Suomen Sotilas vuonna 1935

Lehti oli 17. ilmestymisvuotenaan kovasti edellisvuoden kaltainen, jopa koko vuosikerran sivumäärä oli miltei sama, vain neljä sivua edellisvuotta suurempi eli 610. Kansikuva säilyi edelleen samana eri Porilaisten rumpalien kuvaa saatiin katsoa vuonna 1935 lehdestä toiseen. Tällä valinnalla lehti oli tietysti helppo tunnistaa ja se varmaan tarttui näin vakioasiakkaiden käteen irtonumeromyynnissä.

Kluuvikatu kahdeksassa Helsingissä lehteä edelleen tehtiin ja samalla toimituskunnalla päätoimittaja Rolf Tiivolan johdolla. Painona oli edelleen Raittiuskansan Kirjapaino Oy.

Lehden sisältö oli edelleen sekoitus sotahistoriaa, sotatekniikkaa, joukko-osastoesittelyjä, taktiikkaa ja huumoria. Sisällön rakenne näyttää vakiintuneen, ehkä toimitus oli luodannut lukijoiden toivomuksia ja tehnyt sen perusteella lehdestä sellaisen kuin se oli. Uutta oli lehden alkupuolella ollut sisällysluettelo. Tämä kertoi toki sisällöstä, mutta ei sivua, jolta kukin juttu löytyi. Kantaa ottavat pääkirjoituksen vakiintuivat osaksi lehden rakennetta. Ne julkaistiin ilma allekirjoitusta, joten kirjoittajasta ei ole tietoa. Ehkä päätoimittaja? Sanoma oli nykylukijan silmissä yleensä melko ylevää.

Jutun pääkuva: Italian ja Abessinian välistä ”selkkausta” käsiteltiin lehden numerossa 21 ja seuraavasakin numerossa 22-23 loka-marraskuussa. Kansainliittoon näköjään toimituksessa luotettiin, luottamus lienee karissut neljä vuotta myöhemmin.

Urheilua oli mukana mm. otsikolla ”Joka mies mäenlaskua harjoittamaan!”. Artikkeli oli vain yksi numeron 2 hiihtoon keskittyneistä jutuista eli eräänlaisesta teemanumerosta oli kysymys. Kyseinen numero ilmestyi tammikuussa, joten aihe sopi siihen hyvin. Hiukan yllättävä aihevalinta oli Kalevanan satavuotisjuhla, mutta toki aihepiiri oli ajan hengen mukainen eli isänmaallinen. Saatiinpa siihen ympättyä vähän sotilaallistakin.

Oma sarjansa lehdessä oli otsikolla ”Mitä asiantuntijat lausuvat”. Näissä eri mm. puolustushaarojen komentajat kirjoittivat johtamansa sektorin asioista. Jokamiehelle oli tarkoitettu numerossa 8 ollut ”Kompassi”, joka neuvoi kolmella sivulla hyvin seikkaperäisesti edellisenä vuonna käyttöön tulleen Kompassi m/34:n käyttöä. Tästä välineestä tulikin sitten suomalaisen sotilaan kumppani näihin päiviin asti.

Lehdestä ilmestyi edellisen vuoden tapaan neljä erikoisnumeroa, joista ensimmäinen eli numero 3 oli omistettu Liettualle. Maan poliittisia ja sotilaallisia johtajia esiteltiin suurin kuvin ja kokosivun jutuin, maan asevoimia ja suojeluskuntaa sekä sotahistoriaa hyvinkin perusteellisesti. Sekä aktiiviupseerien että kanta-aliupseerien koulutuksesta oli juttunsa, käytännössä koko numero esitteli näyttävästi Liettuaa. Tällainen hyvin samankaltainen erikoisnumero oli julkaistu jo edellisenä vuotena joten aihevalinta vähän ihmetyttää. Ehkä aihe myi hyvin, Liettua ei ollut ihan naapurimaa mutta kuitenkin Itämeren piiriä. Tälläkin kertaa osa jutuista oli julkaistu myös liettuaksi. Vastaavat erikoisnumerot samankaltaisella sisällöllä ilmestyivät myös Puolasta, Romaniasta ja Latviasta. Puolaa esiteltiin vielä toisessakin numerossa eli se tuli lukijoille tutuksi, varsinkin kun maata ja mm. sen tosiasiallista johtajaa Josef Pilsudskia oli tuotu esiin jo edellisenä vuonna. Maiden valinnassa Puola ja varisnkin Romania mietityttää, ei näiden kanssa 30-luvun puolessa välissä paljoa yhteistyötä ollut, esittelyn kohteeksi olisi kaiketi pitänyt valita myös Ruotsi. Muut Itämeren piirin maat tulivat 1934-35 käsitellyiksi.

Maailmanmeno ei lehdessä näkynyt. Lyhyesti sentään todettiin Saksan käyttöön ottama yleinen asevelvollisuus ja Italian sota Abessiniaa vastaan toki noteerattiin.

Kolmoisnumero 8-10 oli omistettu Romanialle ja kansi oli ehkä komein lehden historiassa, värejä ei aikaisemmin oltu käytetty näin montaa.

Romanian erikoisnumerossa esiteltiin näyttävin kuvin maan poliittista ja sotilaallista johtoa sekä kuningashuonetta. Kuvassa kuningatar Maria eli syntymänimeltään Marie Alexandra Victoria of Saxe-Coburg and Gotha. Saksalais-englantilais-venäläinen Edinburgin prinsessa nai Romanian kuninkaan Ferdinand I:n 1893. Hän jäi Romanian viimeiseksi kuningattareksi ja kuoli 1938. Komea eikö totta? Siis puku tietenkin…

Saksa otti yleisen asevelvollisuuden käyttöön maaliskuussa 1935. Lehti noteerasi asian numerossa 6, joka ilmestyi vai paria viikkoa myöhemmin. Kuvat eivät oikein osu aiheeseen, kaikki niissä esiintyvät ovat vielä palkka-armeijaa, Reichswehriä.

Uutta Saksaa tai paremminkin sen asevoimia esiteltiin lyhyesti yhdellä sivulla numerossa 21.

Sotatarvikkeita mainostettiin lehdessä runsaasti ja pääosin sellaista, joita ei lukija ostanut. Tämän mainoksen Oy Sytytin oli yksityinen vuonna 1929 perustettu yhtiö, joka sotiemme aikana teki merkittävän osan tykistön ja kranaatinheittimistön sytyttimistä. Yhtiö kuului Rafael Lönnströmin yhtiöryppääseen, josta vuosikymmenten mittaan kehittyi mm. LVI-alan tehdas Osy Oy, joka aikanaan myytiin kilpailijalleen Oras Oy:lle.

”Mitä asiantuntijat lausuvat” oli vuoden 1935 artikkelisarja, josta tässä näytteenä tykistön tarkastajan kenraaliluutnantti Nenosen kynäily.

Uutena asiana lehteen tuli ”Poikien osasto” numerosta 21 alkaen. Uutta lukijakuntaa haettiin siis muistakin kuin sotaväessä olevista tai sen suorittaneista. Ensimmäinen juttu käsitteli pojille sopivia aseita.

Huumoria oli vuonna myös vuonna 1935 jokaisessa lehdessä parisen sivua.

 

Avainsanat:

Share This