Suomen Sotilas vuonna 1921

Huhtikuun alussa ilmestyneen lehden kannessa oli ryhmäkuva “Armeijan Tiedonantoupseerikursseilta”. Terminologia oli kehittymätöntä, ei tässä mitään vakoilijoita koulutettu vaan viestiupseereita.

Vuosi oli lehdelle kolmas ja ilmeisen menestyksellinen, sillä tilaajia oli yli 9000. Mainosmyynti sen sijaan laski selvästi edellisestä vuodesta. Totutun 52 numeron yhteinen sivumäärä oli nyt 812 ja lehti ilmestyi edelleen viikoittain muutamaa kaksoisnumeroa lukuun ottamatta.

Aihepiirissä ei tapahtunut suuria muutoksia, edelleen julkaistiin sotatekniikkaa, sotahistoriaa, armeijan ja suojeluskuntien tapahtumia, urheilua ja kevyempää kerrottavaa. Suojeluskuntien osuus näyttäisi sivumäärässä hiukan nousseen ja avustajiakin on tullut lisää, heistä osa ajan nimekkäitä henkilöitä. Aivan uutena aihepiirinä ovat lotat, joiden pukuja käsitellään parissakin kirjoituksessa. Pyrkimys on ollut yhtenäistää tämän vapaaehtoisorganisaation asuja.

Sotatekniikassa silmiinpistävää on laivastosta kertovien juttujen suhteellisen suuri määrä. Muutamia erikoisen informatiivisia juttusarjoja julkaistiin maavoimien aihepiiristä, jääkäriluutnantti Arthur Indolan kirjoittama kuusiosainen artikkelisarja “Tankki eli hyökkäysvaunu”. Juttusarjassa esitellään panssarivaunujen historia alusta alkaen, käyttö maailmansodassa, tuolloin käytössä olleet vaunutyypit aina erikoisempia versioita myöten. Indola palveli tuolloin Hyökkäysvaunurykmentissä eli hänellä oli hyvät tiedot. Juttusarja ei kalpene Suomen Sotilaan tämän päivän vastaavan aiheen jutuille, vaikka kuvitus ja muu kirjapainotekniikkaan liittyvä on tietysti nykymittapuun mukaan alkeellista. Yhtä hyvin esitellään “Venäläistä 76,2 mm kenttäkanuunaa m 02″ luutnantti Virkin toimesta.

Mielenkiintoinen on myös nimimerkillä “Känä” lehteen 35 otsikolla “Sissien seassa” kirjoitettu juttu. Siinä käsitellään Kajaanin Sissipataljoonan eloa Haminassa vapaussodan jälkeen ja lähinnä sitä, miksi kunniatekoa pyrittiin laiminlyömään ja vartiot hoitamaan mahdollisimman leppoisasti. Kun yhdistää nimimerkin ja Kajaanin Sissit niin kirjoittajaksi paljastuu suurella todennäköisyydellä Urho Kekkonen, joka myöhemmin elämässään sai itse kyllä kunniantekoja osakseen varmasti riittävästi.

Jutun julkaisu on ilmeisesti toimituksessa epäilyttänyt koska se on liittänyt siihen seuraavan selityksen:

“Seuraava vapaussotamuistelma on ensi silmäyksellä luonnollisesti täyttä bolsevismia. Kuinka on toimitus uskaltanut mennä sellaista julkaisemaan? Mutta toimitus luo viattomat sinisilmänsä syyttäjiin ja kysyy, eikö silloin talvella ja keväällä 1918 todella tällaista ollut – ja onko syytä moittia. Olihan silloisilla vapaaehtoisilla parempaakin tehtävää kuin kunniateon opetteleminen – mitä taas nykyoloissa kieltämättä on sekä sotilailta että suojeluskuntalaisilta hyvään sotilaalliseen käyttäytymiseen kuuluvana vaadittava”

Lehden ajatusmaailma ja sen aiheuttamat ongelmat sekä paineet ulkoa päin eivät näytä 100 vuodessa muuttuneen voisi tähän sanoa.

Vuoteen 1921 liittyy Suojeluskuntien kuntoisuusmerkin kehittely. Merkistä järjestettiin kilpailu, jonka kolme parasta ehdotusta ovat oheisen kuvan ylimmällä rivillä. Kolmiluokkainen merkki toteutui Ilmari Wirkkalan parhaaksi arvioidun ehdotuksen pohjalta. Tämä Wirkkala ei ole “se Wirkkala” eli Tapio Wirkkala vaan hänen isänsä ja aikanaan tunnettu hautausmaiden, hautapatsaiden ja sankarihautojen suunnittelija. Toiseksi tullut Kaarlo Granstedt on kirjoittajalle tuntematon, mutta kolmanneksi tullut taiteilija Aarno Karimo sitä vastoin tuttu.

Vuonna 1921 mainonta lehdessä oli selvästi vähäisempää kuin edeltävänä vuotena. Jotakin sentään oli kuten nämä kaksi mainosta. Liikepankki Oy oli turkulaisten rahamiesten perustama ja eli vain vuoteen 1924. Liekö syynä ollut ilmoituksessa mainittu talletuskorko, joka on nykymittapuun mukaan oikein mukava. Toinen ilmoittaja eli Crichton Oy oli puolestaan Turussa Aurajoen suulla toimiva konepaja ja telakka. Se liittyi 1924
yhteen toisella puolella jokea olleen Ab Vulcanin kanssa ja lopputuloksena oli Crichton-Vulcan -niminen telakka, joka rakensi ennen sotia mm. molemmat panssarilaivamme ja neljä sukellusvenettä eli merkittävimmän osan itsenäisen Suomen uudesta laivastosta.

Vuoden 1921 mittaan lehti esitteli useita Helsinkiin sijoittuneita sotilasasiamiehiä. Tämä norjalainen kapteeni nousi 1940-luvulla korkealle, mutta teloitettiin maanpetturina lokakuussa 1945. Hänen sukunimensä tuli norjassa ja monessa muussa kielessä merkitsemään maanpetturia ja yhteistoimintamiestä.

Parisen vuotta Viron itsenäisyyssodan jälkeen lehdessä muisteltiin suomalaisen Pohjan Poikien rykmentin osuutta Valgan valtaamisessa. Jostakin syystä jutussa kaupungista käytetään sen saksankielistä nimeä Walk, virolaisittain se on Valga ja latviaksi Valka. Kuvassa Pohjan poikien valtaama ja jääkarhunpäällään varustama punaisilta vallattu panssariauto.

Konekiväärin liikuttelu talvikeleillä on ollut alkuvuosien lehdissä usein toistuva aihe. Kuvissa Viipurin suojeluskunnan konekiväärikomppanian näkemys sopivasta “reestä”.


Kuvituskuva: Kauppatori postikortissa vuodelta 1921

Avainsanat: ,

Share This