Suomen Sotilaan historia

Suomen Sotilaan ensimmäinen numero ilmestyi tammikuussa 1919. Se jatkoi edellisenä vuonna muutamana numerona ilmestyneen Suomen Sotilasviikkolehden tehtävää, jonka sitä julkaissut Sotaministeriö oli havainnut liian kalliiksi. Siksi perustettiin yhtiö, jonka osakkeita tarjottiin maanpuolustuksesta kiinnostuneille yksityishenkilöille. Suomen Sotilaan omintakeinen, koko sen historiaa leimannut ja yhä voimissaan oleva luonne riippumattomana lehtenä oli saanut alkunsa.

Paikkaa hakien

Ensimmäiset vuodet olivat hankalia. Ilmoittajia sekä tilaajia löytyi hitaasti, ja kaiken lisäksi jouduttiin käymään eloonjäämistaistelua huomattavasti räväkämmän Suojeluskuntalainen-lehden kanssa. Sillä oli käydyn veljessodan jäljiltä vahva ja itsevarma voittaja-asenne, joka myi paremmin kuin kaikkia kansalaisia lähentymään pyrkinyt maltillinen Suomen Sotilas. Sosiaalidemokraattien Väinö Voionmaakin totesi eduskunnassa, että Suojeluskuntalainen valehtelee koko ajan, kun taas Suomen Sotilaan puheissa on sentään joskus järkeä - aikamoinen myönnytys entiseltä punaiselta puolelta.

Vuonna 1923 yhtiö teki konkurssin. Sen raunioille perustettiin heti toinen, Kustannus Oy Suomen Mies, joka on siitä lähtien julkaissut Suomen Sotilasta. Lehti oli edelleenkin lukemistotyyppinen ja haki sidosryhmiä eri tahoilta, kuten Vapaussodan invalideilta ja Sotilaskotiliitosta, joiden ns. äänenkannattajana se aikanaan oli. Suojeluskuntajärjestön julkaisema Suojeluskuntalainen ja myöhemmin Hakkapeliitta olivat valtakunnallisen järjestäytyneen vapaaehtoisen maanpuolustuksen lehtinä sen edunvalvojina. Suomen Sotilaalle jäi edelleen rooli sotilaallisen yleissivistyksen kasvattajana, arvojen vaalijana ja viihteen tuottajana.

Sotien aikana Suomen Sotilas paisui eräänlaiseksi puoliviralliseksi korsulukemistoksi. Silti sen ominaisluonne säilyi maltillisena; se ei sisältänyt räikeää vihaa tai propagandaa. Samaan aikaan viihteen osuus nousi ymmärrettävästi näkyvämmäksi.

Nimestä toiseen - ja takaisin

Sotien jälkeen alkoi viikate heilua vapaaehtoisen maanpuolustuksen lehdistössä. Suojeluskuntien ja Lotta Svärdin lakkauttamisen myötä katosi myös niiden lehdistö. Riippumaton, yksityisomistuksessa ollut Suomen Sotilas jäi henkiin. Tosin niin, että se muutti nimensä Suomen Mieheksi, ja yritti suunnata toimintansa siviiliin jonkinlaisena maanpuolustusväritteisenä miesten lukemistona. Tuonnempana veri veti kuitenkin vanhaan ja perinteikäs Suomen Sotilas -nimi otettiin taas käyttöön.

Nimimuutosten lisäksi lehden omistussuhteetkin ovat ehtineet vaihtua vuosien saatossa. Pitkään toimintaa vetänyt Sipilän perhe myi lehden vuonna 1978 Maanpuolustuskiltojen liitto ry:lle, joka rupesi kehittämään lehdestä liittonsa jäsenlehteä. Se ei kuitenkaan onnistunut odotetulla tavalla. Vuonna 1988 Suomen Sotilas laskettiin "kellumaan" muiden vapaarahoitteisten aikakauslehtien joukkoon ja hankkimaan tilaajansa sekä ilmoittajansa vapailta markkinoilta. Tuolloin lehti ilmestyi viitenä mustavalkoisena numerona vuodessa ja sillä oli yksi kokopäiväinen työntekijä.

Palkittu lehti

TK-Tiedotuskilta ryhtyi vuonna 1996 jakamaan vuosittain maan parhaaksi katsotulle maanpuolustuslehdelle palkinnon. Ensimmäinen annettiin Suomen Sotilaalle.

Perusteluissa mainittiin muun muassa: "Suomen Sotilas on korkealla journalistisella kunnianhimoilla tehty maanpuolustusalan aikakauslehti. Lehti sisältää tasapainoisesti hyvän aikakauslehden eri osaelementtejä: reportaaseja, uutisia, kolumneja. Lehti lähtee kirjoittelussaan avoimesti ja selkeästi maanpuolustustyötä ja -arvoja korostavista lähtökohdistaan, mutta se ei estä sitä kajoamasta ristiriitaa herättäviinkään aiheisiin hyvällä journalistisella otteella". Tätä linjaa lehti on siitä lähtien vaalinut ja kehittänyt.

Suomen Sotilas tänään

Suomen Sotilaan ympärille kasvoi 1990-luvulla monipuolinen viestintäyhtiö, joka harjoittaa 2000-luvulla kirjankustannusta ja julkaisutoimintaa. Suomen Sotilas-lehti on kuitenkin yhä yhtiön perinteikäs ja iso lippulaiva. Nykyisin lehden omistajia ovat Suomen Reserviupseeriliitto ja Maanpuolustuskiltojen liitto.