Suomen Sotilas vuonna 1922

Lehden neljäs vuosikerta oli parin edellisvuoden kaltainen, lehti ilmestyi edelleen lähes viikoittain ja piti kiinni viikkoihin perustuvasta numeroinnista. Kaksoisnumeroita kuitenkin oli ja vuoden viimeinen numero, joka oli samalla joulunumero, oli peräti kolmoisnumero 50-52. Sivuja koko vuoden aikana kertyi 784. Merkittävin muutos edellisvuoteen oli ilmoitusten määrän voimakas kasvu, joissakin numeroissa niitä oli useita peräkkäisiä sivuja. Taloudellisesti lehdellä on mitä ilmeisimmin mennyt hyvin.

Lehden toimituksen muodostivat päätoimittaja Ilmari Heikinheimo, jota avustivat Sotaministerin vanhempi adjutantti, jääkärikapteeni Veikko Heikinheimo ja vänrikki Teivaala Suojeluskuntain Yliesikunnasta. Mitä avustaminen tarkoitti ei selviä lehdistä, mutta ainakin kontaktin kahteen merkittävimpään tukijaan ja markkina-alueeseen eli asevoimiin ja suojeluskuntiin olivat näin kunnossa. Annankatu 29:ssä majaillut toimitus koki loppuvuodesta muutoksia, kun Heikinheimo siirtyi Werner Söderstöm Oy:n palvelukseen. Päätoimittajana mainitaan numerosta 40-41 Niilo Liakka ja toimitussihteerinä Arvo Sipilä, jälkimmäisestä puolestaan tuli päätoimittaja numerosta 48-49 alkaen. Avustajina mainitut sotilaat tippuivat päätoimittajavaihdoksen myötä pois etusivulta. Liakka oli päätoimittaja ilmeisen hyvin sivutoimisesti, koska hän oli samanaikaisesti Kyösti Kallion hallituksen maalaisliittolainen opetusministeri. Sipilä puolestaan oli filosofian maisteri ja lakitieteen tohtori sikäli kuin hän on se henkilö, joksi tämän kirjoittaja hänet on identifioinut.

Vuonna 1922 lehdessä mainosti tällainen yhtiö, joka itse asiassaan oli ensimmäinen alallaan Suomessa. Se toimi Riihimäellä 1921-27, mutta lopetti vaikeuksien takia. Yhtiön tehdasrakennuksen osti Suojeluskuntain Ase- ja Konepaja Osakeyhtiö, myöhempi SAKO ja koneet puolustusministeriö. SAKO aloitti patruunatuotannon Riihimäellä 1932 samoissa tiloissa, Valtion Patruunatehdas hyötyi tietämyksestä.

Lehden sisältö monipuolistui entisestään ja painopiste oli edelleen armeijan ja suojeluskunnan eri osien esittelyssä sekä sotatekniikkaa koskevissa artikkeleissa. Kirjoittajina esiintyy mm ”Känä” eli Urho Kekkonen parissa hauskassa jutussa, jääkärieversti Aarne Sihvo taas kertoo muisteluksiaan Ranskasta ja Saint-Cyrin kadettikoulusta, Hyökkäysvaunurykmenttiä esitellään laajasti ja useita muitakin joukko-osastoa on juttujen aiheena. Juttujen kirjoittajat ovat aiheeseensa perehtyneitä

Rakennusosakeyhtiö Pyramid oli viipurilainen merkittävät rakentaja ennen sotia. Se rakensi mm kasarmeja ja linnoitti alusta alkaen Karjalan kannasta, monet betonilaitteet olivat sen tekemiä. Talvisota oli yhtiölle aluksi katastrofi, mutta pian sen miehet ja koneet olivat rakentamassa Salpa-linjaa. ”Sotaministeriön linnoitustyöt” mainitaan Suomen Sotilaan ilmoituksessakin jo 1922.

Ensimmäistä kertaa myös maan ilmavoimat saavat laajasti palstatilaa, esimerkiksi numerossa 45 esitellään ensimmäinen Suomessa rakennettu lentokone. Tämä Hansa-Brandenburg W 33 tai suomalaisittain I.V.L A.22 ”Hansa” luovutettiin ilmavoimille Santahaminassa 4. marraskuuta. Tapahtuma oli merkittävä koska paikalla oli jutun mukaan puolustusministeri ja neljä kenraalia. Kellukekonetta esitellään myös tekniseltä puolelta kolmella sivulla, mikä oli tuolloin lehden toimituspolitiikan kannalta pitkä juttu (katso jutun pääkuva: I.V.L.A.22 “Hansa” (IL-2) Suomen Ilmailumuseossa Vantaalla).

Kaukaa tulee kaikkien edelleen tuntema tuotemerkki Elovena. Tässä vaiheessa ei mainonnassa vielä ole ikonista Elovena-tyttöä, se tuli mukaan vasta 1927. Tytön hiukset olivat aluksi ruskeat ja vaalenivat vasta 1950-luvulla. Kaurahiutale oli Myllyosakeyhtiö Elon päätuote, joka evakkona kulki Viipurin tuntumassa olevasta Tienhaarasta Vaasan Höyrymyllylle ja myöhemmin nykyiselle Raisio Oyj:lle. Jälkimmäisen firman nettisivuilla on väite että Elovena olisi syntynyt vuonna 1925, mutta jos sitä Suomen Sotilaan sivuilla mainostettiin jo 1922 niin voisi olla toistakin mieltä.

Lehti julkaisi runsaasti eri suojeluskuntiin liittyviä asioita, urheilua sotahistoriaa ja sotatekniikkaa. Jälkimmäisistä olkoon esimerkkinä vaikka laaja kahtena osana ilmestynyt jääkäriluutnantti Kustaa Sihvon juttu miinanheittäjistä, joita meilläkin oli tuolloin käytössä saksalaisten peruja. Nämä kranaatinheittimen edeltäjät olivat yläkulmilla ampuvia, lyhyellä rihlatulla putkella varustettuja kaarituliaseita, joita kyllä voitiin laakatulilavetilla käyttää silloisen käsityksen mukaan jopa panssarintorjuntaan. Jutun kirjoittaja on hyvin valittu, koska seuraavana vuonna häneltä ilmestyi Otavan kustantamana kirja ”Miinanheittäjät Suomen armeijassa”. Maan parasta tietämystä oli siis jo tuolloin lehden palstoilla.

Lehden vuosikertaa 1922 kun selaa niin ei voi muuta kuin todeta, että hyvin monipuolista luettavaa on riittänyt.

Kaksoisnumerossa 20-21 oli usealla sivulla juttua Hyökkäysvaunurykmentistä, joka tuolloin oli muuttanut majaansa Santahaminasta Hämeenlinnan Poltinaholle. Ase oli moderni ja määräkin meidän oloihimme ja aikaan peilaten merkittävä. Juttu oli vetävästi kirjoitettu ja varmasti panssarihenkinen.

Urheilulla oli lehdessä vankka sija ja siitä oli juttuja tiheään. Kuvassa KTR 2:n joukkue ”Armeijan Talvikisoissa” Kuopiossa helmikuussa 1922. Jo silloin näköjään otettiin sukset mukaan kuvaan nykyiseen tapaan, mutta valmistaja ei valitettavasti oikein erotu.

Avainsanat: , ,

Share This