Suomen Sotilas Kannaksella

Lähinnä ensi kuun lukijamatkaa ja tulevia lukijamatkoja silmällä pitäen Suomen Sotilaan upseeripartio lähti taas maanantaina 8.5. Kannakselle. Ihantalan Sotkasta oli saatu tuore vihje, että sen tuhoutumispaikalle oli laitettu 3. toukokuuta muistomerkki. Tätähän piti mennä ensi töikseen katsomaan ja näinhän se oli. Kyseiselle vanhalle tielle Ihantalassa oli laitettu graniittinen muistomerkki, joka muistuttaa T-34:n silhuettia takaa. Muistutti kovin paljon niitä vaunusilhuetteja, joita moni meistä on nuorena ammuskellut kertasingolla… Torniin on kaiverrettu numero 450 eli yhteys samoilla kulmilla aikanaan tuhoutuneeseen 30. Kaartin panssariprikaatin vaunuun on selvä. Muistomerkin teksti kunnioittaa prikaatin Ihantalan alueella kesä- heinäkuussa 1944 taistelleita ja kaatuneita panssarimiehiä. Kyseinen panssariprikaati oli osa 30. Kaartin armeijakuntaa, joka oli vastuussa useammastakin läpimurrosta Kannaksella.

Suomen Sotilaan erikoistoimittaja, ensi kesän lukijamatkan opas, kapteeni Kari <Kuusela esittelee tuoreella muistomerkillä yhtä tunnetun kuvasarjan kuvista, jossa näkyy muistomerkin esikuvana olleen, saksalaisten tällä paikalla tuhoaman T-34:n jäännökset.

Suomen Sotilaan erikoistoimittaja, ensi kesän lukijamatkan opas, kapteeni Kari Kuusela esittelee uudella muistomerkillä sen esikuvana olleen saksalaisten tuhoaman T-34 taisteluvaunun jäännöksistä kuvattua kuuluisaa Sa-kuvaa. Tältä näyttää vajaan viikon vanha muistomerkki Ihantalan vanhalla tiellä. Itse asiassa vaunun tuhoutumispaikka on hieman kauempana tiellä, mutta paikka lienee valittu niin, että se näkyy nykyiselle tielle, joka kulkee vieressä.

Ihantalan suunnalla kesällä 1944 pahasti palasiksi menneen T-34:n kuvat, joissa suomalaiset panssarinyrkkimiehet astelevat vaunun ohi matkalla etulinjaan, ovat Suomen Sotilaan lukijoille ja lukijamatkoillemme osallistuneille tuttuja. Kuvia on käytetty kaikenlaisissa painotuotteissa, milloin minkäkinlaisilla kuvatekstillä. Ensi kesänä – kyllä se kesä on tulossa vaikka lunta sataakin – tutustumme kannaksen kesän 1944 taisteluihin panssarintorjunnan näkökulmasta.

Tämän kuuluisan T-34:n tarkka tuhoutumispaikka tiedetään, vaunu ajoi Ihantalan niin kutsutusta Y-risteyksestä pohjoiseen, läpi suomalaisten etulinjan 30. kesäkuuta 1944, eteni noin kilometrin verran, kääntyi takaisin ja tuli tuhotuksi. Vaunun tuhosi kyttäysasemassa syvyydessä ollut saksalainen rynnäkkötykki Sturmgeschütz-Brigade 303:sta. Saatuaan osuman T-34:n omat a-tarvikkeet räjähtivät ja tuloksen voi nähdä kuvista tässä jutussa.

Torninumeroltaan 450 oleva vaunu on yksi kuvatuimmista kesän 1944 panssarivaunuraadoista, ensimmäisen ja parhaan kuvasarjan siitä otti tuoreeltaan TK-mies Oswald Hedenström. Kuvasarja on mainio ja pitäisi katsoa kokonaisuudessaan sitoen kuvat paikkoihin koska kaikki on löydettävissä sangen pieneltä alueelta johon on helppo mennä.

Ihantalan Sotka 2

Tämän ”Sotkan” tuhoutumiseen liittyen on monenlaisia kertomuksia, joista mitään ei ole pystytty todistamaan. On kerrottu sen olleen toisen kahdesta, ajaneen suomalaisten etulinjan läpi putki takana, ja välillä on väitetty vaunujen olleen jopa maalattuja tai mudasta taiteillut hakaristit tornissaan. Mitään todistetta ainakaan viimeksi kerrotusta ei ole, kuten vaunusta otetuista kuvista voi nähdä.

9.5. on voiton päivä ja silloin leivälle ei panna voita, niin kuin Neuvostoliitossa valtaosa väestöstä ei laittanut muinakaan päivinä. Upseeripartiomme tiedustelumatka jatkuikin toisena matkapäivänä 9.5. Siiranmäkeen. Viime vuotisella tiedustelumatkalla saimme kauhuksemme kuulla, että Siiranmäen harjua oltaisiin kaivamassa tienpohjaksi. Kehittyvä Karjalan kannas ja Pietari tarvitsevat käsittämättömiä määriä maa-aineksia, joita Kannaksella on vähän.Ainakin toistaiseksi tilanne Siiranmäen harjulla on ennallaan, minkäänlaista merkkiä maansiirrosta ei näy, tiet ovat kohtuullisesti ajettavassa kunnossa. Lähistöllä liikkuvat suuret maansiirtoautot, mutta ainakin toistaiseksi niitä ei Siiranmäessä näe, muistomerkki on paikallaan ja tilanne ennallaan. Asiassa lienee osansa sillä, että paikalliset sotahistorian harrastajat ja muu patrioottinen väki ovat valittaneet asiasta vedoten siihen että paikka on tuhansien punasotilaiden maastokalmisto.

Partiolla oli tällä kertaa tarkoituksena erityisesti etsiä panssarintorjuntatykkien asemia alueelta, koska tulevan kesäkuun lukijamatkan aiheena on nimenomaan panssarintorjunta ja Siiranmäki on yksi matkan kohteista. Erityisesti kiinnostavia Taisteluosasto Ehrnroothille alistetun 27. Tykkikomppanian 75 K 40 -tykkien asemia ei hyvistä ennakkotiedoista ja valmistelusta huolimatta löytynyt. Asemat ovat ehkä olleet niin tilapäiset, että merkit niistä ovat yli 70 vuodessa kadonneet. Sen sijaan löytyi kaksi pienemmille, 37-45 mm tykeille tarkoitettua asemaa ja juuri siitä missä niiden piti alueelta aikanaan tehdyn peitepiirroksen mukaan ollakin. Asemat oli tuolloiseen suomalaiseen tapaan sijoitettu kovin eteen ja vielä eturinteeseen, mikä ei ole tiennyt hyvää niihin asettuneille tykkiryhmille ja näiden tykeille.

Siiranmäessä oli nyt helppo tiedustella, koska puissa ei ollut lehtiä ja näkyvyys oli muuten kovin pusikkoisessa maastossa hyvä. Siiranmäen kiintopisteisiin kuuluneen Seppälän talo löytyi ja sen maanviljelyn käyttöön jätetty aukko panssariesteessä samoin. Tämä aukko oli asemien puolustuksen kannalta kohtalokas ja mahdollisti Puna-armeijan vaunujen tunkeutumisen Siiranmäen päälle. Vaan tästä enemmän lukijamatkalla.

IMG_2201

Juhlapäivän vuoksi Siiranmäen muistomerkillä kävi useita autokuntia venäläisiä. Yhden varttuneemmista lähikyläläisten ryhmän kanssa partiolla syntyi lähempääkin kontaktia, aitovenäläiseen tapaan partio kutsuttiin mukaan heidän piknik-tarjoiluunsa. Mainioon ruoka- ja juomatarjoiluun piti tietysti suomalaisten vastata ja onneksi partion luottokuljettajan Kostjan takakontista löytyi riittävästi raskaita pattereita tähän tehtävään. Mielenkiintoiseksi keskustelu muuttui kun selvisi, että venäläisen ryhmän Viktorin isä oli taistellut suomalaisia vastaan Siiranmäelle ja ollut yksi niistä, jotka pääsivät sen laelle. Sotatien jaktui siitäkin ja Viktorin isä kuoli luonnollisen kuoleman 1975.

IMG_2181

Siiranmäestä löytyy ”sotaromua” edelleen, kuten tämä ilkeännäköinen sirpale.

Share This