Sotilasajoneuvot Normandiassa

Normandian maihinnousun tasavuosijuhliin ja välivuosiinkin on jo vuosikymmeniä kuulunut erottamattomasti ko. ajankohtaan istuvien sotilasajoneuvojen harrastajien kerääntyminen autoillaan Normandiaan. Kirjoittaja oli ensimmäisen kerran Normandiassa maihinnousun 40-vuotispäivän tienoilla 1984 ja jo silloin vanhoja sotilasajoneuvoja oli liikkeellä paljon. Sama toistui 1994 kun kirjoittaja oli tuttuineen liikkeellä itsekin ajoneuvolla, White Scout Car -tiedustelupanssariautolla. Nyt ajoneuvojen määrä näyttää entisestään lisääntyneet, koska niitä tuli vastaan jatkuvasti.

Jutun pääkuva: kaikkien sotilasajoneuvojen äiti eli sota-jeeppi Omaha Beachilla. Tässä yksilössä on etupuskurissa rauta jonka tarkoitus on katkoa pahojen saksalaisten tien yli mahdollisesti pingottama rautalanka ettei se satu jeepin miehistön kurkkuun. Miltei kaikki näkemäni kymmenet jeepit olivat kovasti ylivarusteltuja, oli aseita ja kaikenlaista rekvisiittaa, kuten tässä etupuskurilla kori Coca-Colaa ja saksalainen kypärä. Puskurin merkintöjen mukaa on olevinaan 101. Maahanlaskudivisioonan 506. Laskuvarjojääkärirykmentin vehje. Fiktiota, mutta sangen yleinen valinta.

Suurin osa on amerikkalaisia, ja näistä taas suurin osa on sota-jeeppejä. Näitä tuli vastaan ja oli parkissa milloin missäkin miltei kyllästymiseen asti. Rekisterinumeroiden perusteella kaikista jenkkiajoneuvoista suurin osa oli Rankasta, mutta hyvin edustettuina oli myös Hollanti ja Belgia. Kaukaisimmat sota-jeepin Euroopasta olivat kirjoittajan havaintojen perusteella Tsekistä. Kaukaisimmat autoilla kulkijat olivat Kaliforniasta, mutta autot näyttivät olevan lähempää.

Kovin harvinaisia jenkkiautoja ei tullut vastaan, vaan valta osa oli tosiaan sota-jeeppejä, GMC-kuorma-autoja ja Dodge Weapons Carriereja. Joitakin harvinaisempia tavattiin, kuten yksi DUKW-amfibiokuorma-auto ja yksi “uiva jeeppi” eli Ford GPA. Autojen esiintymiseen vaikuttaa tietysti se, miten pitkään ne olivat jonkin eurooppalaisen armeijan käytössä eli säilyivät sodan jälkeen. Ranskan armeija käytti tiettyjä automalleja yllättävänkin pitkään ja se selittää niiden yleisyyden nyt, samoin kuin Norjan armeijan vasta 90-luvulla purkautuneet ajoneuvoreservit.

Saksalaisia ajoneuvoja kohdattiin muutamia, mutta koska ne eivät oikein ole suosiossa tapahtuman aiheesta johtuen ne olivat todella harvinaisia. Pari Kübelwagenia ja yksi Schwimmwagen sentään nähtiin.

Ranskalaisuus tuli esiin pelkästään vastarintamiesten jne. väreihin maalatuissa tuon ajan ranskalaisissa henkilöautoissa sekä “Vapaan Ranskan” merkein koristelluissa jenkkiajoneuvoissa.

Osa ajoneuvoista oli yksinkulkijoita, mutta oli myös usean ajoneuvon kolonnia eli porukoita. Osaselitys tänän on se, että ajoneuvoleirejä oli eri puolilla, ts. jostakin maasta oli lähdetty porukalla liikkeelle ja leiriydyttiin jollekin etukäteen sovitulle kentälle tai pellolle telttoihin.

Ajoneuvoihin tietysti kuuluu erottamattomasti pukeutuminen siihen sopiviin asepukuihin. Amerikkalaisuus näytti tässä olevan suosituin ja hyvin moni oli valinnut jenkkilaskuvarjojääkärin vormun.

Ajoneuvojen ja asepukujen runsautta ja niiden aikaansaamaa tunnelmaa on vaikea kuvailla kirjoittamalla, se pitäää oikeastaan kokea paikan päällä.

Ohessa pieni lajitelma kohdatuista ajoneuvoista.

Kirjoittaja ja “puolitela-waitti”, joka ei ole White ollenkaan vaan itse asiassaan Internationalin valmistama M9 Half-Track Personnel Carrier. Eroa “Waittiin” on mm. etulokasuojien ja panssarikorin muodoissa. Puolitelaa valmisti Whiten ja Internationalin lisäksi myös kaksi muuta kuorma-autotehdasta eli Autocar ja Diamond T. Ranskassa kun ollaan niin tämä yksilö on saattanut olla jokin toinen versio aikanaan aktiivisella armeijaurallaan.

Saksalainen sotilasajoneuvo oli juhlinnan aikana Normandiassa harvinaisuus. Tässä kuitenkin yksi eli sotilaskäytössä ollut polkupyörä, joka on entisöity 1944 asuun. Omistajan mukaan vedestä löytynyt ja varmasti aito. Merkki jäi vähän hämäräksi tämän kirjoittajalle, mutta jotenkin muistui epämiellyttävästi mieleen omat varusmiesaikaiset “pyöräretket” 70-luvulta.

Dodge WC-52 Weapons Carrier oli yllättävän yleinen vastaantulijoista. Syynä lienee se, että Ranskan armeija käytti näitä pitkään sodan jälkeen ja niitä on siksi säilynyt. Luotettava ajopeli ja sangen helppo ajettava, kirjoittajalla oli näitä aikanaan kolmekin kappaletta. Moneen muuhun nähtyyn yksilöön verrattuna tämä on kovin paljas merkinnöiltään ja varustukseltaan.

Harley-Davidsonin WLA-soolopyörää tuli vastaan paljon, tässä pari esimerkkiä. Usein ne oli merkinnöiltään entisöity sotapoliisin pyöriksi, mikä ei sinänsä ole virhe vaikka niin näiden kuin muidenkin ajoneuvojen osalta lähes aina on kyseessä fiktio.

Yksi harvoista nähdyistä Volkswagen Kübelwageneista Omaha Beachin lähellä. Perus-Kübel voisi sanoa, kovin siisti ja pikkupiirteinen naamiomaalaus, joka ei ole kovin aidon tuntuinen. Lokasuojan merkki on Leibstandarte SS Adolf Hitler -panssaridivisioonan, fiktiota, mutta miehekästä tietysti.

Jo kotimatkalle lähdössä ollut GMC:n 2,5 tonnin kuorkki harvinaisen cabover-versiona, ts. tylppänokkaisena kuorma-autona, jossa lava on normi-“Gemsua” pitempi. Hienosti entisöity yksilö, joka rekisterinumeron perusteella oli kotoisin Hollannista.

Hienosti kunnostettu M-20 Armored Utility Car saksalaisen sotilashautausmaan kulmilla La Cambessa. Ajoneuvo on sangen harvinainen nykyään, vaikka Ford teki niitä nelisen tuhatta. Panssariauto oli tarkoitettu komentoajoneuvoiksi tiedustelukomppanioille, joiden kalustona oli 37 mm tykillä pyörivässä tornissa varustetut M-8-panssariautot. Toinen käyttö oli M-10-panssarintorjuntavaunulla varustettujen komppanioiden komentoajoneuvona. Panssariautossa on runsas radiovarustus, mutta aseistuksena vain pyöreässä kehässä oleva 12, 7 mm konekivääri.

White Scout Car M3, puolitela-ajoneuvoja edeltänyt tiedusteluajoneuvo, joka Normandian maihinnousun aikoihin oli jenkkiarmeijasta jo poistumassa, käyttäjiä olivat lähinnä britit ja ranskalaiset. Panssariauton erikoisuus on jatkuva nelipyöräveto ja nokalla oleva pyörivä “ojarulla”, joka insinöörien mielestä helpottaa jyrkkäreunaisesta ojasta nousemista. Kirjoittaja oli vastaavalla Whitella Normandiassa 1994 ja oman kokemuksen mukaan ao. rulla on täysin tarpeeton.

Tiellä ei panssarivaunuja tullut vastaan, mutta Omaha Beachin museon kulmilla pongattiin tämä Sherman, joka liikkui sangen rivakasti. Kirjoittaja palaa jossain tulevassa jutussa näihin panssareihin.

Britti-ajoneuvoja oli liikkeellä vähän, mutta jotakin sentään nähtiin. Tässä Daimler Dingo -tiedusteluajoneuvo.

Avainsanat: , ,

Share This