Suomen Sotilas vuonna 1924

Lehden kuudennessa vuosikerrassa ei suuria henkilövaihdoksia toimituksessa tapahtunut. Vahvistusta sen sijaan tuli kun siihen liittyi Viipurin suojeluskuntapiirin piiripäällikkö, kapteeni Aarno Karimo ja Suojeluskuntaiun Yliesikunnasta urheilutarkastaja, luutnantti V. Teivaala. Edellisen kontolle tulivat yleiset suojeluskunta-asiat ja jälkimmäiselle suojeluskuntain urheilutoiminnasta kertominen. Kummankin mukaantulo näkyi lehden juttutarjonnassa.

Jutun pääkuva: Pariisin olympialaisten avajaiset vuonna 1924. Suomi sijoittui kisojen mitalitilastoissa toiseksi heti Yhdysvaltain jälkeen. Tästä on kiittäminen erityisesti Paavo Nurmea, joka oli kisojen menestynein olympiaurheilija. Kuva: Kansainvälinen olympiakomitea.

Toukokuun puolessa välissä kuusi vuotta kansalaissodan päättymisen jälkeen ilmestynyt kaksoisnumero 19-20 oli omistettu vapaussodan invalideille, joiden äänenkannattajaksi lehti myös ilmoittautui.

Lehti ilmestyi edelleen 52 numerona, joskin osa lehdistä oli kaksoisnumeroita ja joululehti kattoi neljä numeroa ollen peräti 64-sivuinen. Tämän päivän yli satasivuisiin Suomen Sotilaisiin nähden tämä ei ehkä ole paljon, mutta tuolloinen normaalilehti oli 16-sivuinen. Koko vuosikerran sivumäärä oli tuntuvasti aikaisempaa suurempi, lukijoita ihastutettiin nyt peräti 930 sivulla, mikä oli siihenastinen ennätys ja enmmän kuin mitä lehti tänä päivänä tarjoaa.

Lehden sisältö oli entisellään, oli sotahistoriaa, sotatekniikkaa, uutisia niin asevoimista kuin suojeluskunnistakin, joukko-osastoesittelyjä ja erilaisia asiantuntija-artikkeleita. Urheilulla oli poikkeuksellisen suuri sivumäärä, mihin vaikuttivat tammi-helmikuulla ilmestymisvuonna järjestetyt Chamonix’n talviolympialaiset ja touko-heinäkuussa järjestetyt Pariisin kesäolympialaiset.

Kummastakin kisasta kirjoitettiin juttuja ja näissä esiintyi tuon ajan tunnettuja urheilusuuruuksia, joilla osalla oli sotilastaustaa joko asevoimista tai suojeluskunnista. Chamonix’n lajeista yksi oli sotilaspartiohiihto, tosin näytöslajina. Nelimiehisin joukkuein käydyssä kisassa Sveitsi otti kultaa ja Suomi sijoittui toiseksi. Joukkueita oli vain kuudesta maasta ei saavutusta ei pidä yliarvioida. Ao. hopeamitali hyväksyttiin vuonna 2006 viralliseksi. Kokonaisuudessaan talvikisoissa Suomi saavutti toisen sijan neljällä kullalla, neljällä hopealla ja kolmella pronssilla, häviten vain hiukan Norjalle.

Mielenkiintoinen aihe, jota ei aikaisemmissa lehdissä ollut käsitelty, oli kapteeni V. Lundbergin juttu Vähän ulkomajoituksesta talvella. Siinä annetaan konkreettisia neuvoja ja näytetään kuvasarjalla miten pystytetään “teltta”. Oheisista kuvista selviää, että kyseessä ei suinkaan ollut lukemattomien suomalaisten miespolvien lämmöllä muistama puolijoukkueteltta vaan aivan jotain muuta.

Uusi aluevaltaus suojeluskunnille oli lentäjäkurssi, jota esiteltiin toukokuussa lehden numerossa 18. Liekö varmuuden vuoksi samassa lehden numerossa jo kolmas osa jääkärimajuri Leo Ekbergin kirjoituksesta Kirjekyyhkyset, niiden hoito, koulutus ja käyttö. Suojeluskunnille tuli aikanaan omia lentokoneita ja niillä oli rooli sotilasilmailun tunnetuksi tekemisessä maassamme, mutta kirjekyyhkysten aika taisi mennä ohi viestivälineiden kehittyessä.

Ehkä huvittavin juttu vuosikerrassa on numerossa 39 ilmestynyt jonkun toimituksen jäsenen kirjoittama juttu Käytännöllinen upseerin leiriasunto. Tällaista oli kokeiltu kesän mittaan telttojen korvikkeena Parolan leirillä ja sen oli keksinyt hämeenlinnalainen eläinlääkäri Brüning. Ao. leiriasunto oli ponttilaudasta tehty 3×3 m laatikko, jossa jutun mukaan oli tilaa “mukavasti kahdelle sängylle, tarpeellisille kirja- ja vaatekaapeille, leposohvalle, pesutelineelle ja kirjoituspöydälle sekä parille jakkaralle.” Istumatilaa oli 5-6 hengelle ja lämmitys hoidettiin tarvittaessa “pienellä öljylampulla”, mikä tarkoittanee jonkinlaista petromaksia tms. Helposti koottavaa ja hajotettavaa koppia ei tainnut prototyyppiä lukuun ottamatta muita valmistua. Aikanaan aivan vakavaksi tarkoitettu juttu pakkaa tänä päivänä hymyilyttämään.

Chamonix’n talvikisojen suomalaisurheilijat esiteltiin näyttävästi valokuvin lehden nelosnumerossa. Ainakin rinnalla olevista lipuista selviää mitä maata. Aivan kaikkia yhteensä 17 urheilijaa ei kuitenkaan kuvista löydy. Sotilaspukuisina on esitelty sotilaspartiohiihdossa hopealle tullut suomalaispartio. Valitettavasti sotilaspartiohiihdon partion ehkä tunnetuin sotilas, lentäjäluutnantti Väinö Bremer jää lehden sidotun vuosikerran takia näkymättömiin taitteeseen.

Numerossa 35-36 elokuun lopulla kanteen on valittu Paavo Nurmi, joka Pariisin olympialaissa voitti viisi kultaa. Kansikuvan mukaisista virsuista ei tämän päivänä Suomen Sotilas tiedä mihin ne liittyvät.

Tekstissä mainitussa kapteeni Lundbergin jutussa ollut kuvasarja “teltan” pystytyksestä. Rakennelma muistuttaa enemmän intiaanien asumusta, mutta kaikkien tuntemaa puolijoukkuetelttaa ei vielä tuolloin ollut.

Lehden numerossa mainostettiin Sotateknillistä Aikakauslehteä, joka oli uusi Suomen Sotilaan kustantama, kerran kuussa ilmestyvä lehti. Lehti jäi lyhytikäiseksi ja ilmestyi vain vuodet 1924 ja 1925. Ilmeisesti maassa ei ollut riittävästi tilaajia näin erikoistuneelle lehdelle. Suomen Sotilaan toimituksessa ei ole säilynyt yhtäkään numero, mutta ne on luettavissa digitaalisessa muodossa Kansalliskirjaston nettisivujen kautta.

Lehden ilmoitusmyynti näyttää ilmoitusten määrän perusteella onnistuneen vuonna 1924. Tässä kaksi esimerkkiä, joista Osakeyhtiö Sahanterä valmisti tuolloin nimensä mukaisia välineitä, mutta talvi- ja jatkosodassa se mm. koneisti 75-76 mm tykistökranaatteja. Alemman mainoksen hakaristi nostattanee nykylukijoissa kulmakarvoja, vaikka se oli aikanaan merkittävän teollisuusyhtymän ASEAn liikemerkki, josta se luopui sattuneesta syystä 1933. Nykyisin firma tunnetaan ABB:nä.

Avainsanat: ,

Share This