Suomen Sotilas vuonna 1931

Lehdellä meni vuonna 1931 ilmeisen huonosti, koska sivumäärä laski edelleen ollen nyt koko vuosikerralla vain 640. Laskua edellisvuodesta oli 100 sivua ja vuoden 1929 vuosikerrasta   yli 200. Koska lehden sivukoko oli edelleen sama saivat lukijat nyt rahallaan vähemmän asiaa. Irtonumeron hinta oli parissa vuodessa noussut kahdesta markasta kolmeen, tilaushinnan kehitystä ei pysty lehteä lukemalla seuraamaan. Ulkonäöltään lehti säilyi ennallaan, pääosa kansista oli painettu hailakan sinisellä lisävärillä, jota käytettiin myös takakannessa ja sisäkansissa. Taitoltaan lehti oli muuten entisellään, mutta kuvat olivat hiukan entistä suurempia ja lehti näin ilmeikkäämpi. Erityinen huomio on ollut otsikoissa, monet niistä olivat pieniä taideteoksia eikä suoraan latojan kädestä syntyneitä.

Jutun pääkuva: Tsekkiläisen lentokonetehtaan pari mainosta vuoden 1931 lehdissä liittynevät siihen, että Suomi hankki siltä Letov S 218 A -esittelykoneen juuri vuonna 1930 sekä myöhemmin yhdeksän konetta ja valmistuslisenssin, jonka perusteella Valtion lentokonetehdas valmisti tätä “Smolikia” 29. Mainoksen teksti on kuin tsekistä suomeksi google-kääntäjällä väännettyä.

Lehden aihepiirit säilyivät edellisvuosien kaltaisina, oli sotahistoriaa, sotatekniikkaa, taktiikkaa ja pakinoita. Jälkimmäisiä kirjoitti mm. Armas J. Pulla ja eräät muutkin muista yhteyksistä tunnetut kirjoittajat. Pieniä tehtäviä ja ristisanoja oli lehdessä yleensä sivullinen, huumoria vitsien, pilapiirrosten ja hauskojen juttujen muodossa välillä useampikin sivu yhdessä numerossa.

Ylipäällikön vaihdos eli presidentinvaihdon huomioitiin numeron 9-10 pääkirjoituksessa, jossa sekä väistyvää Lauri Kristian Relanderia että hänen tilalleen tulevaa Per E. Svinhufvudia ylistettiin sangen korkein sanoin. Pääkirjoitus päättyy sanoihin Jumala synnyinmaata varjelkoon! Tämä ei tänä päivänä oikein päätoimittajalle taitaisi luonnistua, mutta ajat ja arvot ovatkin vähän toiset ja sanojen käyttö muuttunut.

Vuosisadan alkupuolen tapahtumiin palattiin saman numeron jutussa Kalterijääkärit, joka on lyhennelmä edellisjouluna ilmestyneestä jääkärikapteeni Sulo-Weikko Pekkolan samannimisestä kirjasta. Kalterijääkärithän olivat miehiä, jotka toimintansa takia joutuivat Venäjän silmätikuiksi ja kiinni jääneinä Pietariin Shpalernajan vankilaan, josta vallankumous heidät vapautti. Samassa helmikuulle osuneessa numerossa muistettiin jääkärien kotiinpaluun 13-vuotispäivää ja heistä viisitoista esiteltiin aukeaman kuvakavalkadissa. Nopeassa tahdissa olivat herrat edenneet sotilasarvoissaan koska kolme oli noussut kenraalikuntaan ja muut olivat everstejä. Nuoressa valtiossa ura saattoi olla näinkin nopea.

Suojeluskuntia tai lottia koskevia juttuja ei lehdestä enää ollut, syynä oli näiden organisaatioiden oma lehti Hakkapeliitta. Sotilaskotiliittoa sentään muistettiin numerossa 13-15, liitto täytti huhtikuun alussa ilmestyneen lehden aikoihin 10 vuotta. Laajassa ja hyvin kuvitetussa jutussa esiteltiin useita sotilaskotirakennuksia, joista allekirjoittaneelle on mielenkiintoisin Santahaminan sotilaskodin “juhlakerhorakennus”. Tämä ei siis ole se nykyinen maanpuolustuskerho vaan saaren toisessa päässä ollut venäläisten aikanaan kesäleirejään varten rakentama puutalo, joka paloi joskus 1970-luvulla ja josta ei enää ole jäljellä kuin sen pihaan vievät muutaman askelman kiviportaat. Kuva lienee kuitenkin sangen harvinainen, ainakin tämän kirjoittajalle uusi.

Lehdestä olivat hävinneet yksittäisen miehen aseisiin tai ammuntaan liittyneet jutut kuten urheilukin. Suurempiin aseisiin kuten kenttätykkeihin ja niiden kranaatteihin sekä ilmatorjuntatykkeihin liittyviä juttuja kyllä oli. Lehdessä esiteltiin toistuvasti eri maiden armeijoita, joista tässä vuosikerrassa mm. “Rumanian armeija”, maan nimen kirjoitusasu hieman outo. Erikoisuus oli kapteeni Leo Rainion juttu “Muukalaislegioona 100-vuotias”.

Sukellusveneistämme neljäs eli Iku-Turso laskettiin vesille Turussa Crichton-Vulcanin telakalle 5. toukokuuta ja lehti ikuisti tämän kymmenisen päivää myöhemmin ilmestyneen numeronsa 20-21 pääkirjoitussivulla kuvalla. Iku-Turso päätti sukellusveneiden rakennusohjelman, jolla saatiin kolme suurta venettä ja yksi pieni. Samaan parveen liittyi aikanaan Vesikko, mutta enemmän sattuman oikusta.

Numerossa 29-30 otsikolla “Tulevaisuuden sota” pohdittiin tulevaisuutta. Huomio jutussa kiinnittyy kuvaan Adolf Hitleristä ja kuvatekstiin jossa on mm. “Hänestä sanotaan, että hän on kyllin voimakas saadakseen sodan syttymään, vaikkei hän sitten pystykään sitä käymään.” Tämä siis Suomen Sotilaassa vuonna 1931! Kahdeksan vuoden kulutta ennustus alkoi toteutua.

Kovin säväyttäviä juttuja ei lehden vuosikerrassa 1931 ollut liekö tämä 13. vuosikerta ollut jotenkin epäonninen vai oliko kyseessä vain taloudellinen lama joka vaikutti myös henkisellä puolella?

Majuri Einar Ahlforssin numerosta 9-10 alkanut juttusarja tykistön kranaateista ja sytyttimistä oli huumoripitoinen, kuten yläotsikko lupaa, mutta samalla hyvin informatiivinen ja edelleenkin monin osin pätevä. Eduskuntatalon käyttäminen ammuksena lienee ollut jo tuolloin uskaliasta, tänään varmaa vihapuheena rangaistavaa?

Juttu Lintupyssyistä numerossa 13-15 on pikemminkin pakina kuin asia-artikkeli, mutta hauskaa luettavaa. Kirjoittaja on sama kuin tykistön kranaatteja esittelevässä juttusarjassa.

Lehdessä kirjoitettiin usein heimosodista ja numerossa 18-19 olevaan juttuun oli liitetty sangen pätevä kartta näistä rajantakaisista, haaveiden kohteena olevista seuduista. Kartta liittyi juttuun, jonka sanakäänteet ja ajatusmaailma on nykylukijalle sangen vieras, voisi sanoa yltiönationalistinen. Samassa numerossa oli heimoasioihin liittyviä muitakin juttuja otsikoilla Inkerin kansa, SOS Inkerin kansa hädässä!, Aunukselainen vapaussankari ja Itä-Karjalan kysymys.

Naisia lehdessä esiintyi vuonna 1931 hyvin vähän ja heidän roolinsa taidettiin nähdä tuolloiseen tapaan aivan muina kuin miehisten asioiden tekijöinä. Tämä lienee ollut taustalla tämän kuvan julkaisemiseen, erikoisuudesta on ollut kysymys. Korkeusennätys oli ilmeisen merkittävä tuohon aikaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

Numerossa 11-12  lehti esitteli Terijoella ollutta Polkupyöräpataljoona 1:tä, josta tuli vuonna 1936 Jääkäripataljoona 1. Uusiin kasarmeihinsa pataljoona oli muuttanut 1924-28. Kasarmit oli suureksi osaksi rakennettu Inon linnakkeelta purettujen rakennusten hirsistä. Kuvassa oleva pataljoonankomentaja tuntuu tutulta ja tuolloinen everstiluutnantti H. Strömberg tunnetaan paremmin kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuona, sukunimensä hän muutti 1936.

Lehdessä julkaistiin piirrosten muodossa taktisia ohjeita erilaisiin tilanteisiin. Tässä opetetaan miten esteet pitää panssariauton varalta sijoitta ja rakentaa. Auto näyttäisi kyllä olevan tässä tapauksessa omia, vaikka hakaristi onkin väärin päin.

Avainsanat: ,

Share This