Suojajoukkojen liikekannallepanosta 80 vuotta

Saksan hyökättyä 1.9. Puolaan Suomessa tehtiin erinäisiä toimenpiteitä valmiuden kohottamiseksi, mm. joukkojen määrän lisäämiseksi syyskuussa kotiutettavat varusmiehet jätettiin toistaiseksi palvelukseen.

Merivoimat saivat jo 1.9. käskyn siirtyä suojajoukkoryhmitykseen ja Ahvenanmaan sodan ajan joukoista kutsuttiin kertausharjoituksiin polkupyöräpataljoona ja kanuunapatteri, jotka kuitenkin kahden viikon päästä kotiutettiin. Syyskuun 11. päivänä perustettuihin Suomenlahden, Laatokan ja Ahvenanmaan suojajoukkoihin kuuluvat rannikon puolustuksesta Suomenlahdella ja Laatokalla vastanneet rannikkotykistöjoukot, seuraavana päivänä alistettiin Merivartiolaitos Merivoimille.

Ilmavoimissa tehostettiin tiedustelu- ja valvontalentoja. Palvelukseen kutsuttiin pienehkö määrä koulutettuja reserviläisohjaajia ja mekaanikkoja. Elokuussa kotiutuneet varusmiehet kutsuttiin 9.9. takaisin palvelukseen.
Maavoimien rooli oli syyskuussa vielä vähäinen, mutta Karjalan kannakselle siirrettiin rauhan ajan joukoista Jääkäripataljoona 3 Mikkelistä ja yksi pioneerikomppania Korialta.

Maavoimiin kuuluvat suojajoukot asetettiin liikekannalla 9. lokakuuta. Taustalla olivat 5. lokakuuta Moskovassa alkaneet neuvottelut ”konkreettisista poliittisista kysymyksistä”. Käytännössä neuvotteluiden sisältö tuli koskemaan mm. Neuvostoliiton Suomelle esittämiä aluevaatimuksia Leningradin turvallisuuden takaamiseksi. Samalla päivämäärällä puolustusministeri Juho Niukkanen hyväksyi Mannerheimin ehdotuksen suojajoukkokokoonpanoon siirtymisestä.
Suojajoukot koostuivat varusmies- ja suojeluskuntajoukoista. Niitä perustettiin kolme prikaatia, ratsuväkiprikaati, kolme itsenäistä jääkäripataljoonaa sekä seitsemän suojeluskuntapataljoonaa. Yhteensä suojajoukkoihin kuului noin 18.000 miestä.

Jutun pääkuva: Suojajoukkojen ryhmitys kartalla, heti rajan tuntumassa Suomenlahdesta lukien U-ryhmä, M-ryhmä, L-ryhmä ja R-ryhmä. Lähde: Harald Öhquist, Talvisota minun näkökulmastani, 1949.

Suojajoukkojen tehtävänä oli viivyttää Puna-armeijan etenemistä niin kauan, että liikekannallepanossa perustetuilla kenttäarmeijan joukoilla olisi ollut riittävästi aikaa siirtyä Kannaksella pääpuolustusasemaan eli ns. Mannerheim-linjalle.
Suojajoukkojen välittömästi rajan tuntumassa Karjalan kannaksella olevat joukot organisoitiin neljäksi ryhmäksi, jotka Suomenlahdesta alkaen Laatokkaan päin olivat Uudenkirkon ryhmä, Muolaan ryhmä, Lipolan ryhmä ja Raudun ryhmä.

Uudenkirkon ryhmään kuuluivat mm. Ratsuväkiprikaati, Jääkäripataljoona 1, kaksi erillistä pataljoonaa, raskas patteristo, Panssarieskadroona ja kaksi rajakomppaniaa, yhteensä noin 5900 miestä.

Muolaan ryhmään kuului mm. Jääkäripataljoona 3, kaksi erillistä pataljoonaa, kaksi patteria ja kaksi rajakomppaniaa, yhteensä noin 3700 miestä.

Lipolan ryhmään kuului mm. Jääkäripataljoona 2, kolme erillistä pataljoonaa ja patteristo, yhteensä noin 3700 miestä.

Raudun ryhmään oli vahvin ja siihen kuului mm. 3. Prikaati, Jääkäripataljoona 4, kaksi erillistä pataljoonaa, patteristo ja kaksi rajakomppaniaa, yhteensä noin 7900 miestä.

Suojajoukot ryhmittyivät tärkeimmässä suunnassa Karjalan kannaksella valtakunnanrajan ja Mannerheim-linjan väliin, rajakomppaniat lähimmäksi rajaa.

Olennainen osa suojajoukkoja oli ”vakinaisen väen” varusmiesjoukkoja. Kuvassa ratsuväkeä, Ratsuväkiprikaatiin kuuluvat Uudenmaan Rakuunarykmentti ja Hämeen Ratsurykmentti olivat osa U-ryhmää. Kuva saattaa olla myös Kannaksella kesällä 1939 järjestetyistä sotaharjoituksista. SA-Kuva.

Valmiutta kohotettiin myös kotialueella, kuvassa suojeluskuntalaisia lähdössä vartioon Helsingissä. SA-kuva.

Avainsanat: ,

Share This