Suomen Sotilaan eduskuntavaalikysely: lännen mies Kasarmitorin laidalta

Nuoremman sukupolven edustaja. Ei mikään harmaa virkamies. Muistuttaa hämmentävän paljon esimiestään ja artikuloi selkeästi – sanan kaikissa merkityksissä. Ehkä puolustusministerin erityisavustaja Patrik Gayer suuntaakin samalle uralle. Nimi löytyy ainakin saman puolueen ehdokaslistalta Helsingissä, siinä missä espoolainen Carl Haglund pyrkii jatkokaudelle Uudenmaan vaalipiiristä. Suomen Sotilas ei saanut yhdeltäkään RKP:n edustajalta vastausta hiljattain tehtyyn eduskuntavaalikyselyyn, vaikka se lähetettiin sekä puolustusministerille että puoluetoimistolle. Koska kyseessä on kuitenkin puolustusministerin puolue, katsoimme erityisen tarpeelliseksi selvittää turvallisuuspoliittisia näkemyksiä näin keskeiseltä toimijalta. Gayer pahoittelee aluksi vastaamattomuutta ja alkaa puhua – suoraan ja paljon.

Gayer mainitsee useampaan otteeseen erilaisiin näkemyseroihin viitatessaan, että “ehkä se on sukupolvikysymys”. Reserviläistoiminnassakin aktiivinen avustaja korostaa puhuvansa omalla suullaan ja punnitsee sanansa tarkasti. Hän ei syytä kylmän sodan aikana kasvanutta poliitikkopolvea epäisänmaalliseksi, mutta ei voi ymmärtää joitakin ajalta periytyviä tabuja. – Jos kylmän sodan aikaan ostimme liikkumatilaa olemalla varovaisia lännen kanssa, nyt asia on kääntynyt toisin päin. Meidän tulee sitoutua läntisiin rakenteisiin niin pitkälle kuin on mahdollista.

Uskottavan puolustuksen rakennuspalikat

Aluksi täytyy tietenkin tentata eduskuntavaalikyselyn keskeisimmistä kysymyksistä. Gayer tuntuu tiedostavan esimerkiksi harjoittelun mahdollistavien ampumaratojen puutteen aiheuttaman huolen maanpuolustusaktiivien keskuudessa. Hän perää asiassa toimia kunnilta ja järjestöiltä.

Kodinturvajoukkojen osalta asenne ei kovin paljon poikkea kyselyyn vastanneiden näkemyksistä. Hän perää toimivaa järjestelmää, jossa aktiivisten reserviläisten mielenkiintoa ja taitoja saadaan pidettyä yllä. Maakuntajoukot tuntuvat kuitenkin olevan Gayerin mielestä parempi ratkaisu. – Olennaista on se, miten saadaan luotua mahdollisimman tehokas järjestelmä, hän tiivistää. Hän nostaa myös esille, että Puolustusvoimat nauttii verraten suurta arvostusta eri kansanryhmien ja yhteiskunnan osien keskuudessa. Riskinä erillisen organisaation pystyttämisessä voisi olla myös tämän luottamuksen lasku. Suomalaisversio Kaitseliitosta ei siis näytä olevan ainakaan tällä hetkellä hänen mielestään ajankohtainen.

Niin sanottuun Sveitsin malliin, jossa reserviläisillä on jatkuvasti aseet kotonaan, Gayer kommentoi että Suomi on varsin omaperäinen tapaus maantieteellisesti kahdellakin tavalla. Siksi minkä hyvänsä ratkaisun kopioiminen ulkopuolelta on haasteellista. – Ensinnäkin, sijaintimme Euroopassa on erilainen. Toiseksi, olemme varsin harvaan asuttu maa. Täytyy miettiä, olisiko ratkaisu ns. tätä päivää.

Raha, raha ja raha

Kanervan työryhmän raporttia Gayer kiittelee siitä, että se on ennen vaaleja tuonut faktat keskusteluun ja saavuttanut konsensuksen puolustusmäärärahojen lisäämisen tarpeesta. Ja konsensus on todellinen – lukuunottamatta joitakin pieniä poikkeuksia huoli maanpuolustuksemme tilasta näyttää olevan aito läpi puoluekentän. Siitä tämän kirjoittaja ei kysynyt, uskooko hän että huoli realisoituu ensi vaalikaudella päätöksinä. Nyt on kuitenkin olemassa ainakin jonkinlainen kirjoitettu suunnitelma, jonka monet tahot ovat hyväksyneet. Se voi auttaa jo paljon päätöksiä tehtäessä, ja sikäli Gayerin tyytyväisyys on ymärrettävää.

Gayer korostaa, että määrärahojen jakamisen yksityiskohtiin ei tule kohdistaa liian tiukkaa poliittista ohjausta. Asiantuntijat oletettavasti tässäkin asiassa tietävät paremmin, mikä kannattaa ja mikä ei. – Jako Maa-, Meri-, ja Ilmavoimien välillä on ollut viime aikoina melko hyvä, hän kuitenkin suostuu toteamaan. Kysyttäessä Merivoimien mahdollisesta litoraalihävittäjän hankinnasta samaan aikaan kun rannikkojääkärien ATU-yksikkö kärsii rahanpuutteesta, Gayer ei suostu ottamaan asiaan yksityiskohtaista kantaa. Hän kuitenkin toteaa tuntevansa yksikön toimintaa myös useiden tuttaviensa kautta ja pitävänsä sitä esimerkkinä motivoivasta koulutuksesta.

Materiaalihankintojen ohella tuleekin pitää huolta myös laadukkaasta koulutuksesta. Gayer kuitenkin muistuttaa, että nämä ovat usein vahvasti sidoksissa toisiinsa. – Eikä nykypäivän hyvä sotilas ole samanlainen kuin se oli 1950-luvulla, hän tiivistää. Materiaalihankintojen ajanmukaisuus onkin tärkeää myös koulutuksen tason kannalta.

Suoraa puhetta Natosta

Gayer on tullut tunnetuksi selkeäsanaisena Nato-jäsenyyden kannattajana. Hän toistuvasti toteaakin, ettei aina ymmärrä vanhemman poliitikkopolven varovaisuutta. – Ja miten se muka meitä auttaa, jos vakuutamme, ettei linjaeroja ole?, hän ymmärrettävästi kysyy muistuttaen, että usein “konsensuksesta” puhuttaessa ei ole kyse oikeasta konsensuksesta vaan tarkoitushakuisesta hiljaisuudesta. – Toisaalta, kyllä linjaeroja on myös liioiteltu. Ja vaikka tämä on klisee sanoa näin, tässä on medialla ollut oma osuutensa. Gayer kehuu tasavallan presidentin uudenvuoden puhetta, joka hänen mielestään lähetti selkeän viestin. Puheesta nostettiin otsikoihin Niinistön viesti: Suomi kuuluu länteen.

Hiljattain ulkoministeri Erkki Tuomiojan kolmeen laskemisen aiheuttaneen everstiluutnantti Torsti Sirénin kanssa Gayer myöntää olevansa eri mieltä joistakin asioista, mutta sanoo suoraan pitävänsä ongelmallisena, jos akateemisen laitoksen johtajan vapautta puhua tutkimusalastaan ryhdytään rajoittamaan ministerin suulla. – Ohjestaisiko opetusministeri kasvatustieteilijää tällä tavoin?, Gayer kysyy ja muistuttaa, että Suomessa vallitsee sananvapaus – myös sotilaalla, ja Sirén on muutakin kuin sotilas. Jos muissa yhteyksissä asiantuntijoiden mielipiteitä kuunnellaan, miksi tämä olisi poikkeus?

Vaikka Gayer itse, kuten esimiehensäkin, on avoimen Nato-myönteinen, hän muistuttaa kuitenkin että RKP:lta ei suorasanaista puoluekokouspäätöstä jäsenyyden kannattamisesta ole. Mistä löytyisi se poliittinen johtajuus, joka voisi ajaa Suomea kohti tätä päämäärää? Jäsenyyttä kannattaa melko keskeinen osa valtionjohdosta. RKP tuskin pystyy ratkaisevaa liikettä tekemään, mutta läpi poliittisen kentän vaikuttaa esiintyvän asennemuutosta.

Miten tästä eteenpäin?

– Henkisen maanpuolustuksemme selkäranka on vahva, toteaa Gayer yksiselitteisesti. Suomalaiset ovat hänen mukaansa melko immuuneja räikeälle informaatiosodankäynnille – myös he, jotka eivät turvallisuuspoliittista tilannetta jatkuvasti seuraa. – Kuinka moni oli vuosi sitten kuullut mitään hybridisodasta?, hän kysyy. Nyt sana on tuttu keskivertokansalaisellekin.
Gayerin mukaan esimerkiksi kyberturvallisuudessa olisi Suomella luultavasti erittäin paljon potentiaalia kehittyä. Vaikka moni saattaa nähdä tämän jonkinlaisena muoti-ilmiönä, josta puhutaan paljon, ei kyse ole mistään vähäpätöisestä asiasta. Mitä kertoo esimerkiksi se, että Pronssimellakoiden jälkeen Tallinnaan perustettiin nimenomaan siihen Naton kyberpuolustuskeskus?

Myös Ruotsin kanssa tehtävään puolustusyhteistyöhön Gayer suhtautuu positiivisesti. Se on osoittautunut helpoksi ja siihen on molemmin puolin paljon valmiutta. Lisäksi se on poliittisesti helpompi ratkaisu kuin Nato-jäsenyys. Tuskin kovin moni sitä tosin jäsenyyden korvikkeena pitääkään. Riippumatta siitä, mikä on yhteistyön todellinen vaikutus – tästä tuskin koskaan päästään yksimielisyyteen – on mahdollista, että se syvenee lähiaikoina. Ainakin julkisuuteen on tämänsuuntaisia signaaleja annettu runsaasti.

Jää nähtäväksi, mitä ensi vaalikausi tuo puolustusministeriöön tullessaan. Vaikka Gayer ei halunnut puhua muiden kuin itsensä puolesta, hänen esittämistään näkemyksistä saanee käsityksen siitä, millaisia ajatuksia puolueessa ja ministeriössä on tällä vaalikaudella esiintynyt. Ne eivät välttämättä ole kovin perinteisiä, eikä ainakaan suomettuneiksi niitä voi moittia. Tuntuu erikoiselta ajatella, että vielä muutama vuosi sitten samassa talossa ministerinä istui vanhan kaartin keskustapoliitikko – maailma kuitenkin muuttuu, ja niin myös Suomen turvallisuuspolitiikka.

Avainsanat: , , , , ,

Share This