Sotilasvallankaappauksen yritys Turkissa

Turkissa koettiin perjantain ja lauantain välisenä yönä 15.-16.7. sotilasvallankaappauksen yritys, jolla islam-myönteistä AK-puoluetta edustavan presidentti Recep Tayyip Erdoğanin hallinto yritettiin syöstä vallasta.

Tätä kirjoittaessa on vallalla edelleen se käsitys, että vallankaappaajat edustivat osia Turkin asevoimista: maavoimista, ilmavoimista, merivoimista ja santarmilaitoksesta.

Erdoğanin hallinto säilytti kuitenkin otteensa pääosista maan asevoimia, sekä poliisin ja tiedusteluviranomaisten tuen. Erdoğanin hallinnon kannattajat onnistuttiin myös mm. sosiaalisen median avulla mobilisoimaan laajasti kaduille vastustamaan vallankaappausta.

Vallankaappauksen aikana koettiin aseellisia yhteenottoja eri puolilla Turkkia, lähinnä maan pääkaupungissa Ankarassa, Istanbulissa sekä suosittuna lomakohteena tunnetussa Marmariksessa. Väkevimmät yhteenotot tapahtuivat Ankarassa, jossa maan parlamenttia ja presidentin palatsia pommitettiin.

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan vuonna 2012, kuva Wikimedia Commons

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan vuonna 2012, kuva Wikimedia Commons

Yhteenottojen seurauksena on kuollut ainakin 265 henkilöä sekä yli tuhat on haavoittunut. Vallankaappausyrityksen epäonnistuttua Erdoğanin hallinto on ryhtynyt ripeästi vastatoimiin: lähes 3000 sotilasta on pidätetty ja 2745 oikeuden tuomaria on irtisanottu oikeuslaitoksesta. Vastatoimien nopeus tuntuu viittaavan siihen, että suunnitelmat puhdistuksiin olisivat olleet jo valmiina ennen tätä vallankaappausyritystä.

Yleisesti ottaen näyttäisi siltä, ettei Erdoğanin aiempien, armeijaan kohdistuneiden puhdistusten ole onnistunut poistaa asevoimista kaikkia AKP:n vastustajia. Missä määrin nämä ovat sitten Pensylvaniassa asuvan imaamin, Fethullah Gülenin kannattajia, kuten Erdoğan väittää, on vaikeaa sanoa.

Perjantain ja lauantain tapahtumat kuitenkin osoittavat, että turkkilaiset, mukaan lukien AKP:n vastustajat, eivät tukeneet armeijan vallankaappausta Turkissa. Kuten monet analyytikot ovat huomauttaneet, tämä olisi hyvä hetki Erdoğanille käyttää tilaisuutta hyväkseen Turkin jakaantuneen kansan yhdistämiseksi. Sen sijaan, kuten on jo nähtykin, Erdoğan näyttää reagoivan tilanteeseen keskittämällä vallan Turkissa entistä tiukemmmin omiin käsiinsä ja tukahduttamalla kaiken opposition.

Suomen Sotilas jatkaa tilanteen analysointia ja taustoitusta. Seuraa tätä sivua sekä Facebook-sivuamme.

Vallankaappausten pitkät perinteet

Turkin asevoimat ovat toimineet perinteisesti maan kemalistisen, maallistuneen hallinnon takuumiehenä. Turkin asevoimien perustuslaillisena tehtävänä on ollut puolustaa Turkin valtion perustajan Mustafa Kemal Atatürkin paaluttamaa näkemystä uskonnottomasta valtiosta. Asevoimat ovatkin sekaantuneet valtionhallintoon useaan otteeseen:

1960: Istanbulin ja Ankaran sotilasakatemioiden upseerit ja kadetit suorittivat lähes verettömän vallankaappauksen, joka vaati poliittisia uudistuksia. Vallankaappaus johti vaaleilla valitun hallituksen syrjäyttämiseen.

1971: “Muistiovallankaappaus”. Turkin asevoimat vaativat kirjallisesti hallitusta palauttamaan maahan järjestyksen kuukausien lakkoilun ja vasemmiston ja nationalistien katuväkivaltaisuuksien jäljiltä. Muutamaa kuukautta myöhemmin hallitus erosi ja asevoimien valvoma virkamieshallitus ryhtyi palauttamaan maahan järjestystä. Sotatilalainsäädäntö päättyi joidenkin maakuntien osalta vasta vuonna 1973.

1980: Asevoimien ylin päällystö kaappasi vallan kenraali Kenan Evrenin johdolla. Sotilaat ryhtyivät vallankaappaukseen kun vasemmiston ja nationalistien katuväkivalta oli alkanut uudelleen. Johtavat poliitikot pidätettiin, parlamentti, puolueet ja ammattiyhdistysliike hajotettiin ja viisimiehinen sotilasneuvosto ryhtyi käyttämään lähes rajatonta valtaa laatimansa väliaikaisen perustuslain puitteissa.

1997: “Post-moderni vallankaappaus”. Kesäkuussa Turkin pääministeri Necmettin Erbakan sanoutui irti tehtävästään asevoimien, liike-elämän ja muiden poliitikkojen painostuksesta. Asevoimien kenraalit katsoivat painostuksellaan pyrkivänsä puolustamaan Atatürkin maallistunutta hallintomallia.

2007: Salaperäinen Ergenekon -ryhmä paljastui kun poliisi löysi istanbulilaisesta asunnosta räjähdekätkön. Lopulta satoja ihmisiä joutui oikeuteen vallankaappausyrityksestä silloisen pääminsiteri Erdoğanin hallintoa vastaan. Yhteensä 275 upseeria, journalistia ja juristia todettiin syyllisiksi hankkeeseen. Vuonna 2016 väitettyjen salaliittolaisten tuomiot kumottiin kun Ergenekon -ryhmän olemassa olosta ei lopulta saatu todisteita. Recep Erdoğan tuki aluksi tutkintaa, mutta myöhemmin syytti osaa poliisista ja syyttäjäviranomaisista Fethullah Gülenin kannattajiksi ja tekaistun salaliiton keksijöiksi.

2010: Turkkilainen sanomalehti paljasti maallistunutta valtiota ajavien vallankaappaussuunnitelman, jonka tarkoituksena oli aiheuttaa sekasortoa Recep Erdoğanin johtamaan islam-myönteiseen AK-puolueeseen. Vuonna 2012 oikeusistuin langetti 300 salaliittolaiselle vankeusrangaistukset. Kaksi vuotta myöhemmin valtaosa vangituista vapautettiin perustuslakituomioistuimen määräyksellä. Jälleen kerran Gülenin seuraajia syytettiin salaliitosta, jonka liikkeen edustajat kielsivät.


Jutun pääkuva: kuvakaappaus Turkin valtiollisen tv-aseman lähetyksestä kaappausyönä.

Lähteet: BBC, Reuters, Suomen Sotilaan asiantuntijat

Avainsanat: , , , ,

Share This