Suomen Sotilas vuonna 1923

Vuonna 1923 lehdelle meinasi käydä huonosti kun sitä kustantava Edistysseurojen Kustannusosakeyhtiö ajautui kirjankustannustoimintansa epäonnistumisen vuoksi konkurssiin. Suomen Sotilaan taustayhteisöt näkivät kuitenkin lehden tarpeellisena ja sen nimi haluttiin säilyttää. Entinen sotaministeri, kenraalimajuri Rudolf Walden sai aikaan sen, että perustettiin uusi kustannusyhtiö jatkamaan lehteä.

Lehden numero 16-21 oli omistettu ”ilmailuvoimille” kuten tuolloin sanottiin. Ruskealla lisävärillä painetussa kannessa oli lentäjän kasvokuva ja lehden sivuilla pelkästään asiaa ilmavoimista ja lentokoneista. Otsikko on muuten oikeasti vinossa painetussa lehdessä, liekö ollut teknistä ongelmaa painossa.

Lehden päätoimittajan Arvo Sipilän johdolla aloitti toimintansa Osakeyhtiö Suomen Sotilas ja yhtiyhtiö osakkaiksi tulivat päätoimittaja Sipilän ohella mm. ylipäällikön esikunnan henkilötoimiston päällikkö jääkärimajuri Heikki Nurmio, sotaministerin vanhempi adjutantti jääkärikapteeni Veikko Heikinheimo, kapteeni Väinö Edvard Tiiri, reviisori llmari Helenius ja rykmentinpastori Rolf Tiivola. Heistä Tiivola on mielenkiintoinen, sillä hän oli tuolloin Uudenmaan Rakuunarykmentin pastori ja aikanaan pankkialalla tunnetuksi tulleen Mika Tiivolan isä.

Ilmeisesti kustantajan vaihtumisen takia lehden toimitus siirtyi uuteen paikkaan, ensin Liisankatu 27 A:han ja loppuvuodesta Erottajankatu 3.een. Itse lehdessä ei kustannusosakeyhtiön vaihtuminen konkurssin kautta näkynyt. Ulkoasu ja taittotyyli säilyi samana kuten sivumääräkin. Ilmoitusmyynnissäkään ei mitään notkahdusta näy – ainakaan ilmoitusten määrän perusteella.

Lehden numero 16-21 oli omistettu ”ilmailuvoimille” kuten tuolloin sanottiin. Numero julkaistiin ilmavoimien viidennen vuosipäivän kunniaksi. Peräti 108-sivuinen lehti oli viiden numeron yhteisnumero, melkoinen saavutus tuolloin ja ensimmäinen laatuaan lehden historiassa. Samanlaisiin sivumääriin päästiin vasta paljon myöhemmin uudestaan.

Erikoisnumerossa käsiteltiin lentojoukkojen toimintaa vapaussodassa, alkutaipaletta vuosina 1919-22, ilmavoimien merkitystä maanpuolustukselle, lentäjien koulutusta Saksassa 1918 sekä lentäjien muistelmia erikoisista lentosuorituksistaan. Mm. ilmailupataljoonan komentaja majuri Aarne Snellman muisteli kahdella Georges Levy -koneella kesällä 1921 tehtyä lentoa Petsamoon. Neljän sivun jutussa on mm. ilmakuvia, jotka olivat tuolloin lehdistössä harvinaisuuksia. Mielenkiintoinen on myös luutnantti Kuno W. Chansonin juttu, jossa käsitellään laskuvarjohyppyjä. Chanson oli kolmatta vuotta ilmestyvän ”Suomen Ilmailuvoimien Esikunnan toimittaman julkaisun Aeron” päätoimittaja.

Lehdestä ei käy ilmi millaista keskustelua ilmavoimista ja sen lentokoneista käytiin vuonna 1923, mutta ainakin lehden toimituksen kanta tulee tässä selvästi esille. Ja taitaa sanoma päteä tänäkin päivänä.

Lehden muut aiheet olivat totuttuun tyyliin armeijaan ja suojeluskuntiin liittyviä urheilua, sotatekniikkaa jne. Jälkimmäisestä aihepiiristä esimerkkinä otettakoon esille ”Muutamia mietteitä moottori-talviajoneuvoista”, jossa pohditaan mm. telaketjutraktorien käyttöä ja pyörillä kulkvien moottoriajoneuvojen varustamista osittain suksilla.

“Lentäjävainajat”. Ilmavoimine erikoisnumerossa yksi aukeama oli varattu siihen mennessä lentotoiminnassa surmansa saaneille lentäjille. Tuolloin lentäminen jo sinänsä oli riskialtista ilman vihollistakin.

Lehdessä oli joka numerossa hiukan huumoriakin piirrosten muodossa. Tässä olevan perusteella mottitaktiikka oli selvillä jo vuonna 1923.

Sanonta ”hymyilee kuin Hangon keksi” syntyi näistä keksitehtaan mainoksista, joissa esiintyi hymyilevä kuu-ukko.

Vuona 1923 tuli kuluneeksi viisi vuotta jääkärien tulosta Vaasaan ja tämä tupakkatehdas keksi käyttää heitä yhden tupakkamerkkinsä mainonnassa. Modernisti toimittu jo vuonna 1923, vieläpä vihjattu yleisön vaatineen vain yhteen tilaisuuteen valmistettua savuketta laajempaan myyntiin. Nykyisessä Suomen Sotilaan toimituksessa pohdittiin onko tämä kiellettyä tupakan mainostamista, mutta kun tätä merkkiä ei oikein kai enää saa…

Asevoimat käytti lehden alkuaikoina sitä säännöllisesti kantahenkilökunnan kursseille rekrytointiin. Tässä on mallina kenttätykistön ilmoitus. Vaatimuksissa kiinnittyy huomio vanhempien lupaan alaikäiselle ja suomenkielen taitoon.

Avainsanat: , ,

Share This