Seitsemän yötä Itämerellä

Perjantaiaamu 6. heinäkuuta. Suomen leijonan kohdalla pilvipoutaista mutta kirkasta. Miinalaiva Hämeenmaan komentosillalta näkyy horisontissa Kuninkaallisen laivaston fregatin HMS Montrosen siluetti. Pian näköpiiriin lipuu myös kahden venäläisen korvetin siluetit, ja Hämeenmaan vahtipäällikköä hymyilyttää. ”Joku sentään lukee tiedotteitakin”, hän toteaa virnistäen.

Kun kysyn asiasta tarkemmin, hän toteaa merivoimien julkaisseen edellisenä aamuna tiedotteen tulevasta

PASSEX-harjoituksesta Ison-Britannian kanssa. Kansainväliset vedet ovat kaikkien käytössä, joten yleensä naapurit tulevat seurailemaan tällaisia jännittäviä tapahtumia.

”Sitä paitsi niin mekin teemme heidän harjoitellessaan”, meriupseeri toteaa hymyillen ja nostaa kiikarit takaisin silmilleen tähyilläkseen korvettien suuntaan.

Alkamassa on PASSEX-harjoitus Baltic Cross, jonka tarkoituksena on harjoitella eri laivastojen yhteistoimintaa. Suomen Sotilaan osallistumisen mahdollisti Britannian sotilasasiamies Mark Taylorin pitkäjänteinen työ kolmen eri laivaston kanssa. Vielä harjoituksen alkuun asti hänen toimialueeseensa kuuluivat sekä Suomi että Ruotsi.

Harjoituksen ohjelma ehti muuttua jo useaan otteeseen johtuen eri alusten saamista operatiivisista tehtävistä. Suomi–Britannia–Ruotsi-harjoitus muuttui Suomi–Britannia- ja Ruotsi– Britannia-harjoitukseksi. Britannian Suomen-suurlähettiläs Tom Dodd kertoi HMS Montrosen kannella pitämässään puheessa, että Itämeri on turvallisuuspoliittisesti juuri nyt hyvin aktiivinen ja juuri siksi on myös sopiva hetki näyttää konkreettisesti brittien yhteistyöhalukkuus Suomen ja Ruotsin kanssa. Ainakin harjoitusta tiiviisti seuranneiden venäläisalusten läsnäolo antoi viitteitä viestin läpimenosta.

 

PASSEX

 

Rannikkolaivaston 7. pintalaivueen komentajan, komentaja Kaarle Wikströmin mukaan yhteistyö brittien kanssa on erittäin hyvää, yhteiset toimintatavat luovat pohjan harjoittelulle. Vastaavia PASSEX-harjoituksia on kuitenkin toteutettu muiden maiden kanssa, joten Suomen merivoimien valmiudet yhteistoimintaan ovat hyvät.

HMS Montrosella tarjottu ruokaisa englantilainen aamiainen.

PASSEX on hyvin kevyellä organisoinnilla toteutettu harjoitus. Suunnittelu tapahtuu enimmäkseen sähköpostin ja puhelinsoittojen kautta. Tällä kertaa järjestettiin kuitenkin yksi päivän mittainen suunnittelutapaaminen Suomenlinnassa kesäkuussa.

Yhteistyön toimivuus ja toiminnan joustavuus tuli selväksi Suomen Sotilaalle heti harjoituksen alussa. Alkuperäisenä suunnitelmana oli lentää Gotlannin Visbyhyn ja nousta sieltä brittifregatti HMS Montroselle. Fregatin matkan varrella saama tehtävä seurata venäläisiä aluksia Pohjanmerellä muutti kuitenkin suunnitelmaa siten, että aluksella ei ollut aikaa käydä Visbyssä lainkaan. Hetken näytti jo siltä, ettei HMS Montrose kenties ehtisi harjoitukseen ollenkaan. Kun osallistuminen varmistui, alkoi myös Suomen Sotilaan osallistumisen uudelleenorganisointi. Muutamassa tunnissa lento Visbyhyn vaihtui autokyydiksi Upinniemeen ja lentoyhteys meriyhteydeksi. Siirtyminen harjoitusalueelle HMS Montroselle järjestyi miinalaiva Hämeenmaalla. Toimenpide itsessään on yksinkertainen ja arkinen mutta vaatii kuitenkin toteutuakseen kahden eri laivaston saumatonta yhteistyötä. Meriupseerit korostivat heiltä löytyvää joustavuutta, minkä yhteysupseerina toimineen miinalautta Porkkalan päällikkö, yliluutnantti Antti Kurkivuori kiteytti varsin hyvin: ”Meri ja toiminta siellä ovat niin muuttuvia elementtejä, että hyvin harvoin asiat menevät täsmällisen suunnitellusti, siksi merimiehet ovat käytännössä pakotettuja reagoimaan muuttuviin suunnitelmiin nopeasti.

 

Kumppanit

 

Kun Hämeenmaa saavutti HMS Montrosen, Suomen Sotilaan toimittaja Juha Särestöniemi ja yhteysupseeri Antti Kurkivuori siirrettiin RIB-veneellä HMS Montroselle, jossa laivaan saapuvat vieraat otettiin vastaan asianmukaisesti tervehtien ja perinteitä kunnioittaen.

 

 

 

 

 

 

Jos video ei näy, voit katsoa sen tästä.

Suomi ja Ruotsi ovat viime vuosina pyrkineet tiivistämään Nato-yhteistyötä erilaisin harjoituksin. Tarkoituksena on ylläpitää kahden liittoutumattoman maan kykyä toimia osana kansainvälistä liittoumaa, esimerkiksi brittien johtamaa Joint Expeditionary Forcea (JEF). HMS Montrosen päällikkö komentaja Conor O’Neill esitteli harjoitusten pohjana olevaa Naton koodikirjaa. Kirjan tarkoituksen on antaa koodinimet tehtäville ja kuvata tehtävä siten, että molemmat osapuolet tietävät täsmälleen, mitä on tehtävä ja millä tavalla. Koodiston tarkoituksena ei ole niinkään salata toimintoja vaan varmistaa se, että esimerkiksi kieli- ja toimintatapakulttuurieroista huolimatta yhteistoiminta on mahdollista. Tämä vaatii luonnollisesti jatkuvaa harjoittelua.

 

Baltic Cross

 

Ohjusvene Hanko RAS-harjoituksessa, HMS Montroselta kuvattuna.

Baltic Cross -harjoituksen ensimmäinen vaihe, Baltic Cross 1 (BC 1) käytiin läpi ennen Turussa 9.7.2018 vietettyjä Suomen merivoimien satavuotisjuhlia ja Baltic Cross 2 (BC 2) heti sen jälkeen.

Harjoituksen ensimmäiseen – suomalais-brittiläiseen – vaiheeseen osallis- tuivat brittien HMS Montrose ja Suomen miinalaiva Hämeenmaa sekä ohjusveneet Hanko ja Pori. Lisäksi maaliosastoksi oli saatu Suomen ilmavoimien Hawk– harjoitushävittäjiä.

Alukset siirtyivät harjoitusalueelle 5.7. Seuraavana päivänä Suomen Sotilaan toimittaja ja Suomen merivoimien yhteysupseeri siirtyivät brittifregatille. Heti alkuun saimme seurata Hawk-harjoitus- koneilla simuloitua ilma- ja ohjushyökkäystä (ADEX 324, Air Defence Excercise). HMS Montrose testasi Seaceptor-ohjusjärjestelmäänsä itsensä ja suojattavan alusosaston puolustamisessa. Aluksen keskusupseeri komentajakapteeni Chris Andrews piti harjoitusta onnistuneena, sillä Seaceptor olisi pudottanut kaikki nyt kohdatut maalit. Lukijan pohdittavaksi jää se, kuinka aukottomasti Hawk-rynnäkkösimuloinnilla voidaan todentaa alus- ilma- ja ohjustorjuntajärjestelmien kyky esimerkiksi kaikkein uudenaikaisimpia meritorjuntaohjusjärjestelmiä vastaan.

 

Liikehdintää, täydennyksiä ja sukellusvenejahtia

 

Ensimmäinen päivä laivalla ei todellakaan päättynyt torjuttuun ilma- ja ohjushyökkäykseen. Seuraavaksi oli edessä alusosaston liikehdinnän harjoittelua (MISCEX 830 & 971, Miscellaneous Exercise). Harjoitus alkoi yksinkertaisemmilla muodostelma-ajoharjoituksilla, joista edettiin koko ajan kohti vaativampia harjoituksia. HMS Montrose on varsin ketterä noinkin isoksi laivaksi. Tämä selvisi myöhemmin ruorissa istunutta neitoa jututtaessa ja varsin kouriintuntuvasti harjoituksen aikana, kun toimittajaparka yritti käydäsuihkussa. Saippuoitu lattia kallistelevassa laivassa aiheutti hetkellisesti jännittäviä tilanteita.

HMS Montrose RAS-tankkauksessa Pohjanmerellä.
Kuva: Royal Navy

Kun tästä keikutuksesta oli selvitty, oli edessä kiinnostava Replenishment At Sea (RAS) -täydennys- ja huoltoharjoitus miinalaiva Hämeenmaan ja ohjusvene Hangon kanssa. Alukset ohjataan lähekkäin siten, että varastoja voidaan täydentää merellä liikkeessä ja tarvittaessa vaativissakin oloissa käymättä satamassa. HMS Montrosen keskusupseerin komentajakapteeni Chris Andrewsin sanojen mukaan tämä on varsinaisesti se, mikä tekee laivastosta valtamerilaivaston. RAS voi tarkoittaa muun muassa polttoaineen, ammusten tai ravinnon tankkausta merellä samalla, kun suoritettava tehtävä jatkuu taukoamatta. Komentajakapteeni Andrewsin mukaan esimerkiksi venäläisillä ei ole tällaista kykyä, mutta todennäköisesti sellainen on jossain lähitulevaisuudessa tulossa heillekin.

Suomalaisilla on jo Nato-standardin mukaiset liittimet ja kytkeytymismahdollisuudet aluksissaan, mikä mahdollistaa teknisesti erilaiset täydennykset merellä kumppanimaiden vastaavin kyvyin varustettujen alusten kanssa. Nyt läpi käydyssä harjoituksessa tavoitteena oli kuitenkin ensisijaisesti alusten ohjailun harjoittelu, ja RAS-toimituksena lähetettiin puolin ja toisin pieni herkkupaketti aluksesta toiseen. Suomalaiset lähettivät Montroselle jaloviinaa ja täytekeksejä, Montrose puolestaan toimitti pullollisen nimikkoginiään ja pientä purtavaa.

 

 

 

 

 

 

Jos video ei näy, voit katsoa sen tästä.

Monivaiheisen päivän päätteeksi alkujaan kylmän sodan aikana sukellusvenejahtiin suunniteltu fregatti pääsi vanhaan päätyöhönsä CASEX A3 (Antisubmarine exercise) -sukellusveneentorjuntaharjoituksessa yhdessä suomalaisten aseveljiensä kanssa. Sukellusvenettä simuloi staattinen äänilähde, joka täytyi löytää. Päivän päätti liikkumisharjoitus muodostelmassa, MISCEX 833.

 

Tennistä ja futista

 

Toisena päivänä 7.7. HMS Montrosella oli ohjelmassa ruotsalaista tennistä eli SURFEX 419/420 (Surface engagement fast attack tai Swedish tennis).

Ruotsalaisessa tenniksessä osapuolet kohtaavat sovitulla alueella, niin kutsutulla tenniskentällä, yrittävät löytää toisensa omilla sensoreillaan ja laitteillaan ja etenevät kohti sovittua verkkoa saamatta osumaa. Porkkalan päällikkö Antti Kurkivuori kertoi, että tämä on harjoitus, jota suomalaiset ja ruotsalaiset tekevät usein. Tehtävään voidaan lisätä vaikeustasoja sillä, että sovitaan rajoitteita erilaisten sensorien käytölle. Nyt kuitenkin Montrose halusi päällikkönsä, komentaja Conor O’Neillin mukaan harjoitella nimenomaisesti saariston hyvin tuntevien suomalaisten kanssa sitä, kuinka hyvin brittifregatti tilanteessa pärjää. Hän koki, että juuri tällaiset harjoitukset tuovat sellaista haastetta tekemiseen, jota on vaikea muuten saavuttaa.

Yksi ruotsalaisen tenniksen osista on myös tarkkailuryhmän (Crosspol) lähettäminen vastapuolen alukselle. Yhteistyön seuraamisen ja opettelun lisäksi ryhmä varmistaa, että molemmat osapuolet noudattavat sovittuja sääntöjä. Luonnollisesti he samalla myös katsovat omaa toimintaansa osittain ulkopuolisten silmin.

Jalkapalloa upseerimessissä.

Tennismatsi-iltaan jännitystä toi totinen Englanti–Ruotsi-jalkapallo-ottelu, jota oli tietysti mielenkiintoista seurata brittialuksen upseerimessissä. Brittien, suomalaisten ja myöhemmin ruotsalaisten merimiesten ja -naisten kanssa keskusteltaessa tuli selväksi, että kaikkien yhteinen näkemys sota-aluksen suunnittelusta on huonon televisionäkyvyyden varmistaminen.

Jalkapallo on kuitenkin briteille sen verran tärkeä asia, että aluksen kurssi valittiin siten, että ottelua pystyi seuraamaan televisiosta lähes keskeytyksettä. Kun alus kääntyi niin, että yhteys katkesi, kuulutettiin katkosta ja sen kestosta (enintään kaksi minuuttia) etukäteen keskusradiossa.

 

Satavuotisjuhla

 

Britannian sotilasasiamies Suomessa, wing commander Mark Taylor, HMS Montrosen komentosillalla Turussa.

HMS Montrose otti kurssin Turkuun 8.7. osallistuakseen Suomen merivoimien seuraavan päivän 100-vuotisjuhliin ja laivastoparaatiin. Turussa osallistujat olivat järjestäytyneet laivastoparaatia varten Airistolle, jossa miinalaiva Hämeenmaa oli kunniavieraineen vastaanottamassa paraatia. Kuninkaallinen laivasto ottaa satamaan tulon aina myös mahdollisena uhkana. Näkyvimmillään se tarkoitti muun muassa sitä, että kansikonekivääreissä oli panosvyöt paikallaan ja kansivahdeilla oli aseistus valmiina lähipuolustustehtäviä, kuten vaikkapa räjähdysaineilla lastattua kohti ajavaa pikavenettä varten.

Keskusupseerin mukaan kyse oli täysin rutiinitoiminnasta ahtaisiin paikkoihin tultaessa. Turussa väylä oli kuitenkin tyhjennetty paraatia varten, joten lähikohtaamisiin ei jouduttu eikä jännittäviä tilanteita koettu. Satamassa meitä odottikin Britannian sotilasasiamies Wing Commander Mark Taylor. Hän oli innokas kuulemaan uutisia harjoituksesta, jonka eteen oli tehnyt niin paljon töitä.

 

Ruotsi–Britannia (BC 2)

 

Jalkapallokentällä kuningaskunnat olivat jo kohdanneet, mutta nyt oli vuorossa kohtaaminen merellä muunkin kuin pallolajien merkeissä.

Harjoituksen toiseen vaiheeseen osallistuvat HMS Montrose, ruotsalainen ”häivekorvetti” HswMS Visby ja myös ohjusvene Hamina ensimmäisenä iltana.

Vasemmalta: Ohjusvene Hamina, HMS Montrose, HswMS Visby

Kolmantena harjoituspäivänä 10.7. siirryimme harjoitusalueelle. Rajavartiolaitos oli jälleen turvaamassa HMS Montrosen poistumista Turusta. Aluksen mukana seurasi myös luotsi aina Utön tasalle saakka, mutta sen jälkeen matka jatkui Montrosen oman navigaattorin turvin. Kun haastattelin päällikköä, nousivat Suomen ja Ruotsin vaikeakulkuiset saaristot esiin keskustelussa. Brittilaivasto ylpeilee sillä, että se pystyy menemään kaikenlaisille vesille ja myös tulemaan sieltä pois. Kuitenkin luotsin ja osaavien yhteysupseerien käyttö on järkevää. Vanha merenkulun sanonta kuuluukin: ”Hyvä kapteeni saattaa selvitä tilanteesta, johon viisas kapteeni ei koskaan joudu.”

MISCEX 830 oli kolmen laivaston yhteisharjoitus liikkumisen ja ohjailun suhteen. Suomen Sotilas pääsi hetkeksi seuraamaan harjoitusta myös ilmasta käsin, kun HMS Montrosen varsinainen lisä harjoituksiin, AW 159 Wildcat (HMA2 Naval variant), saatiin ilmaan. Helikopterin oli tarkoitus toimia tutkamaalina aluksille ja antaa liikkumisen kokonaiskuvaa ylhäältä katsottuna. Helikopterin varsinainen tehtävä aluksella on toimia sukellusvenetorjunnan ja tiedustelun apuvälineenä.

Jos video ei näy, voit katsoa sen tästä.

Helikopterin merkitystä korostivat myös suomalaiset ja ruotsalaiset. Vielä toistaiseksi droonitekniikka ei ole sillä tasolla, että se pystyisi korvaamaan kokonaan oikeaa helikopteria. Sekä suomalaisten tulevilla korveteilla että ruotsalaisilla Visby-luokan korveteilla on mahdollisuus ottaa vastaan ulkopuolelta tuleva helikopteri, mutta omaa kopteria näillä ei ole.

Seuraavaksi oli vuorossa CASEX A3 -sukellusveneen etsintäharjoitus. Tämä harjoitus oli hieman suomalaisten kanssa toteutettua harjoitusta monimuotoisempi, sillä ruotsalaiset lähettivät matkaan veden alla kulkevan ”torpedon”, joka ajoi ennalta suunnitellun reitin mukaisesti. Visbyn ja Montrosen tehtävänä oli löytää tämä ”sukellusvene”. Montrosen keskusupseeri avasi sukellusvenejahdin salaisuuksia siltä osin, että ideana on päästä mahdollisimman lähelle pelkästään passiivisilla sensoreilla ja vasta sen jälkeen, kun on karkea käsitys sukellusveneen sijainnista, ryhtyä käyttämään aktiivisia sensoreita, sillä niiden käyttö paljastaa myös aluksen oman sijainnin.

Harjoitus jatkui pitkälle yöhön ja Suomen Sotilaskin sai nukahtaa aluksen runkoa pitkin kulkeutuvan kaikuluotaimen delfiiniltä kuulostavaan ääneen.

 

Harjoituspäivä 4

 

Neljäs harjoituspäivä (11.7.2018) valkeni aurinkoisena ja lähes tuulettomana. Itämerellä oli kuitenkin vielä sen verran maininkia, että tiedossa olisi kuoppainen veneretki. Päivä oli nimittäin varattu vierailulle HswMS Visbylle.

Ruotsin merivoimien tiedotusupseeri majuri Kristina Swaan sai Turussa ollessaan Visbyn päällikön Urban Carlssonin vakuuttuneeksi Suomen Sotilaan vierailun tärkeydestä, ja ruotsalaisen tenniksen vierailijaryhmään saatiin Montrosen puolestakin sovitettua helposti yksi suomalainen toimittaja mukaan. Niinpä aurinkoinen aamu alkoi veneretkellä kohti ruotsinlaivaa.

Jos video ei näy, voit katsoa sen tästä.

Laivalle saavuttua saatiin huomata, että Visbyn sisäinen tiedotus ei ollut tavoittanut aivan kaikkia, sillä brittialukselta saapuva suomalaisittain ruotsia puhuva toimittaja herätti hieman hämmennystä. Onneksi päällikön tavoittamisen jälkeen tilanne saatiin selvitettyä.

Päivän harjoitukset – SURFEX 419 ja 425 – olivat taas ruotsalaista tennistä, mutta sellaisella lisämausteella, että 425-harjoituksen tarkoituksena on pelata matsi ”over the horizon”. Molemmat osapuolet aloittavat toiminnan horisontin takaa ja näin ollen eivät voi edes teoriassa nähdä toisiaan. Montrosen etu Visbyyn nähden olikin siinä, että heillä on käytössään helikopteri, joka pystyy laajentamaan horisontin jopa 400 kilometriin. Visby joutui siis turvautumaan häiveominaisuuksiinsa ja hämäykseen.

Visby pyrkii peittämään infrapunajälkeään käyttämällä hyväkseen merivettä. Kuten osassa kuvista Visbystä näkee, sen perässä näyttää kulkevan savuvana, joka on todellisuudessa vesihöyryä, jolla pyritään peittämään pakokaasun IR-jälki. Samoin Visby pystyy valelemaan runkoaan merivedellä, jolloin rungon lämpötila asettuu lähelle ympäristön lämpötilaa ja aluksen lämpöheräte pienenee.

IR-jäljen peittämisellä on myös varjopuolensa, sillä vesihöyryvana on helposti paljain silmin havaittava, ja Montrosen keskusupseerin mukaan rungon valelu merivedellä lisää Visbyn tutkajälkeä, joka muutoin olisi aluksen häivemuodosta johtuen varsin pieni. Näin ollen Visby joutui tasapainoilemaan näiden ominaisuuksien välillä ja pyrki käyttämään saaristoa suojanaan. Osana tätä toimintaa se pyrki välittämään vastapuolelle valheellista kuvaa sijainnistaan ja suunnastaan ampumalla tutkassa ja infrapunassa erottuvia raketteja eri sijainneista aina, kun se muutti ajosuuntaansa.

Koostaan huolimatta Visbykin on varsin ketterä alus. Tämä tuli todettua hyvin tilanteessa, jossa edessä ajanut huviveneilijä huomasi takanaan vauhdilla tulevan sotalaivan ja pysähtyi ottamaan kuvaa siitä. Pysähdys tapahtui valitettavasti keskelle väylää, joten Visby joutui pysähtymään myös ja peruuttamaan hieman pystyäkseen väistämään huvijahdin. Tämä sai luonnollisesti keskustelua aikaiseksi aluksen ohjailusta ja komentosiltatyöskentelystä.

HswMS Visbyn komentosilta

Suomi ja Ruotsi operoivat sillalla hyvin samaan tapaan, kun taas Montrosen siltatoiminta poikkeaa siitä jokseenkin. Esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa paperikartta on edelleen pääasiallinen kartta, vaikka sähköisiä karttoja on käytössä useammalla ruudulla komentosillalla. Briteillä on vain yksi sähköinen kartta mutta ei käytännössä ollenkaan paperisia. Toki on todettava, että saaristonavigointi on paljon valtamerinavigointia tarkempaa ja nopeatempoisempaa, joten aluksen toimintamalli soveltuu sen käyttötarkoitukseen.

HMS Montrosen ruorineito.

 

 

Siltatyöskentelystä Porkkalan päällikkö Antti Kurkivuori totesi, että ei pidä yrittääkään liikaa vertaillatomintamalleja. Brittilaivasto on kuitenkin maailman laivastojen esikuva, josta kaikki muut ovat ottaneet mallia.

Vaikka siltatyöskentely olikin hieman erilaista, toiminta aluksilla oli kuitenkin kaikkien vierailijaryhmien mukaan niin samankaltaista, että jokainen totesi voivansa hypätä suoraan mukaan. Jopa taistelukeskuksissa kaikkien kolmen toiminta oli hyvin samanlaista, niin Suomen, Ruotsin kuin Britannian kuninkaallisen laivastonkin.

Illaksi palasimme kotiin fregatillemme venekuljetuksella.

 

Harjoituspäivä 5

 

Viimeinen harjoituspäivä (12.7.2018) oli vastaavanlainen kuin edellinenkin. Visby ja Montrose harjoittelivat saariston sijasta avomerellä, jossa Visbyn tilanne oli epäsuotuisampi. Mutta aamusta Montroselle saapunut Ruotsin yhteysupseeri Malin Zanderholm sanoi Visbyn pärjänneen paremmin kuin edellisenä päivänä.

Harjoituksen lisäksi Montrosella käytiin läpi useampia sisäisiä harjoituksia ja viikko/kuukausitarkistuksia, kuten palohälytys, konevaurio ja erilaisten kemiallisten, biologisten ja radiologisten vaurioiden korjaamiseen ja rajaamiseen tarkoitettujen laitteistojen tarkistus ja toimintarutiinien ylläpito. HMS Montrosen keskusupseeri esitteli aluksen toiminnanohjausjärjestelmää, joka sai aluksen vaikuttamaan modernilta teollisuusyritykseltä, jota se aika pitkälle tietysti muistuttaakin. Lisäksi hän esitteli uhkaharjoitusjärjestelmää, jolla varaudutaan erilaisiin vaaratilanteisiin ja huolehditaan siitä, että järjestelmien tarkistukset ovat ajan tasalla. Suurin osa hänen työstään onkin näyttöpäätteen takaa tapahtuvaa tehtävien jakamista asianosaisille järjestelmän kautta, kuten missä tahansa teollisuusyrityksessäkin.

Keskustelua käytiin myös meriasejärjestelmän vertaamisesta siviiliyritykseen. Johtamisen kanssa tekemisissä oleva henkilö voi helposti tunnistaa samoja elementtejä molemmissa. Briteillä teollisuuteen luodut standardit ovat lähes sellaisenaan käytössä myös Kuninkaallisessa laivastossa.

 

Suolaisten merten miehet

 

“Sun downers” Montrose kannella. Kuvassa oikealla komentajakapteeni Chris Andrews.

Toisin kuin moni muu laivasto, Britannian kuninkaallinen laivasto ei ole siirtynyt kuivaan aikaan. Miehistölle halutaan suoda myös mahdollisuus rentoutua. Tosin se tapahtuu vastuullisesti ja kurinalaisesti, sotaväessä kuitenkin ollaan.

Upseerit toivottavat auringolle hyvää yötä nauttimalla ”sun downersit” kannella. Vahtivuorossa olevat eivät tietenkään saa ottaa palvelusaikana, ja erityisturvallisuutta vaativissa tehtävissä työskentelevät, kuten lentäjät, lentohenkilöstö sekä turvallisuusjärjestelmistä ja asejärjestelmistä vastaavat, saavat rentoutua vapaa-aikanaankin vain rajoitetusti. Heillä on koko ajan käytössä promillerajat.

Miehistö ja teknisissä tehtävissä olevat saavat kolme 0,33l:n olutta illassa. Aliupseeristolla on rajattu aika, jolloin heille jaetaan olutkaapin avaimet, mutta varsinaista juomien määrää ei rajoiteta. Upseeristolla ei ole muuta rajoitusta kuin vertaispaine. Varsin sivistyneesti näytti homma hoituvan, ja kun jututin aiheesta keskusupseeria, hän totesi, ettei väärinkäytöksiä oikeastaan ole ilmennyt.

 

Tervetuloa Tukholmaan

 

Tuholman vanhaa kaupunkia ja HMS Montrosen keulassa olevat Seaceptor “sienifarmi”
Kuva: Chris Andrews

Tukholmaan purjehdimme harjoituksen päätyttyä. HswMS Visby matkasi omille reiteilleen jo edellisenä iltana.

Fregattiamme opastamassa oli jälleen kerran luotsi ja ruotsalainen yhteysupseeri Malin Zanderholm. Lisäksi alukselle nousivat Britannian Ruotsin-suurlähettiläs David Cairns ja vasta nimetty sotilasasiamies Wing Commander Alan Huyton.

Tervetuloa Tuhkolmaan.

Toisin kuin Turkuun tultaessa tai sieltä poistuttaessa reitti Tukholmaan oli liikenteeltään tyypillinen aurinkoinen heinäkuinen perjantai. Erilaista pienempää ja suurempaa venettä meni ristiin rastiin, ja etäisyydet saaristossa liikkuville ovat aivan erilaiset kuin valtameriä purjehtiville. Pienet veneet tulivat lähelle, kääntyivät viime tingassa eivätkä välillä noteeranneet isoa alusta mitenkään. Montrosen päällikkö selittikin suurlähettiläälle, joka oli seuraamassa toimintaa komentosillalla, että rauhattomimmilla vesillä tällainen olisi sietämätön tilanne. Hän ei sallisi veneiden tulevan noin lähelle, mutta Ruotsissa se on kai vain siedettävä. Tämä on tietysti ymmärrettävää oikeatakin sotaa nähneille sotilaille. Patruunavyöt olivat edelleen tiukasti paikallaan konekiväärien syöttimissä, ja tähystys toimi kaikkiin ilmansuuntiin.

Kun purjehdimme vain pari päivää aikaisemmin Turkuun, oli brittifregatti ollut yhtäjaksoisesti jo kuusi viikkoa merellä harjoittelemassa ja suorittamassa operatiivisia tehtäviä. Tukholmasta alus suuntaisi kotimaahansa telakalle vielä yhteen päivitykseen, jossa uusien asejärjestelmien integraatiota parannetaan ja tehdään muutamia kunnostustoimenpiteitä. Järjestelmävaihtoja siihen ei kuitenkaan tehdä, joten esimerkiksi poistumassa olevat Harpoon-ohjukset jäävät yhä alukselle.

Seuraava HMS Montrosen komennus on pidempi, vähintään yhdeksän kuukautta, jona aikana se käy ainakin Afrikan itärannikolla ja suuntaa sen jälkeen kohti eteläistä Amerikkaa.

Avainsanat: , , , ,

Share This