Suomen Sotilas vuonna 1920

Toisena ilmestymisvuotenaan lehti ilmestyi edellisen vuoden tapaan lähes joka viikko lauantaisin. Muutama kaksoisnumero tarkoitti sitä että ihan viikkojen lukumäärään 52 numeroissa ei päästy. Sivuja oli kuitenkin koko vuoden lehdissä yhteensä 866. Lukijat siis saivat valtavan määrän tietoa, koska suurin osa lehden sivujen pinta-alasta oli ajan tyyliin tekstiä. Toimituksen työmäärää voi vain ihmetellä, tuon ajan tekniikalla lehden teko joka viikko oli työn takana. Lehdestä ei käy ilmi paljonko toimituksessa Annankatu 29.ssä Helsingissä väkeä oli töissä.

Vuoden 1920 komein kansi oli 16. toukokuuta ilmestyneessä lippunumerossa, jonka sisältö liittyi suureksi osaksi lippuihin. Lehden numero oli ensimmäinen jossa oli lisäväri, kannen aiheen vaatimuksesta tietysti sininen.

Lehti julkaisi peräti kolme erikoisnumeroa, joissa oli lisäväri. Ensimmäinen näistä oli toukokuussa ilmestynyt lippunumero, seuraava kesällä ilmestynyt messunumero ja viimeinen joulunumero edellisen vuoden tapaan.

Komein lehden numeroista oli 19. kesäkuuta ilmestynyt messunumero, joka liittyi ensimmäisiin Suomessa pidettyihin messuihin. Kirjoittaja tietää näiden pitopaikaksi Johanneksen kentän Helsingissä mutta ei juurikaan sen enempää. Kyseinen messunumero oli kansainvälinen, normaalin suomen kielen lisäksi tekstit olivat myös ruotsiksi, saksaksi ja englanniksi.

Lehden aiheet olivat ennallaan, siitä löytyi sotaväen ja suojeluskunnan uutisia, sotahistoriaa, sotatekniikkaa ja hieman kevyempääkin luettavaa. Muutamat artikkelisarjat nousevat esiin, esimerkiksi vänrikki Jarl Wilskman kirjoitti nykyaikaisista sotalaivoista, maisteri Carl Söderström pohti käyttääkkö vihollisen tulittamisessa ”shrapnellia vai granaattia”, jääkärikapteeni Bertel Mårtenson taas esittelee kirjoituksissaan lentokoneita ja ilmasotaa. Hänellä olikin tähän hyvä pohja, koska hän ainoana jääkärinä sai lentokoulutuksen Saksassa 1916-18.

Perusteellisin artikkeli peräti 15 sivullaan oli tanskalaisen kapteenin Halvor Jessenin esitys eri maiden konekivääreistä ja konekiväärin käyttöperiaatteessa hiljattain päättyneessä ensimmäisessä maailmansodassa. Ehkä yllättävin artikkeli oli puolestaan johtaja A. Pietisen kaksiosainen juttu sotakoirista. ”saksalaiset paimenkoirat” ja dobermannit mainitaan, mutta airedalenterrieriä ei tämän kirjoittanut oikein ole sotakoiraksi mieltänyt. Vaan näyttää olleen väärässä.

Kovin ajankohtaisista asioista lehti ei kirjoittanut, varsinaisia uutisia siinä oli vain sotaväen ja suojeluskuntien osalta. Esimerkiksi vuoden 1920 kaikkein tärkeintä tapahtumaa Suomelle, lokakuussa solmittua Tarton rauhaa, lehti ei noteeraa mitenkään. Sotatilan päättyminen itänaapurin kanssa olisi ehkä jonkinlaista pohdintaa voinut aiheuttaa. Tässä ja muussa päivänkohtaisessa uutisoinnissa lehti jättää kentän päivälehdille.

Vuonna 1920 lehti on selvästi kehittynyt ja laajentanut niin avustjakuntaansa kuin käsittelemiään aiheitakin.

Tässä muutama vuosikerrassa 1920 usein toistunutta mainosta, Mauser ja Walther-pistooleita sai näköjään ihan ydinkeskustasta Aleksanterinkadulta. Mielenkiintoinen on myös maininta että niitä myydään ”suojeluskunnan päällystön antamaa ostolupaa vastaan.” Sangen mutkatonta siis tuolloin. Lassila & Tikanojan on edelleen tuttu nimi, mutta vähän toisissa yhteyksissä kuin 1920.

Nykyään on monenlaisia erikoisjoukkoja maassa kuin maassa. Sanaa käytettiin näköjään jo vuonna 1920, mutta eri tarkoituksessa, pikemminkin sillä tarkoitettiin eri aselajeja. Mielenkiintoisin kuvista on Helsingin suojeluskunnan panssariautojoukkuetta esittävä, se ohittaa kuvassa Bulevardilla Vanhan kirkon puistikkoa. Sivu on ns. messunumerosta, joka oli kauttaaltaan nelikielinen, suomen ja ruotsin lisäksi lehdessä oli tekstit myös saksaksi ja englanniksi.

Anturanastat, ts. saappaan pohjassa olevat lukuisat rautanastat ovat nykysotilaille jo kaukaista menneisyyttä, mutta 1920 ihan elävää elämää. Komealla mainoksella tuotteitaan Suomen Sotilaassa esitellyt Helsingin Uusi Rautasänkytehdas on edelleen olemassa Merivaara-konsernina, mutta ei tee enää anturanastoja vaan laajaa valikoimaa kehittyneitä sairaalakalusteita aina leikkauspöytiä myöten.

Lehdessä oli vuonna 1920 runsaasti suojeluskuntien työpaikka-ilmoituksia, joissa haettiin päälliköitä sekä suojeluskuntapiireihin että yksittäisiin suojeluskuntiin. Hakukriteerit ovat olleet ilmeisen väljät, Kymin piiri julistaa piiripäällikön vakanssin ”herrojen upseerien” haettavaksi, yksittäisillä suojeluskunnilla vaatimuksena on ”sotilaskasvatusta saanut”, poikkeuksena Iitti joka haluaisi päällikökseen jääkärin.

Avainsanat: , ,

Share This