Suomen Sotilaan Talvisota

Lehden esittely

Talvisota-erikoisjulkaisu vain lehtipisteissä

Suomen Sotilaan Talvisota on erikoisjulkaisu, jonka saat vain lehtipisteistä. Upeasti kuvitetti 108 sivuinen lukupaketti on myynnissä edulliseen 8,90 € hintaan 31.12. saakka. Talvisota-erikoisnumero juhlistaa Suomen kohtalonhetkien 80. merkkivuotta.

Katso tästä linkistä Lehtipisteen karttapalvelusta lähin lehtipiste, josta löydät Suomen Sotilaan Talvisota-erikoisnumeron www.lehtipiste.fi/838265.html

Talvisodan ihme

Talvisota ei ollut ihme, mutta se oli useimmille yllätys. Toisaalta se, että sota tulee aina joillekin yllätyksenä, ei sinänsä ole poikkeuksellista historiassa. Historian tehtävä ei kuitenkaan ole opettaa vaan kertoa, kuinka tapahtumat oikeasti menivät. Historia kertoo myös sen, miksi talvisotaan jouduttiin ja miten siitä selvittiin itsenäisenä, joskin kovin tappioin. Mutta voisiko totuudesta myyttien takana kuitenkin oppia jotain? Ja oliko siellä kenties pieni ihmekin? Oli tai ei, tavallisten suomalaisten tekoja talvisodassa ei saa väheksyä. Kunnia voitosta kuuluu veteraaneille, jotka taistelivat ja ylittivät kaikkien odotukset. Sitä kelpaa ihmetellä yhä.

Mikä pelasti Suomen?

Talvisotaan jouduttiin, kun politiikka petti. Clausewitzlaisittain politiikkaa jatkettiin aseilla. Talvisodasta selvittiin ennen sotaa tehdyllä työllä ja vastuunkannolla, joka jatkui 105 kunnian päivää 80 vuotta sitten. Suomen Sotilas keräsi syitä siihen, miksi Suomi joutui sotaan ja miksi se siitä selvisi – silvottuna, mutta kuitenkin itsenäisenä. Oliko kaikki suomalaisten omaa ansiota vai oliko sattumalla sekä omilla ja vastustajan virheillä kenties osansa?

Talvisota tankkimiehen silmin

Miltä talvisota näytti tankista, siis vihollistankista, tähystäen? Koitetaanpa oppia jotain uutta menneisyydestä tutustumalla toiseen näkökulmaan – tähtäimen takaa tuijottavaan.

Malli Cajander

Yksi talvisotaan kiinteästi liitetty käsite on “malli Cajander”, millä alun perin tarkoitettiin siviilivaatteissa olevaa taistelijaa, sotaa edeltävän ajan säästötoimien ja hallitusten virhearvioiden tulosta. Vaan miten laajaa oli siviilivaatteinen käyttö ja mikä merkitys sillä oli kokonaisuuden kannalta? Vaikuttiko asiallisten asepukujen puute jopa sodan lopputulokseen?

Talvisodan suuret taistelut Kannakselta Petsamoon

Suomen puolustus lähti 80 vuotta sitten siitä olettamuksesta, että kansakunnan kohtalo ratkaistaisiin Karjalankannaksella ja toissijaisesti Laatokan Karjalassa. Kun talvisota syttyi, merkittävä osa Suomen kenttäarmeijasta oli jo lokakuussa 1939 aloitetun, suojeluskuntien organisoiman Ylimääräisen harjoituksen varjolla tehdyn liikekannallepanon eli YH:n ansiosta puolustusasemissa. Moskovan neuvottelujen aikana Suomi ehti keskittää myös suojajoukot itärajalle ensivaiheen puolustukseen. Valmistautumisesta huolimatta puna-armeijan hyökkäyksen laajuus varsinkin pohjoisessa oli suomalaisille täysi yllätys. Neuvostoliiton strategiana oli hyökkäys peräti kuudesta pääkohdasta: Kannaksella, Laatokan Karjalassa, Kuhmossa, Suomussalmella, Sallassa ja Petsamossa.

Hyökkääjä pysäytettiin Kannaksella

Karjalankannaksella talvisodan taistelutapahtumat voidaan jakaa kolmeen päävaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa suomalaiset pysäyttivät puna-armeijan etenemisen kaikilla rintamalohkoilla, minkä jälkeen Stavka – Neuvostoliiton ylin sodanjohto – joutui arvioimaan tilannetta perusteellisesti uudelleen. Tammikuu oli Karjalankannaksella asemasotavaihetta. Kolmannessa helmikuun alussa alkaneessa ja sodan loppuun asti kestäneessä vaiheessa suomalaiset kävivät puolustustaistelua puna-armeijan suurhyökkäystä vastaan. Kannas kesti.

Asemasotaa, sissi-iskuja ja motteja – Kollaa kesti

Everstiluutnantti Wilhelm ”Sota-Ville” Teittisen komentaman jalkaväkirykmentti 34:n kuuluisat puolustusasemat olivat Kollaanjoella, josta tuli yksi suomalaisten puolustustahdon symboleista. Kollaan lohkolla puna-armeija vyörytti uusia joukkoja rintamalle koko sodan ajan Loimolan rautatien suunnassa. Suomalaiset olivat päivästä toiseen ankarassa tulessa, mutta kuin ihmeen kaupalla puolustus kesti. Maaliskuun alussa puna-armeijan suurhyökkäys pyrki murtamaan puolustusasemat, ja neuvostokäsityksen mukaan suomalaisjoukot olivat sodan loppuessa lähes saarroksissa. Suomalainen näkemys oli kuitenkin toisenlainen.

Kansa aseissa, kansa suksilla – talvisodan ratkaisijat tulivat suojeluskunnista

75 vuotta sitten Suomi pääsi viimein ulos sodasta, johon pieni kansa ei alun perin ollut halunnut. Takana oli viisi sodan vuotta, ja edessä olivat vaikeat vaaran vuodet Neuvostoliiton varjossa. Neuvostoliiton painostuksesta Suomessa jouduttiin tekemään useita kansan tahdon vastaisia päätöksiä. Osa vallasta oli nyt Moskovassa, mutta ei kaikki. Se, että edes osa itsenäisyydestä oli säilynyt, oli pitkälti juuri syksyllä 1944 lakkautetun suojeluskuntajärjestön ansiota. Muka fasistisena lakkautetun järjestön, joka viime töinään näytteli merkittävää osaa vielä saksalaisten häätämisessä Lapista ja syksyllä 75 vuotta sitten aloitetussa asekätkennässä. Mutta viisi vuotta aikaisemmin, suojeluskunnat pelasti Suomen. Valkoinen kuolema oli suojeluskuntien kasvatustyön tulos.

Tahko Pihkalan pitkä latu

Suomessa oli ennen 1920-lukua hiihdetty kilpaa lähinnä vain tasamaalla. Suomalaiset huippuhiihtäjät kokivat helmikuussa 1920 karvaan tappion lähtiessään voittamaan aikansa arvostetuinta hiihtokilpailua, Holmenkollenin kisojen 50 kilometriä. Suomalaiset eivät olleet tottuneet mäkiseen maastoon, ja kilpailun lopputulos oli masentava. Neljästä matkaan lähteneestä suomalaisesta vain kaksi pääsi maaliin saakka, ja hekin vain siksi, etteivät uskaltaneet keskeyttää eksymisen pelossa, sillä merkattua latua pitkin pääsi varmimmin takaisin maaliin ja majapaikalle.

Valkoinen kuolema

Tarkka-ampuja Simo ”Simuna” Häyhä oli talvisodan valkoinen kuolema, joka oli Suomen armeijan kenties tehokkain yksittäistaistelija. Häyhä teki tuhojaan Kollaanjoen rintamalla, jossa hän kaatoi helmikuun puoliväliin mennessä yli 200 vihollista kiväärillä ja saman verran konepistoolilla. Hänet palkittiin saavutuksistaan Ruotsin armeijan lahjoittamalla kunniakiväärillä 17. helmikuuta, minkä jälkeen hän jatkoi tappavaa työtään aina vammautumiseensa 6. maaliskuuta saakka. Kaikkiaan hänen nimiinsä merkittiin yli 500 kaatunutta vihollista alle sadassa päivässä, osa tosin lähitaisteluissa konepistoolilla eikä tarkka-ampujana. Kiikaritähtäintä terävänäköinen taistelija ei koskaan tarvinnut.

Korpisodan legendaariset voitot – Suomussalmi

Sodan alkaessa suomalaisten ryhmitys oli pohjoisessa kauniisti sanottuna erittäin kevyt. Lieksan eteläpuolelta Jäämerelle ulottuvasta lähes 800 kilometrin rajalinjasta vastasi Pohjois-Suomen ryhmä, jonka alaisina olivat Pohjois-Karjalan ryhmä ja Lapin ryhmä. Niillä oli käytettävissään joukkoja noin 16 000 miestä. Pohjois-Suomessa puna-armeijan lähtötavoitteena oli esiintyä viimeistään kolmen viikon kuluttua Tornionjoella. Suunnitelma oli itse asiassa jopa tuolloisilla teillä varsin realistinen vastassa olleiden suomalaisvoimien heikkous huomioiden. Suomussalmen korkeudella operoineet puna-armeijan divisioonat kuuluivat 9. armeijan 47. armeijakuntaan ja erityisarmeijakuntaan, joiden tehtävänä oli hyökätä kohti Oulua. Hyökkäys pysähtyi Suomussalmelle.

Verinen ja jäinen tie Raatteeseen

Se oli vain vaivainen maantie. Sen piti olla paraatimarssi, joka olisi katkaissut Suomen. Sen varrella piti olla iloitseva suomalainen työväki tervehtimässä vapauttavaa puna-armeijaa. Tien varrella olikin suomalaisia sotatyömiehiä, sitä työväestöä, joka oli jättänyt taakseen vuoden 1918 katkerat muistot ja puolusti nyt ase kädessä yhteiseksi koettua isänmaata rintarinnan suojeluskuntalaisen aseveljensä kanssa palellen, kärsien ja kaatuen. Suomen sotilaat tekivät Raatteen tiestä tien, joka ei vienyt mihinkään. Tien, josta tuli tuhansien neuvostosotilaiden hyinen matkan pää.

Tuntematon taistelu Kuhmosta

Kuhmo ei ole niin tunnettu taistelupaikka kuin Raatteen tie, mutta siellä suomalaiset joutuivat antamaan määrällisesti kovemman uhrin. Taistelut ja tappiot olivat erittäin raskaat. Sodanjälkeisten tilastojen mukaan suomalaisia kaatui 1 340, haavoittui 3 123 ja katosi 132. Erityisen kuluttavia olivat mottien purkamisyritysten lisäksi Kuusijoen ja Löytövaaran asemasotavaiheet. Jos puna-armeijan sotilaat eivät sotilastaidoillaan voineet ylpeillä ei heidän sitkeyttään puolustajina saarroksissa voinut muuta kuin kunnioitta.

Sallasta Petsamoon – Lapin unohdettu talvisota

Lapissa Sallan lohkolla Neuvostoliiton tavoitteet olivat pitkälti samantyyppiset kuin Suomussalmella. Puna-armeijan tuli edetä vauhdilla Kemijärven ja Rovaniemen kautta Tornioon, jolloin Suomen maayhteys länteen olisi ollut poikki. Neuvostoliiton hyökkäyssuunnitelma oli ylimielinen, sillä siinä ei juurikaan otettu huomioon suomalaisten aseellisen vastarinnan mahdollisuutta, saati erityisesti Petsamon suunnalla sodankäynnin kannalta sietämättömiä arktisia talviolosuhteita umpeen kinostuneen tieuran varrella, keskellä tundraa. Ylimielisyyteen oli perusteensa massiivisessa ylivoimassa: Neuvostoliitto hyökkäsi Sallassa kahden divisioonan voimin aluksi vain yhden pataljoonan vahvuisia suomalaisjoukkoja vastaan. Petsamon suunnalla taas vajaa pataljoona taisteli noin kahta divisioonaa vastaan. Kummallakaan suunnalla puna-armeija ei kuitenkaan voinut käyttää koko voimaansa lumisen erämaan estäessä levittäytymisen kauemmas tiestä. Niin suomalaiset saivat usein vastaansa pataljoonan kerrallaan. Mutta aina tuli uusi…

Ruotsalaiset talvisodan taivaalla

Talvisodan syttyessä Ruotsin hallitus ilmoitti maan pysyvän konfliktissa puolueettomana. Suomen tukemista vaatineen kansanliikkeen voimakkaan painostuksen ansiosta Ruotsin hallitus kuitenkin käänsi kelkkansa.

Erään sodan loppu

Talvisodan historiantutkimuksessa on pohdittu paljon sitä, kuinka kauan Suomen puolustus olisi voinut kestää 13. maaliskuuta 1940 voimaan astuneen rauhan jälkeen. Sodanjohdon aikalaisarviot erosivat toisistaan suuresti. Esimerkiksi Öhquist arvioi kestokyvyn olleen muutamia päiviä, kun taas Mannerheim ja Heinrichs uskoivat Suomen pystyneen taistelemaan vielä viikkoja puna-armeijan puristuksessa. Tuoreemmassa historiantutkimuksessa filosofian tohtori Lasse Laaksonen on todennut, että reservien loputtua vääjäämättömänä tosiasiana oli odotettavissa koko rakennelman sortuminen. Monet faktat tukevat Laaksosen sanoja.

Sisällysluettelo

4 Talvisodan ihme

16 Mikä pelasti Suomen?

26 Talvisota tankkimiehen silmin

34 Luminen ja kylmä talvisota?

36 Malli Cajander – Tarua vai totta?

48 105 kunnian päivää

52 Hyökkääjä pysäytettiin Kannaksella

62 Kollaa kesti

68 Kansa aseissa, kansa suksilla

76 Tahko Pihkalan pitkä latu

78 Valkoinen kuolema

82 Korpisodan legendaariset voitot – Suomussalmi

87 Verinen ja jäinen tie Raatteeseen

90 Tuntematon taistelu Kuhmosta

94 Lapin unohdettu talvisota

100 Ruotsalaiset talvisodan taivaalla

104 Suomi veitsenterällä – Erään sodan loppu

Share This