Suomen Sotilas vuonna 1932

Lama kuritti lehteä myös sen 14. ilmestymisvuonna, sillä koko vuosikerran sivumäärä oli nyt 586 eli kymmenisen prosenttia pienempi kuin edellisvuonna. Kolmessa vuodessa lehden vuosikerran sivumäärä oli pudonnut noin puoleen mikä kuvastanee tilannetta. Valitettavasti käytössä ei ole todellisia lukuja lehden taloudesta tai tilaajamäärän kehityksestä, mutta sivumäärä mitä ilmeisimmin heijastelee lehden toimituksen mahdollisuuksia.

Lehden kannet muuttuivat vuonna 1932 periaatteeltaan tämännäköiseksi. Tämän kirjoittajan mielestä kansi on melko mitäänsanomaton, mutta toisaalta ajan trendeistä ja näkemyksistä kun ei tiedä niin on voinut olla hyvinkin muodikas.

Toimitus itse näyttää pitäneen tilannetta vakavana mutta ei toivottomana ja useaan kertaa pyytää lukijoita pysymään lehden tilaajina.

Toimitus muutti Erottajankadulta ensin osoitteeseen Etelä-Esplanadinkatu 24 ja toukokuussa osoitteeseen Kluuvikatu 8. Muuttojen syytä ei tiedetä, mutta yksi syy on voinut olla talous. Ehkä mentiin halvempiin tiloihin?

Lehden sisältö pysyi entisellään, se sisälsi sotahistoriaa, sotatekniikkaa, joukko-osastoesittelyjä, taktiikkaa ja urheilua. Uutistarjonta lisääntyi ja se keskittyi lyhyisiin tekstin pätkiin, joita julkaistiin otsakkeen “Pala sieltä – toinen täältä” alla. Taitto säilyi tekstivoittoisena, aikaisemmin suurimmaksi osaksi kaksipalstaisena taitettu lehti oli nyt enenevässä määrin kolmipalstainen. Kuvien määrä oli selvästi laskusuunnassa, mutta toisaalta julkaistiin koko sivun kokoisia ja ajan mittapuun mukaan komeitakin kuvia. Nämä olivat pääsääntöisesti kannesta parin sivun päässä ja olisivat oikeastaan sopineet paremmin kanteen. Kansi sen sijaa tämän kirjoittajan mielestä taantui. Lehden nimen fontti muuttui mitäänsanomattomaksi ja kansi oli jaettu neljään osaan, joista yhden täytti lehden nimi, toisen lyhyt tekstinpätkä, kolmannen tunnettu maalaus Porilaisista rumpaleista ja vasta neljännen varsinainen kansikuva.

Jutun pääkuva: Lehti julkaisi runsaasti Solmu Nyströmin humoristisia piirroksia, joista tämä on vuosikerran paras. Ao. taiteilija ja lehden avustaja kuoli ilmestymisvuonna vain 30-vuotiaana. Alkupertäisessä kuvatekstissä sanotaan näin: Oiva pilapiirtäjämme on tehnyt keksinnön, jonka toivomme vaikuttavan sotataidon historiaan perin pohjin mullistavasti. Taitelija on näet hengessään keksinyt panssaroidun ponttoonipolkupyörän, joka tekee ppp-pojillemme mahdolliseksi siirtyä kuivalta tieltä välkkyvää vedenkalvoa viilettämään, niin kuin kuvasta näkyy.

Varsinaisista pääkirjoituksista oli nyt luovuttu, mutta lehden ensimmäisellä tekstisivulla oli välillä toimituksen kannanottoja ja lukijakirjeitä. Laitetaan tähän yksi, joka julkaistiin otsikolla “Sotilaslehtiä on liikaa”:

”Sotilaslehtiä on liikaa pienessä Suomessa valittaa eräs lähettäjä lehtemme toimitukselle osoittamassaan kirjeessä. Epäilemättä näin onkin asianlaita. Vika ei kuitenkaan liene Suomen Sotilaan, joka on itsenäisen valtiomme ensimmäinen ja siis vanhin sotilaslehti. Jossa millä niin Suomen Sotilaalla on oma paikkansa ja tärkeä tehtävänsä lehtiemme joukossa. Sotilaslehtiemme Nestorina ja armeijamme aikakauslehtenä Suomen Sotilas itse asiassa saanee pitää itseään huomattavimpana sotilaslehtenä.”

Noin voisi kirjoittaa lukijakirjeen lähettäjälle lehden tämän päivänkin toimitus.

Kovin merkittäviä juttuja ei vuonna 1932 lehdessä ollut. Mielenkiintoinen on juttusarja, jossa käsitellään eri maiden korkeimpia sotilasjohtajia. Sarja alkoi numerossa 9-10 Puna-armeijan K. E. Voroshiloffilla ja jatkui mm. Saksan Hindenburgilla. Erittäin mielenkiintoinen ja kaikkina aikoina vähän käsitelty aihe lehdessä oli numerossa 20-23 otsikolla “Sotaväen vaatetus, Mistä ja miten se hankitaan?” useassa jutussa esitellään osto- ja valmistustoimintaa, pesulatoimintaa sekä myös asepukujen varhaishistoriaa runsain kuvin. Kaikkien sotilaiden kaikkina aikoina suosion saava aihe tässä teemanumerossa on varmasti ollut aihe “Sotilaan kantamuksen keventämisestä”. Teemanumerossa on myös aukeaman verran piirroksia asepuvusta m/22. Kuvat on otettu samoihin aikoihin julkaisuista upeista värikuvatauluista, jotka tietysti mustavalkoisina ja pienikokoisina menettävät näyttävyytensä.

Numero 24-25 oli kovasti ratsuväkivoittoinen, koska siinä esiteltiin laajasti Hämeen ratsurykmentin ja Uudenmaan rakuunarykmentin historiaa ja toimintaa. Joukko-osastoja esiteltiin vuoden aikana muitakin, mm. numerossa 9-10 Uudenmaan rykmentin sotaharjoitusta esiteltiin kolmisen sivun verran.

Ehkä kantaa ottavin kirjoitus oli numerossa 36-37 otsikolla “Aluejärjestelmä, Onko uusi asevelvollisuuslaki taantumuksellisen ajan tuote?” Yli kolmella sivulla nimettömäksi jäävä kirjoittaja todistaa aivan päinvastaista. Tämä aikansa todellinen mullistus, jota sitten päästiin talvisodassa kokeilemaan on saanut siis lehdessä arvoisensa painon.

Ykkösnumeron varsinainen tekstiosuus alkoi tällaisella sivulla, joka olisi hyvin sopinut kansikuvaksi. Mainio kuva, joka tietysti on poseerattu, koska tuollaisella porukalle ei Suomen Sotilasta tietenkään luettu. Lukijat näyttävät olevan valioväkeä, säärystimet, tummat hihankäänteet, nahkatakki ja tumma karvalakki viittaavat tankkimiehiin.

Ajankohtaisiin tapahtumiin lehti otti harvakseltaan kantaa, mutta Mäntsälän kapina sentään pääsi kuvasivun avulla esiin, tosin lähinnä valmiuden nostoa esitellen.

Jostakin syystä huumorisivulla julkaistiin tällainen saksalaisesta huumorijulkaisusta lainattu kuva. Vuosi oli siis 1932 ja kansallissosialistien valtaannousuun tämän numeron ilmestyessä aikaa enää puolisen vuotta. Huomaa myös “natsittelu”.

Aivan poikkeuksellinen aukeaman kuvasivu ilmestyi numerossa 5-6 esitellen sotaväen päällikköä kenraaliluutnantti Aarne Sihvoa kotioloissaan perheensä kanssa. Toki kuvat ovat tässäkin kovasti poseerattuja, mutta sittenkin, tyyli on kuin tämän päivän naistenlehdestä.

Numerossa 26-27 esiteltiin uutta komeaa Viipurin sotilassairaalaa, joka on tänäkin päivänä pystyssä ja joka yleensä ohitetaan Viipuriin mennessä rannan puolelta. Suuri rakennus näkyy mäen päällä oikealla.

 

Avainsanat: ,

Share This