Suomen ja Ruotsin yhteinen ilmapuolustus?

Suomen ja Ruotsin ilma- ja meripuolustuksen yhteistoiminnasta ja laajemmastakin sotilasyhteistyöstä ainakin rauhan oloissa on puhuttu viime aikoina paljon. Ilmapuolustuksessa yhteistä historiaa on jo takanapäinkin. Talvisodan aikana ruotsalaiset osallistuivat Suomen ilmapuolustukseen Pohjois-Suomessa ja Turussa. Yhteistä ilmavalvontaa suunniteltiin jo ennen sotaa. Jatkosodan päätyttyä suomalaiset tutkamiehet kävivät Tukholmassa opastamassa ruotsalaisia saksalaisten tutkien käytössä, koulutuksessa ja huollossa. Suomessa on ollut iät ajat käytössä ruotsalaista sotakalustoa, kuten tykkejä, tutkia, ohjuksia ja lentokoneita. Käytännössä yhteistoiminnan takaamiseksi myös poikkeusoloissa tarvittaisiin vähintään valtiosopimus. Viime kädessä kysymys on siis poliittinen. Mutta miltä ratkaisu näyttäisi sotilaallisesti arvioituna ilmapuolustuksen osalta rauhan aikana ja miksei poikkeusoloissakin? Niiden ero kun on vain harmaan sävyssä.

Ruotsin uusin JAS 39 Gripen C/D sopisi ilmavoimayhteistyöhön hyvin

Jos ei syvempään sotilasyhteistyöhön mentäisikään, niin sama hävittäjäkalusto parantaisi merkittävästi Suomen ja Ruotsin ilmavoimien yhteistoimintaa, mutta erityisesti huoltovarmuutta Suomen osalta. Riippuvuussuhdetta Yhdysvaltoihin Gripen-hankinta ei poistaisi sen enempää kuin puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa korvaisi Nato-jäsenyyden etuja. Ruotsin puolustusmateriaaliteollisuus on varsinkin ilmailun osalta kovin riippuvainen Yhdysvalloista, ja kaksi pientä valtiota yhdessä olisi yhä vain kaksi pientä valtiota yhdessä – toki tuplasti enemmän kuin yksi yksin.

Ruotsin uusin JAS 39 Gripen C/D -tyyppi sopisi ilmavoimayhteistyöhön hyvin. Ruotsin ilmavoimiin ollaan tiettävästi hankkimassa kyseistä tyyppiä, ja sitä ollaan kauppaamassa myös Sveitsiin ja Brasiliaan. Sarjasta pitäisi siis olla tulossa järkevän kokoinen. Suomi voisi olla kaupassa tärkeässä osassa, minkä pitäisi näkyä myös hinnassa. Varsinkin jos Suomi ja Ruotsi vielä tekisivät ilmapuolustusyhteistyötä, vaikka ilmavoimat pysyisivätkin itsenäisinä, valtiollisina.

Hinnaltaan ja elinkaarikustannuksiltaan JAS on halvempi kuin F-35, joka ei varsinaisesti edes ole torjuntahävittäjä. JAS lienee parhaimmillaan torjuntahävittäjänä, mutta onhan se nimensä mukaisesti myös monitoimikone, jos niin halutaan. Suomellahan on haussa nimenomaan monitoimikone (lue Suomen Sotilaasta 1/2016 HX-hankkeesta Hornetin korvaamiseksi). Hankintojen, koulutuksen ja teknillisen huollon yhdistämisellä saavutettaisiin synergiaetuja ja suuria säästöjä. Päivitykset ja varaosien saatavuus hoituisivat sujuvasti. Tämä vaihtoehto tuntuisi tarjoavan pelkkiä etuja win-win-periaatteella. Miksikäs ei? Toki jos tähän mentäisiin, on suomalaisten pidettävä huoli, että olisimme pöydässä vähintään tasapuolisena yhteistyökumppanina ja hyvänä asiakkaana. Meidän etumme ei kuitenkaan ole toimia Ruotsin omien asevoimien tavoin ruotsalaisen teollisuuden referenssiympäristönä ja mainosparaatina…

Ruotsalaissotilaat valmistelevat ilmatorjuntaohjusjärjestelmä 97:ää (HAWK) Halmstadissa 14.9.2011. Jo teknisesti kovin vanhentuneen järjestelmän kantama on 40 kilometriä. Kuva: Johan Lundahl / Combat Camera / Försvarsmakten

Ruotsalaissotilaat valmistelevat ilmatorjuntaohjusjärjestelmä 97:ää (HAWK) Halmstadissa 14.9.2011. Jo teknisesti kovin vanhentuneen järjestelmän kantama on 40 kilometriä. Kuva: Johan Lundahl / Combat Camera / Försvarsmakten

Reikä taivaassa

Entä jos yhtenäistäisimme hävittäjäkaluston lisäksi myös ilmatorjuntakaluston? Buk-M1-ohjuskaluston (ITO 96) poistaminen käytöstä tavallista lyhyemmän elinkaaren (vain 18 vuotta!) jälkeen jätti Suomen ilmapuolustukseen ison aukon. Ilmatorjunnalta puuttuu nyt korkeatorjuntakyky, joka meillä on ollut 35 vuotta. Pääkaupungin suojauskyvyssä on heikkouksia, ja ballististen maalien torjuntakyky puuttuu. 2000-luvun alkupuolella vireillä oli ohjushankinta, jossa oli tarjolla myös pitkän kantaman korkeatorjuntakyinen SAMP/T-ohjusjärjestelmä. Sen sijasta valittiin NASAMS-järjestelmä, joka on sinänsä tehokas omassa luokassaan (alle 10 kilometrin torjuntakorkeus), mutta Hornetin kanssa samoja AMRAAM-ohjuksia käyttävien torjuntahävittäjien tavoin se ei sovellu ballististen maalien torjuntaan. Molempia olisi tarvittu, nyt kauko- ja korkeatorjuntakyky jäi saavuttamatta. Näyttääkin siltä, että Suomen ilmapuolustus heikkenee eikä vahvistu, erityisesti nykysodan tyypillisimpiä torjuttavia maaleja, ohjuksia, vastaan.

Ruotsissa on viime aikoina keskusteltu muun muassa Gotlannin puolustuksesta, joka laiminlyötiin, kun Ruotsi ajoi maanpuolustuksensa alas tämän vuosituhannen alussa. Nyt päätöstä kadutaan länsinaapurissamme. Gotlannissa oli aikaisemmin (1952–2000) myös ilmatorjuntajoukko-osasto (Lv 2). Venäjän Kaliningradiin sijoittamien ballististen Iskander-M-ohjusten (SS-26) nähdään uhkaavan nyt koko Ruotsin eteläosaa Kylmän sodan aikana vuosina 1963– 1978 koko Etelä-Ruotsin ilmapuolustus hoidettiin ilmavoimien pitkän kantaman ilmatorjuntaohjuslaivueilla, joiden kalustona oli RBS 68 Bloodhound. Nyt keskustellaan ilmatorjuntaohjusten sijoittamisesta samalle alueelle ja Gotlantiin. Jo yli 50 vuotta käytössä ollut HAWK-ohjusjärjestelmä (RBS 67/77/97) on teknillisesti vanhentunut, joten uutta kalustoa tarvittaisiin. Julkisessa keskustelussa on ollut esillä SAMP/T-järjestelmä, joka onkin ainoa valmis länsieurooppalainen malli.

Suomen ja Ruotsin ilmapuolustuksessa on nyt samanlainen musta aukko, jonka paikkaamiseksi tarvittaisiin uutta kalustoa. Sitä reikää ei Gripeneillä eikä millään muullakaan lentävällä kalustolla tukita. Alkujaan ranskalainen SAMP/T Mamba voisi olla eräs vaihtoehto, ehkä muitakin löytyy. Yhteishankinta laskisi yksikköhintaa, minkä lisäksi ohjuskoulutuksessa, ammunnoissa ja teknillisessä huollossa syntyisi synergiaetuja. Ohjuspatterin hinnaksi ohjuksineen (100 kpl) arvioidaan noin 400 miljoonaa euroa – saman verran maksaa kaksi hävittäjää.

Pääkuva: Ruotsin JAS 39 Gripen -hävittäjät laskeutuivat ensimmäistä kertaa suomalaiseen maantietukikohtaan Baana 2015 -harjoituksessa Suomessa. Kaksi Gripeniä ja kaksi Suomen ilmavoimien F-18 Hornetia nousi maantietukikohdasta operoimaan yhdessä. Kuvassa Puolustusvoimain komentaja – Hornet-lentäjä itsekin – Jarmo Lindberg vierailee harjoituksen aikana ruotsalaisyksikössä Suomessa. Kuva: Louise Levin / Försvarsmakten


Tämä juttu on aikaisemmin ilmestynyt Suomen Sotilas -lehden numerossa 2/2016. Voit ostaa koko lehden pdf-muodossa alla olevasta napista.

Avainsanat: , , , , ,

Share This