen välisenä liki kahtena vuosikymmenenä. Siten nyt tarvittaisiin taas perinteisen merisodankäynnin kykyä Itämerellä. Onhan uuden aluksen häiveominaisuudet tietysti vanhoja paremmat ja nykyaikainen AESA-tutkakin löytyy. Pintatorjuntaan on NATO-standardiksi muodostuneet Harpoon-ohjukset ja ilmatorjunnasta huolehtii RIM ohjukset. Nämähän molemmat olivat vaihtoehtoina myös oman Pohjanmaa-luokan aseiksi, mutta eivät tulleet valituiksi.

Sukellusveneentorjunta-aseistus kuitenkin puuttuu aluksesta kokonaan, jolloin operaatioissa tarvitaan muiden alusten suojaa. Toisaalta isompi koko auttaa huomattavasti taistelunkestävyydessä. Tätähän meilläkin on korostettu. Tulevaisuuden elinkaaripäivitys antaa mahdollisuuden täydentää aseistusta.

Fregattenkapitän (komentaja) Völkerin komentama alus saapui Helsinkiin kotisatamastaan Vilhelmshavenista Pohjanmeren rannalla. Matkaan kului kolme vuorokautta ja seuraava määränpää on Tallinna.

Numerotietoja

  • uppouma 7.200 tonnia
  • pituus 149,5 metriä
  • leveys 18,8 metriä
  • syväys 5,0 metriä
  • pintatorjunta 8 kpl Harpoon ohjuslaukaisimia
  • ilmatorjunta 2 kpl RIM ohjuslaukaisin a´ 21 ohjusta
  • lähipuolustus 2 kpl MLG 27 tykki, 7 kpl konekivääri
  • Ilmatilannetutka TSR-4D AESA tutka
  • miehistöä 110 normaalitilanteessa, 190 interventiotehtävässä

Teipillä kiinni olevat paperikorin kannet lienee varustettu lukolla seuraavissa aluksissa

Avainsanat: , ,

Share This