Suomen Sotilas vuonna 1927

Numeron 47 kannessa oli tuttu Maxim-konekivääri mutta jonkinlaisen pyörä lavein päällä, jollaista tämän jutun kirjoittaja ei muista nähneensä aikaisemmin. Konekivääri on myös ilma-ammuntaan viittaavassa asennossa. Valitettavasti lehdellä ei ollut tapana tehdä kansikuvistaan kunnon kuvatekstejä, joten paikka ja yhteys jää avoimeksi.

Uusi vuosi toi lehdelle taas uuden päätoimittajan Rolf Tiivolan astuessa tähän tehtävään ykkösnumerosta alkaen. Hän oli kuulunut jo usean vuoden lehden toimituskuntaan. Hän oli tuolloin Rannikkotykistörykmentti 1:n sotilaspastori ja tuntiopettaja Helsingin tyttökoulussa. Vaihdoksen syy ei lehdestä selviä, mutta Tiivolasta tuli pitkäaikainen päätoimittaja, hän hoiti vakanssia aina vuoteen 1943. Vuosina 1931-43 hän oli samanaikaisesti myös Koti ja kasarmi -lehden päätoimittaja. Sotavuosina Tiivola oli ensin pastorina Kannaksen armeijassa 1939-40 ja jatkosodassa Helsingin varuskunnan sekä merivoimien sotilaspastori. Suomen Sotilaan päätoimittajuus oli siis sivutyö. Rolf Tiivolan poika Mika Tiivola oli maassa erittäin tunnettu pankkimies, Rolf ei ole jäänyt aikakirjoihin yhtä merkittävästi.

Jutun pääkuva: vuoden 1927 laivastolaki mahdollisti merivoimien kehittämisen. Lain myötä rakennettiin mm. kolme Vetehis-luokan sukellusvenettä, joista ensimmäinen, Vetehinen laskettiin vesille 1930 Ab Crichton-Vulcan Oy:n telakalta Turussa.

Liekö sitten päätoimittajan vaihdos tai lehden talouden parantuminen ollut taustalla, mutta vuosikerrasta tuli hyvin paksu 1192 sivullaan. Sivumäärä on lehden kaikkien aikojen ennätys.

Lehden sisältö noudatteli vanhoja latuja ja tarjolla oli niin sotahistoriaa, taktiikkaa, asetekniikka, urheilua, joukko-osastojen kuulumisia jne. Ulkomaisia uutisia oli onkin verran, mutta aivan selkeä pääpaino oli kotimaassa. Ulkomailta oli lähinnä erillisiä kuvia, joita julkaistiin otsikon “Viime päivien uutiskuvia” alla

Suojeluskunnat olivat vuonna 1927 hyvin esillä, mutta myös Sotilaskotiliitto, lotat ja Vapaussodan invalidien liitto saivat Ampujain liiton ohella palstatilaa.

Viihteen määrä lisääntyi erilaisten hauskojen juttujen ja pilapiirrosten määrän kasvaessa. Näitä kirjoittivat mm. Armas J. Pulla ja otsikolla “Jahvetin jaarituksia” korpraali Jahvetti Ronkainen. Tämä Jahvetti ei kuitenkaan ole se myöhemmin hyvin tunnetuksi tullut Jahvetti eli Yrjö Kilpeläinen. Uutena asiana lehteen tuli sanaristikoita tai Ristisana-arvoituskilpailuja tuon ajan termin mukaan. Viihde oli osittain koottu otsakkeen “Viimeinen lehti”, joka todella oli lehden viimeinen sivu ennen takakantta. Viihteen löytäminen oli siis lukijalle helppoa. Muuten juttujen järjestyksessä ei ole havaittavissa mitään numerosta toiseen jatkuvaa järjestystä.

Suomen vanhaan väkeen eli suuriruhtinaskunnan aikaisiin asevoimiin kiinnitettiin huomiota ja siitä ilmestyi useita juttuja. Nämä olivat hengeltään hyvin positiivisia ja suomalaisten sotilaskuntoa korostavia.

Numero 14 oli suurimmalta osaltaan omistettu sotilassoitolle, juttuja oli niin vanhasta väestä kuin itsenäisen Suomenkin soittokunnista. Kansainvälistä yhteistyötä esiteltiin jutussa “Suomen Valkoisen Kaartin Soittokunnan ulkomaanmatkan 1926″. Soittokunta oli käynyt soittamassa Latviassa ja Liettuassa.

Laivastoasiaa lehdessä oli tavallista enemmän. Mm. palattiin vielä torpedovene S 2:n uppoamiseen ja otsikolla “Maamme ensimmäisiä sukellusveneitä rakentava veistämö” esiteltiin turkulaista Ab Crichton-Vulcanin Oy:n telakkaa.

Numerossa 29 lehti esitteli armeijan uusia asepukuja seikkaperäisesti. Kyseessä oli malli 27, joka oli aikaisemmasta tyylistä poiketen ruskea väriltään. Malli on tunnettu suojeluskuntapukana, mutta se jäi kuitenkin ikään kuin välimalliksi ennen pitkäikäistä ja sodissamme laajassa käytössä ollut mallia 36:tta, jossa palattiin harmaaseen.

Vuoden aikana lehti aloitti juttusarjan, jossa esiteltiin “Nykyajan suomalaisia sotilaita”. Tässä numerossa 11 ollut kenraalimajuri Nenosen esittely. Kaikki muut jutut olivat jääkäriupseereista, jotka tuolloin olivat huipulla asevoimissa, Nenonen oli niissäkin poikkeus entisenä tsaarin armeijan upseerina.

lehti jatkoi opettavien juttujen julkaisun, tällä sivulla opetetaan panssarivaunujen torjuntaa. Minkäänlaisia kunnollisia panssarintorjuntavälineitä ei tuolloin ollut, vaan kuviteltiin vaunuun pystyttävän vaikuttamaan tehokkaasti ampumalla konekiväärillä näköaukkoihin.

Suojeluskuntain Kauppa-Osakeyhtiö mainosti näyttävästi lehdessä, eikä ihme, olihan lukijakunta sen potentiaalista asiakaskuntaan. Alkulauseen “Herrat Upseerit” tänä päivänä vähän hymyilyttää. Sähkeosoitteesta Skoha tuli myöhemmin yhtiön käyttönimi.

Vuoden lopulla lehdessä oli uusi liite “Sotahullun joulu”, jossa oli vitsejä ja vitsikkäitä piirroksia, kuten tämä liitteen kansi. Piiroksen tekijä oli Armas J. Pulla, joka oli oikea nimi eikä nimimerkki ja kuului kirjailijalle, pakinoitsijalle, piirtäjälle ja mainosmiehelle. Hän on tunnetumpi Ryhmy ja Romppainen -kirjoista kuin näistä Sotahullun jouluista.

Uutena mainostaja tuli lehteen Oy Crichton-Vulcan, joka mainostaa itseään 76 LK 13 :n kuvalla. Tämä turkulaistelakka tuli paljon tunnetummaksi tekemällä molemmat panssarilaivamme, neljä sukellusvenettä ja paljon muuta. Sotien jälkeen Aurajoen suulla olleesta telakasta tuli Valmetin Turun telakka, vielä myöhemmin Wärtsilän Turun telakka ja paljon myöhemmin Turun korjaustelakka.

Kautta 1920-luvun lehti markkinoi itseään koko ajan erilaisin keinoin. Tässä vuoden 1927 tapa eli uusia tilaajia hankkineiden kesken arvottiin tavarapalkintoja.

Avainsanat: , ,

Share This