Sanokaa mitä sanotte – fregatti se on…

Merivoimien suorituskyvystä lohkeaa kymmenen vuoden päästä iso pala, kun 1990-luvulla rakennetut neljä Rauma-luokan ohjusvenettä sekä kaksi Hämeenmaa-luokan miinalaivaa tulevat suunnitellun elinkaarensa päähän. Asiaan liittyen puolustusministeri Niinistö antoi tänään perjantaina puolustusvoimille valtuudet korvaavien taistelualusten hankintaprosessin käynnistämiseksi.

Vaikka virallinen pumaga allekirjoitettiin vasta tänään, on Laivue 2020 –nimellä kulkevaa hanketta esivalmisteltu jo useita vuosia. Tähän on liittynyt niin operatiivis-taktista kuin laivateknistä tutkimusta, joiden perusteella on luotu perustaa sekä uusien alusten suorituskykyvaatimuksille että niiden operatiiviselle käyttöajatukselle. Käytännössä on siis hahmotettu alusluokka, niiden lukumäärä ja taistelujärjestelmän perusteet – kuvitelluissa taloudellisessa raameissa.

Taloudellisesti kyseessä onkin erittäin mittavasta projektista. Tämän hetkisten arvioiden mukaan neljän nyt hankittavaksi suunnitellun taistelualuksen rakentaminen ja varustaminen maksaa n. 1,2 miljardia euroa. Keväällä sovittuun hallitusohjelmaan on tätä varten jo kirjattu, että ”hallitus tekee päätöksen merivoimien taistelualuskaluston korvaamisesta” – mikä siis suomeksi tarkoittaa hallituspuolueiden esisopimusta puolustusbudjetin ulkopuolisesta rahoituksesta.

Hamina-luokan ohjusvene Tornio Särkänsalmessa. Kuva: Puolustusvoimat

Hamina-luokan ohjusvene Tornio Särkänsalmessa. Kuva: Puolustusvoimat

Ministeri Niinistön päätöksen mukaan hankkeessa tulee huomioida (kansallisen) huoltovarmuuden vaatimukset – ja että ylläpito- ja vauriokorjauskyvyn lisäksi myös alusten rakentamiskykyä tulee pitää osana huoltovarmuutta. Asiaa tuntevissa teollisuuspiireissä pidetäänkin käytännössä selvänä, että merivoimien uudet taistelualukset hankitaan kotimaasta, ja tähän olettamukseen perustuu epäilemättä myös hallitusohjelman kirjaus. Toisaalta tätäkin varmempaa on se, että uusien alusten taistelujärjestelmä (sensorit, aseet) hankitaan pääosin ulkomaisilta toimittajilta.

Koska uusia aluksia hankitaan nykyisten suunnitelmien mukaan vain neljä, ja niiden varaan on tarkoitus muodostaa tulevaisuudessa Suomen koko meripuolustuksen runko, on suorituskykyvaatimusten lista vähintäänkin kohtuullisen kattava. Alusten tulee kyetä operoimaan saariston lisäksi avomerellä, ympärivuotisesti ja tarvittaessa myös pitkäkestoisesti. Niiden taistelujärjestelmän tulisi kyetä niin pinta- ja ilmamaalien torjuntaan, sukellusveneiden torjuntaan kuin merimiinoittamiseen. Jos ja kun tarkoitus on kyetä johonkin muuhun kuin ihan vain oman aluksen itsepuolustukseen, tarkoittaa tämä käytännössä RBS 15-sarjan (MTO 85) meritorjuntaohjuksia, mutta nykyistä ITO2004 (Umkhonto-IR) -kalustoa ulottuvampia ilmatorjuntaohjuksia. Rannikolla sukellusveneitä voidaan torjua vaikka miinoilla, mutta avomerellä tarvitaan käytännössä helikopteria.  Toki jos alukselle voidaan laskeutua helikopterilla, avaa se myös uusia mahdollisuuksia niin muiden viranomaisten tukemisessa kuin kansainvälisissä tehtävissä.

Uusi rannikko-häivehävittäjä USS Freedom (LCS 1) eteläisen Kalifornian rannikolla. Kuva: U.S. Navy

Uusi rannikko-häivehävittäjä (Littoral Combat Ship) USS Freedom (LCS 1) eteläisen Kalifornian rannikolla keväällä 2013. Kuva: U.S. Navy

 

Uusien taistelualusten on tarkoitus olla operatiivisessa käytössä vuodesta 2025 alkaen. Merivoimien komentaja, kontra-amiraali Kari Takanen sanoi kuitenkin jo yli vuosi sitten Helsingin Sanomien haastattelussa, että merivoimilla on tarvittaessa valmius edetä Laivue 2020 -hankkeessa suunniteltua nopeammin – jos valtio haluaa tukea tällä tavoin suomalaista telakkateollisuutta.

@APulkki

P.S. Mitä saadaan kun sulautetaan USS Freedom (Littoral Combat Ship) ja Hamina-luokan ohjusvene? No tietysti Laivue 2020 -taistelulaivan havainnekuva!

P.P.S. Merivoimien edustajien mukaan suunnitelmissa on ”hieman nykyisiä aluksia” pidempi korvetti. Suomen Sotilaan arvion mukaan on kuitenkin perusteltu syy olettaa, että hankittavat taistelualukset tulevat olemaan vähintään 96 m pitkiä – vaikka sitten vesirajasta pitkälle horisonttiin kurkottavan amiraalin keulakuvan avulla. Tähän arvioon on päädytty toimituksessa pelattujen useiden operatiivis-taktisten sotapelien (PS3/PC) sekä laajojen laivateknisten hahmotelmien (kuvakirjat) perusteella. Aivan erikseen lienee syytä korostaa sitä, että tähän arvioon ei ole vaikuttanut millään tavalla se, että rajavartiolaitoksen uuden ulkovartiolaivan pituus on 95,9 m.

(toim. huom.) Päätoimittaja on puolestaan pohtinut kuinka merivoimat pystyy rahoittamaan hankkeen elinkaarikustannukset karsimatta alusten suorituskykyä alle minimitarpeiden ja kuinka on mahdollista jatkaa esimerkiksi hienosti edennyttä, tuoreimmassa Suomen Sotilaassa esiteltyä ATU (Amphibious Task Unit) rannikkojääkäriyksikön kehittämistä odotettavissa olevalla rahoituksella?

Avainsanat: ,

Share This