Suomen Sotilas vuonna 1926

Vuoden ykkösnumerossa lehden päätoimittajaksi tuli Emerik Olsoni, joka toimi tuolloin Helsingin yliopiston nuorempana alikirjastonhoitajana. Filosofian kandidaatti Olsoni oli välillä myös puolustusvoimien keskuskirjaston hoitaja sekä 1920-luvun mittaan Iltalehden päätoimittaja ja 1949 hän avusti Sveitsissä marsalkka Mannerheimia tämän muistelmien kirjoittamisessa. Päätoimittajan vaihdon syy ei lehdestä selviä. Muu toimitus säilyi ennallaan ja toimitilat olivat edelleen osoitteessa Erottaja 4.

Uuden eduskuntatalon rakentaminen Arkadianmäelle alkoi 1926. Kuva Arkadianmäestä otettu Kansallismuseon tornista vuonna 1908. Kuva: Signe Brander, Helsingin kaupunginarkisto.

Totuttuun tapaan vuoden 1926 joululehti oli tavallista komeampi, kansikin väreissä.

Lehden juttutarjonta oli pitkälti entisen kaltainen ja koko vuoden mittaan kertyi 818 sivua 52 numerossa. Kuvien ja piirrosten määrä nousi jonkin verran ja lehti oli näin hivenen elävämpi. Uusi ilmiö lehdessä on, että suurin osa jutuista ilmestyi ilman kirjoittajan nimeä. Syy ole selvä, ehkä kuitenkin on ollut kyseessä toimituksen itsensä laatimat jutut, joita ei aikaisemminkaan ole kaikkia signeerattu.

Uusia asetyyppejä ja uusia sodankäyntitapoja esiteltiin sotahistorian ja muiden koeteltujen aiheiden ohella. Esimerkiksi numerossa 2 oli pitkä juttu otsikolla “Lentoase hyökkääjänä, ilmapommittajana”, missä keskityttiin pommituskoneiden ja niiden toiminnan esittelyyn. Tuolloiset pommikoneet olivat tietysti vaatimattomia, mutta vihollisen ilmavoimien uhka otettiin tässä ja vuoden mittaan julkaistuissa muissakin vastaavissa jutuissa esille.

Lehdessä vuoden mittaan aikaisempaa enemmän jalkaväkitaktiikan opetusta sanoin ja havainnollisin kuvin ja piirroksia, ohjesääntöjen tyyliin. Nämä oli koottu otsakkeen “Jalkaväki” alle ja aiheina oli ryhmä ja joukkueen taktiikkaa sekä yksittäisen miehenkin toimia.

Uutena vakiopalstan lehdessä oli “Ampujain osasto”, joka pääosin keskittyi kivääreihin ja pistooleihin sekä ampumaharjoitteluun sekä kilpailuihin. Jutuissa mentiin melko pitkälle aiheissa, mm. itselataamisen ruuteja pohdittiin toistuvasti ja ohjeita annettiin. Numerossa 17 ao. palstan juttu oli otsikoitu “Torpeedoluoti vai suippoluoti”. Kyseessä oli luodin muoto ja “suippoluoti” viittasi S-luotiin, jolle kirjoittaja jutussaan ehdottaa tällaista nimeä. Ei liene tarttunut käyttöön, koska ainakaan tämän kirjoittaja ei muista tuollaista sanaa aikaisemmin nähneensä.

Lehti oli vuonna 192 kahdessakin numerossaan selostanut torpedovene S 2:n onnettomuutta ja numerossaan 26-27 palasi aiheeseen kertoen tämä hylyn nostosta nelisivuisessa jutussa.

Numerossa 37 oli hauska juttu Haminan uudesta sotilaskodista. Jutun mukaan se oli vastapäätä Reserviupseerikoulua, mutta ao .kaupungissa sen kolme kuukautta aikanaan viettänyt tämän kirjoittaja ei rakennusta kuvasta tunnista. Juttu sen sijaan viittaa myöhemmin upseerikerhona tunnettuun punatiilirakennukseen.

Vuoden ykkösnumerossa oli pääkirjoituksen paikalla presidentin ja ylipäällikön uudenvuoden toivotus, nyt ensimmäistä kertaa. Tapa jatkui tämän jälkeen pitkään. Otsakkeensa mukaisesti lehti edusti nyt kaikkia maanpuolustajia sekä erityisesti Vapaussodan invalidien liittoa ja Ampujain liittoa.

Numerossa 22 oli kuva kolmesta kadetista, jotka kaikki olivat kadettikurssia 7 ja kokivat erilaiset kohtalot.

Sulo Susi nousi lopulta everstiksi ja toimi jatkosodan lopulla 14. divisioonan esikuntapäällikkönä. Hänen kohtalokseen tuli asekätkentäjuttu, joka johti 14 kuukauden pidätykseen, minkä jälkeen Susi erosi palveluksesta ja siirtyi siviilielämään johtotehtäviin.

Lauri Räsänen erosi jo ennen sotia palveluksesta, mutta toimi niin talvi- kuin jatkosodassakin pataljoonankomentajana kaatuen majurina Seesjärvellä huhtikuussa 1942.

Erikoisin ura oli Martti Terällä, joka kohosi vuoteen 1941 mennessä everstiluutnantiksi. Hän toimi lukuisissa asetekniikkaan ja hankintoihin liittyvissä esikuntatehtävissä sekä perusti ja oli mukana aseteollisuuteen liittyvissä yrityksissä eroten vakinaisesta palveluksesta 1941. Sotien aikana hän palveli edelleen samanlaisissa tehtävissä ja oli lopulta komennettu Oy Dahlberg & Hilbert Ab:n käyttöön, kyseisen yhtiön kautta kulki valtaosa Saksasta tulevista taisteluvälineistä ja a-tarvikkeista. Terä kirjoitti 60-luvulla sodistamme kriittisesti, teokset “Tienhaarassa” ja “Kesäkuun kriisi 1944″ sisälsivät omintakeisia ajatuksia ja todistivat eräät yleiset väitteet mm. Saksan viljatoimitusten ja aseidenmyynnin kielloista vääriksi.

Aseisiin ja ammuntaan liittyviä juttuja oli lehdessä paljon ja välillä nämä julkaistiin otsakkeen Ampujain osasto alla. Tässä numeron 7-8 jutussa pohditaan reikätähtäintä, joka tuolloin oli harvinainen.

Esimerkki numerosta 43 siitä miten lehdessä opetettiin jalkaväkitaktiikkaa. Sangen monimutkaista näköjään, kun “P.k. 18 ryhmä” ja “P.k 20 ryhmä” siirtyvät jonosta ketjuun (avoriviin) eri tavalla. P.k. 20 tunnettaneen paremmin Madsen-pikakiväärinä, mutta P.k. 18 jää hämäräksi, joko kyseessä oli saksalainen kevyt konekivääri 08-18 tai Bergman-konepistoolia nimitettiin pikakivääriksi.

Numerossa 10 oli laaja juttu “Ilmailuvoimien lentopäivistä” ja kanteen oli valikoitunut kuva Viron ilmavoimien “Havillant-koneesta”. Kyseisen kuvatekstin kirjoittaja ei näköjään ollut kovin selvillä lentokoneista, kyseessä on tietysti De Havilland, mutta lehden nykyinenkään toimitus ei tunnista tyyppiä tarkemmin. Osaavatko lukijat auttaa?

Vuonna 1926 lehdessä alkoi olla säännöllisesti helsinkiläisen Veljekset Sundqvist -nimisen yhtiön mainoksia. Tarjolla oli erilaisia merkkejä kuten kuvasta näkyy ja ao. firman työskentely niiden parissa tuli olemaan kymmeniä vuosia kestävää, se on vieläkin käsite ja ehkä tunnetuin erilaisia sotilasaiheisia ja muitakin merkkejä Suomessa tehnyt yhtiö. Mainoksen kuvassa on erilaisia rannekkeita, joita hankittiin mm. kurssien merkeiksi.

Avainsanat: , , ,

Share This