Suomen Sotilas vuonna 1933

Lama ilmeisesti vaikutti vielä lehteen sen 15. ilmestymisvuonna, mutta lehden koko vuosikerran sivumäärä nousi kuitenkin kymmenisen prosenttia ollen nyt 624. Käytössä ei ole lukuja lehden taloudesta tai tilaajamäärän kehityksestä, mutta sivumäärä mitä ilmeisimmin heijastelee toimituksen mahdollisuuksia tehdä lehteä. Suurimmillaan lehden vuosikerran sivumäärä oli aikanaan ylittänyt 1000 sivua. Lehti oli edelleen olevinaan viikkolehti, mutta kaksoisnumeroita ilmestyi runsaasti.

Toimitus oli edelleen osoitteessa Kluuvikatu 8, jonne se oli muuttanut edellisenä vuonna. Päätoimittajana oli edelleen Rolf  Tiivola. Toimituskunnassa ei myöskään tapahtunut muutoksia, kirjoittajien nimiin taas on pääsääntöisesti vaikea päästä kiinni koska suurin osa kirjoituksista oli julkaistu nimimerkillä. Syy tähän ei le tiedossa, mutta valistunut arvaus on että monessa tapauksessa kyseessä on ollut aktiiviupseeri, joka ei halua kirjoittaa omalla nimellään. Tähän viittaa ainakin jutuista ilmi käyvä asiantuntemus.

Jutun pääkuva: AB Bofors mainosti vuosikerrassa tuotteitaan komein puolen sivun ilmoituksin. Valitettavasti tämän mainoksen kuvissa esiintyvät tykit eivät päätyneen Suomeen. Kyseisen vuosikymmenen mittaan käytiin monivaiheinen prosessi oman tykkitehtaan perustamiseksi ja mm. Bofors oli kuvioissa vahvasti mukana mikä lienee yksi syy voimakkaaseen ilmoitteluun. Tykkitehdas maahamme aikanaan syntyi, mutta aivan liian myöhään jotta sen tuotteilla olisi ollut suurta roolia sodissa 1939-45.

Lehden sisältö oli sotahistoriaa, sotatekniikkaa, joukko-osastoesittelyjä, taktiikkaa ja urheilua. Merkittävä osa lehdessä oli kevyttä aineistoa, huumoriakin. Suojeluskunnan puuttuvat aihepiiristä lähes totaalisesti, syynä lienee ao. organisaationoma lehti Hakkapeliitta, jonne tämän aihepiirin jutut menivät.

Uutistarjontaa oli lyhyinä teksteinä tai kuvia eri puolilta maailmaa otsakkeen “Pala sieltä – toinen täältä” alla. Mitään selkeää linjaa ei näihin pikku-uutisiin ainakaan tämän päivän lukija löydä, osa pikku-uutisista näyttäisi olevan valittu kummallisuutensa takia.

Lehden taitto säilyi tekstivoittoisena, aikaisemmin suurimmaksi osaksi kaksipalstaisena taitettu lehti oli nyt enenevässä määrin kolmipalstainen. Kuvien määrä säilyi, osa oli todella suuria, jopa koko sivun suuruisia. Kansikuva säilyi edelleen samana ollen tunnettu kuva Porilaisista rumpaleista. Varsinaisia pääkirjoituksia lehdessä ei vieläkään ollut, vain joitakin toimituksen lyhyitä kannanottoja.

Lehden ilmoitusmyynti on ollut 15. ilmestymisvuonna sangen hyvä, ainakin jos ilmoitusten määrää arvioi. Silmiinpistävää on suurten pelureiden kuten ruotsalaisen Boforsin ajan mittapuun mukaan näyttävät mainokset. Lehden lukijakunta ei tietenkään ao. yhtiöltä mitään ostanut, mutta Suomen valtio oli Boforsille tärkeä asiakas. Lehdessä oli näiden suurten mainosten lisäksi paljon pieniä ilmoituksia, joissa mainostettiin suoraan kuluttajille asepukuja, varusteita jne. Pienemmätkin asetehtaan esittelivät tuotteitaan mainoksin, mm Oy Tikkakoski Ab mainosti Suomi -konepistoolia.

Lehden jutuista ei oikeastaan mikään nouse esiin erityisellä tavalla. Mielenkiintoisesti esiteltiin kuitenkin Lahdenpohjassa Huuhanmäen uutta varuskuntaa, joka tuolloin oli maan modernein ja Viipurin Rykmentille tarkoitettu. Samoin esiteltiin Viipurin uutta ja komeaa sotilassairaalaa. Nuo silloisen funktionalismin mainiot tyylinäytteet ovat edelleen jäljellä, joskin huonokuntoisina, Huuhanmäki pääosin hylättynä.

Numerossa 5-6 oli pikku-uutisena tämän herran nimitys Saksan valtakunnankansleriksi. Tekstistä käy ilmi, että toimituksella oli jonkinmoinen aavistus asian merkityksestä.

Esimerkki suoraan yksittäiselle taistelijalle tarkoitetusta tekstistä on tämä huhtikuussa numerossa 13-14 ollut parisivuinen teksti kenttälapion käytöstä.

Miinanheitin oli vuonna 1933 jo auttamattomasti vanhentunut ase, mutta jostakin syystä lehti antoi jo jonkun vuoden käytössä olleen oikein-väärin -piirrossarjan muodossa ohjeita sen käytössä. Oikeammin olisi jo pitänyt käsitellä kevyttä kranaatinheitintä, joka oli ollut jo vuosia käytössä ja jota myös jo valmistettiin kotimaassa Tampellan toimesta. Toki piirrosten ohjeet sopivat siihenkin.

Suomen valtio oli edistänyt puolustusvälineiden tuotantoa omilla tehtaillaan jo 1920-luvun lopulta. Aika ajoin nämäkin mainostivat Suomen Sotilaassa, tässä Valtion Kivääritehtaan ja Valtion Ruutitehtaan mainokset lehdessä 17-19. Kovin kummoisia eivät mainokset ole edes tuon ajan mittapuun mukaan. Ei tainnut tehtailla kummoista markkinointiosastoa olla eikä lehdellä taiteellista taittajaa.

Jälkikäteen varsinaiseksi pommiksi osoittautui helmikuussa ilmestyneessä numerossa 5-6 ollut kahden sivun juttu reserviluutnantti Pentikäisestä. Toki ilmeisen hyvä ampuja, mutta saman vuoden lokakuussa numerossa 40-41 kerrottiin paljon pienemmällä jutulla ao. upseerin loikanneen Neuvostoliittoon ja olevan osa laajempaa vakoilujuttua. Myöhemmin selvisi, että yleisesikunnan valokuvaajana hän oli laajasti päässyt tutustumaan asevoimiemme asioihin. Ihmetellä kuitenkin sopii miksi vakooja on suostunut Suomen Sotilaan hänelle tarjoamaan julkisuuteen.

Kolmoisnumerossa 26-29 esiteltiin Viipurin uutta sotilassairaalaa. Kuvassa on lunta vaikka kyseinen lehden numero  ilmestyi heinäkuussa.

 

 

Avainsanat: ,

Share This