Suomen Sotilas vuonna 1930

Kolmoisnumero 25-27 oli omistettu lähes kokonaan 30-vuotiselle sodalle ja kannessa oli Ruotsin kuningas Kustaa II Adolf, aikansa menestyksekkäin soturikuningas, joka myös löysi määränpäänsä taistelussa.

Vuosi 1930 näyttää oleen lehden kannalta normaali, toimitus eleli edelleen osoitteessa Erottajankatu 19 ja lehden päätoimittaja oli sivutyönään Rolf Tiivola. Muukin toimitus näyttää oleen sama kuin ennen.

Lehden ulkoasussa ei suuria muutoksia tapahtunut, mutta kannet olivat pääasiassa sinisellä lisävärillä painettuja, joskin nykymittapuun mukaan kovin hailakoita. Lehteä tehtiin edelleen teoriassa 52 numeroa, mutta mukana oli kaksois- ja kolmoisnumeroita. Koko vuoden kaikkien numeroiden kokonaissivumäärä oli 740, mikä oli noin kuudenneksen pudotus edellisvuodesta. Sen sivumäärä taas oli pudonnut viidenneksen vuodesta 1928 eli suunta oli laskeva. Syytä ei lehdestä löydä, takana on joko talous tai sitten vaikeus saada asiallisia juttuja. Tämän kirjoittaja epäilee lehden tulojen pienentyneen, nehän koostuivat tilausmaksuista ja ilmoitushankinnan tuloksesta. Vuosihan ei ollut noin yleisemminkään mikään kovin hyvä ja yleisen taloudellisen tilanteen heijastuminen lehteen on luonnollista. Lehden levikistä ei ole tietoa, mutta mainoksia lehdessä oli edelleen mukavasti.

Lehden aihepiiri pysyi ennallaan, oli sotahistoriaa, sotatekniikkaa, hivenen taktiikkaa ja jonkin verran uutisiksi laskettavia juttuja. Ajanvietteen ja huumorin osuus oli jonkin verran noussut

Muistelmia lehdessä oli jonkin verran, merkittävin näistä oli kaiketi J. Hirvosen “ Sekahedelmällistä Saksan-ajoiltani”. Näitä kirjoituksia ilmestyi useassa numerossa ja ne käsittelivät kirjoittajan palvelusta jääkärinä. Hän on mitä ilmeisimmin ollut jääkärivääpeli Juho Hirvonen, joka vapaussodan jälkeen osallistui Viron vapaussotaan sekä työskenteli myöhemmin rajavartijana ja puunjalostusteollisuudessa.

Mielenkiintoinen historiajuttu kertoo kahdessa numerossa otsikolla “Suomen Laivasto” Suomen Meriekipaasista 1830-1880. Tämä suuriruhtinaskunnan aikuinen laivasto on meillä suureksi osaksi unohdettu. Vähintään yhtä mielenkiintoinen on tuntemattoman kirjoittajan “Miten Eesti sai torpeedovenheensä Wambolan ja Lennukin”. Asiantuntevassa jutussa kerrotaan muistakin Suomenlahden tapahtumista kesällä 1919. Ehkä merkittävin historiallinen juttusarja oli everstiluutnantti Heikki Nurmion kirjoittama “Maailmasota”, joka tässä vuosikerrassa ehtii käsitellä sodan alkuvaiheita. Toinen tunnettu sotahistorioitsija majuri J.O. Hannula kirjoitti otsikolla “Taistelut itärajalla” Ruotsin ja Venäjän välisiä sotia usean vuosisadan ajalta.

Historian kategoriaan on laskettava myös jutut otsikolla “Suomen kansan sortajia”, sarja, jossa hyvin negatiivisesti käsitellään Suomen kenraalikuvernöörejä. Tämän päivän lukijalle jutut ovat aika paksua tekstiä ja tuntuvat kovasti liioitelluilta vaan olivat tuolloin normaaleja.

Taktista opetusta lehdessä on piirroskuvien muodossa. Ilmeisesti lentokoneet olivat jotenkin pinnalla, koska naamiointia ja lentokoneiden vaikutuspiirissä toimimista käsitellään useissa numeroissa. Lentäjän silmillä katsoen -otsikolla oli oikea ja väärä menettelytapa kerrottu havainnollisin piirroksi. Ja tyylilleen uskollisena tuntemattomaksi jäänyt piirtäjä oli väärin tekeville laittanut piippalakin, oikein tekeville saksalaismallisen kypärän.

Ilmeisesti syntymässä olevan sukellusvenelaivastomme innoittamana Rannikkolaivaston päällikkö, komentajakapteeni Kauko Ikonen kirjoitti “Vedenalaissodasta”. Samassa lehdessä insinöörikomentaja Väinö Kinnunen kirjoitti samasta aiheesta otsikolla “Teräshaita tutkimassa” ja komentajakapteeni otsikolla “Miltä sukellusveneessä tuntuu”. Alusluokkahan oli Suomessa aivan uusi ja lehti seurasi sukellusveneidemme valmistumista uutisoiden siitä.

Vuoden viimeisessä numerossa näyttävä mainos Werner Söderströn osakeyhtiön kustantamasta kirjasta Suomen puolustusvoimat. Tämä 400-sivuinen ja peräti 500 kuvaa sisältävä teos taitaa olla ensimmäinen niistä samalla nimellä ilmestyneistä kirjoista, jonka erään version allekirjoittanut muistaa miltei pakotettuna ostaneensa varusmiehenä vuonna 1975.

Maaliskuussa numerossa 13 lehti kertoi pääkirjoitussivullaan, että Sotamuseo olisi syntymässä. Myöhemmin asia varmistui ja numeroissa 40 ja 45-46 lehti pääsi esittelemään Liisankadulle Sotakorkeakouluna tunnetuksi tulleeseen rakennukseen sijoitettua Sotamuseota. Alun perin sijoitusta oli ajateltu Maurinkadun puolelle tätä ns. Uudenmaan kasarmia, mutta tämä toteutui vasta myöhemmin. Kymmeniä vuosia Maurinkadun puoleisessa entisessä kasarmissa toiminut Sotamuseo siirtyi vielä Liisankadulle kunnes on nyt lähes alkupisteessään. Ainoat näyttelytilat ovat Suomenlinnassa, sangen suppeat ja vaikeasti tavoitettavat. Uusia tiloja on etsitty jokunen vuosi eikä tilanne ole mitenkään tyydyttävä.

Numerossa 28-29, joka ilmestyi 12. heinäkuuta, lehti kertoi pääkirjoitussivullaan sukellusvene Saukon vesillelaskusta

Lähes joka numerossa oli piirrossivu, jossa esitettiin vääriä ja oikeita taktisia toimintatapoja. Tässä otsikolla Esteet käsitellään miinoituksia. Sivu on tästä aihepiiristä numero neljä ja olisi voitu otsikoida paremminkin Miinoituksista.

Upseerit pohtivat naisasioitaan lehden pilapiirros- ja vitsisivulla.

Suomalainen kirjakauppa mainosti numerossa 15-17 peräti koko sivun ilmoituksella siirtymistään Helsingin Vanhalle ylioppilastalolle. Kirjakauppa pysyi uskollisesti käytännössä samalla paikalla aina marraskuuhun 2018 jolloin siirtyi hieman pidemmälle Aleksanterinkatua.

Avainsanat: , ,

Share This