Sotilaspoliisit harjoittelevat erikoisjoukkotoimintaa vastaan Kehä 20 -harjoituksessa.

Suomen Sotilas jatkoi paikallispuolustukseen tutustumiskierrosta nyt pääkaupunkiseudulla Kaartin jääkärirykmentin vieraana. Oppaaksi oli saatu Kaartin jääkärirykmentin 2. sotilaspoliisikomppanian päällikkö, joka vastasi toiminnan järjestelyistä ja maalitoiminasta tässä kyseisessä Kehä 20 -paikallispuolustusharjoituksen osaharjoituksessa.

Sotilaspoliisit ovat tuttuja jokaiselle varuskunnissa asioiville, koska he vastaavat kulunvalvonnasta. Sotilaspoliisit koulutetaan kuitenkin sodan ajan vartiointi sekä suojaustehtäviin ja lisäksi erikoisjoukkojen vastaiseen taisteluun. Tätä varten heillä on erikoisvälineistöä voimankäyttöön sekä rakennuksiin tunkeutumiseen; tarvittaessa vaikka kivitalon seinän läpi.

Yleistilanne oli harjoituspäivänä kiristynyt ja tiedustelutietojen perusteella oli odotettavissa selvästi sotilaallisia uhkia. Silloin johtovastuu siirtyy Puolustusvoimille poliisin antaessa tarvittaessa virka-apua esimerkiksi alueen eristämiseen tai liikenteen ohjaamiseen. Sotilaspoliisikomppania sai tehtävän tarkastaa useita rakennuksia käsittävä kiinteistö sekä ottaa kiinni sieltä tavatut henkilöt, joita epäillään erikoisjoukkojen sotilaiksi.

Osa sotilaspoliiseista eristää kohdealueen sieltä poistumisen estämiseksi. Kuva: Antti Laine

Sotilaspoliisin koulutus on kaupunkijääkäriä pidempi 255 vrk, mutta mieleen tulee, kuinka nuoremme pärjäävät tarkoin valikoituja sekä erikoiskoulutettuja ammattisotilaita vastaan, jotka vielä harjoittelevat tehtäviään jatkuvasti? ”Eihän ne yksi vastaan yksi tilanteissa välttämättä pärjääkään”, Suomen Sotilaalle vastataan, mutta ”erikoisjoukkoja toimii kussakin tehtävässä ainoastaan pieni määrä, jolloin voimme hyödyntää ylivoimaa. Nytkin epäilyttävälle kiinteistölle lähtee satakunta sotilaspoliisia, joista osa tosin sitoutuu alueen eristämiseen.”

Sotilaspoliisimme liikkuvat tehtävään sopivilla pakettiautokalustolla. Pian kohteelle tulon jälkeen alueelta pyrkii poistumaan auto. Sen kuljettaja viisaasti pysäyttää ja luopuu vastarinnasta huomatessaan tuijottavansa neljän rynnäkkökiväärin piippuun. Hänet otetaan oikeaoppisesti kiinni ja tarkastetaan. Pian mieheltä miehelle siirtyy käsky: ”Aseen käyttö sallittu”. Ilmeisesti henkilöltä löytyi ase tai muuten on syytä varautua myös äärimäiseen voimankäyttöön. Sotilaspoliisi ei kuitenkaan rynnäkkökivääreillään elokuvatyyliin niitä maahan jokaista vastaantulijaa. Voimaa käytetään ainoastaan tarvittava määrä. Tämä on jokaiselle koulutettu ja tentitty voimankäytön peruskurssilla jo ennen kuin voimaa oikeasti saa harjoituksissa käyttää.

Reitti selvä! Muut taistelijat varmistavat eri suuntiin. Kuva: Antti Laine

Sotilaspoliisit etenevät varovasti rakennuksen seinustalla. Ovi murretaan ja joukot tunkeutuvat sisään Suomen Sotilaan toimittajan seuratessa perässä. Ryhmänjohtaja antaa käskyjä käsimerkein sekä hiljaisella äänellä. ”Pahikset” saattavat olla viereisessä huoneessa, joten tarkastamattomia tiloja ei saa jättää taakseen. Huoneisiin edetään kolmen sotilaan partioissa toisia suojaten. Tätä on harjoiteltu kyllästymiseen asti ja se näkyy.

Rakennusta lähestytään varovasti. Kuva: Arto Ojanen

Keltaliivinen kouluttaja tekee merkintöjä lomakkeelle. Joukon suorituskyky arvioidaan tässä viimeisessä koitoksessa ja tulokset talletetaan operatiivisen johdon käyttöön. Niistä näkee millaisiin tehtäviin kutakin joukkoa voi käyttää, jos oikein huonosti käy. Toimittajan silmin aivan joka kohdasta ei kerry täysiä pisteitä; ei kai mikään joukko täyttä pottia koskaan saakaan.

Rakennus osoittautui tyhjäksi mutta seuraavaan taloon tunkeuduttaessa kuuluu sisältä laukauksia ja kärkimies kaatuu maahan. Hänet vedetään sirpaleliivistä kulman taakse lääkintämiehen ja taistelupelastajan hoteisiin. Pian he pudistavat päätään: Tämä oli tässä; taistelija on kaatunut. Suomen Sotilaan pikahaastattelussa hän kertoo olevansa kaartinjääkäri ”A” sukunimen mukaan. Palvelus sotilaspoliisina on ollut vaihtelevaa ja mielekästä sekä täyttänyt kaikki ennakko-odotukset. Pidempi palveluaikakaan ei yllättänyt, sillä se kerrottiin jo kutsunnoissa.

Maalimiehet ovat päteviä, sillä pian kuluu lisää laukauksia ja taas vedetään toveria suojaan – tällä kertaa ainoastaan haavoittunutta. Hänet käännetään kyljelleen, sirpaleliivi riisutaan ja hoitotoimet alkavat ennen taakse evakuointia. Suurimpaan rakennukseen sotilaspoliisit tunkeutuvat useasta ovesta samanaikaisesti ja laukaukset kertovat taas yhden maalimiehen löytyneen.

Sotilaspoliisien työkaluja: PKM-konekivääri ja lattialla murtovälineitä. Kuva: Arto Ojanen

Kun kaikki talot on kertaalleen käyty läpi, on vielä edessä tilojen tarkastaminen uudelleen. Lisää maalimiehiä saattaa olla piilossa tai joku ovi tms. voi olla ansoitettu. Tärkeä toimi on myös kerätä asiakirjoja, karttoja ym. esineitä, jotka auttavat tiedustelua hahmottamaan ”pahisten” aikomuksia.

Kaiken tämän tultua valmiiksi kerää varusmieskersantti joukkonsa kokoon ja kypärät sekä palosuojahuput voi riisua. Määrätietoinen mutta rento ote kertoo halutun lisänatsan osuneen oikealle varusmiehelle. Joukossa näyttää olevan myös vapaaehtoista palvelusta suorittavia naissotilaita. Heitä ei mitenkään suosita, vaan vaatimukset ovat molemmille sukupuolille täsmälleen samat.


Jutun pääkuva: Sotilaspoliisien “hoito” on tarvittaessa tehokasta ja nopeasti vaikuttavaa. Kuva: Arto Ojanen

Avainsanat: , , ,

Share This