Suomen Sotilas 2/2021

Lehden esittely

Venäjä maahanlaskujoukot – asevoimien keihäänkärki

Venäjän noin miljoonan sotilaan rauhan ajan asevoimat koostuvat kolmesta puolustushaarasta (maa-, meri-, ja ilma-avaruusvoimista) sekä kahdesta itsenäisestä aselajista (strategisista ohjusjoukoista ja maahanlaskujoukoista). Strategiset ohjusjoukot ovat kynnystä nostava pidäke ja sellaisena tärkeä. Maahanlaskujoukot taas ovat Venäjän asevoimien moneen taipuva ja käyttökelpoinen keihäänkärki.

Minkälainen on Venäjän maahanlaskujoukkojen nykyrakenne ja mitkä ovat sen käyttöperiaatteet? Entä miten sitä mahdollisesti kehitetään lähivuosina? Venäjän asevoimien tuntija, uusi avustajamme, everstiluutnantti evp Vladimir Panschin kertoo sen Suomen sotilaille seuraavilla sivuilla.

Desert Storm

Näytti siltä kuin Tähtien sota -tieteiselokuvan Hollywood-visio kaukaisen tulevaisuuden huipputeknologisesta sodankäynnistä olisi muuttunut todeksi. Vuoden 1991 Persianlahden sota oli sotilaspoliittisesti, sotilasteknisesti ja mediatapahtumana käänteentekevä.

Muistan vielä kolme vuosikymmentä myöhemmin elävästi, kuinka seurasin parikymppisenä opiskelijapoikana minulle tuolloin aiemmin lähes tuntemattomalta CNN-kanavalta kellon ympäri amerikkalaisten ilmaiskuja Irakiin nähden saman täsmäpommin tähtäinkuvan kuin tehtävää suorittava lentäjäkin ja sen, kuinka hieman myöhemmin CNN:n Bagdadin-kirjeenvaihtaja näytti saman iskun asiakasnäkökulmasta.

Kaikkein yllättävimmältä tuntui silloin nuoren maallikon silmin se, että televisiossa näytetyt uudet sotilaalliset suorituskyvyt olivat meille tavallisille tallaajille ennennäkemättömiä, vaikuttivat ilmestyneen kuin tyhjästä ja näyttivät lähes voittamattomilta. Vähän kuin salamasota puolivuosisataa aikaisemmin. Mistä oli oikeasti kyse? Kolme vuosikymmentä sitten Persianlahdella…

Suomen ilmatorjunnan kivinen tie ohjuskauteen

Ilmatorjunnan ylläpito ja kehittäminen uhkakuvaa vastaavalla – uskottavalla ja hyökkäyskynnystä nostavalla – tavalla on ollut aina haastavaa. Järjestelmät ja uhat kehittyvät valtavan nopeaa vauhtia, ovat kehittyneet koko ilmauhan ja ilmatorjunnan vuosisataisen historian ajan. Lisäksi ase-, johtamis- ja ilmavalvontajärjestelmät ovat kalliita ja hankinnoissa on ymmärrettävä myös elinkaarikustannukset ja oltava haju siitä, mikä on kehityssuunta. Näin oli jo 1960-luvulla, kun Suomi pyrki ilmatorjunnassa ohjusaikakaudelle. Yli puolen vuosisadan takaisista tapahtumakuluista voi yhä oppia yhtä sun toista, vaikka toimintaympäristömme ja käytettävissä oleva teknologia sekä uhkakuvat ovat täysin toiset kuin kylmän sodan maailmassa, jossa atomipommittajien maaleja oli Suomenkin avoimeksi jääneen taivaan alla. Kekkosen neuvostosuhteet pitivät Suomen kaksikymmentä vuotta suojattomana.

Kylmän sodan kuuma ilmatila

‘”Venäjän sotilaskuljetuskoneet ovat käyttäneet niin sanottuja signaali- tai harhautussoihtuja Ruotsin sotilaskoneita vastaan ainakin kaksi kertaa viimeisen vuoden aikana.”
”Venäjän hävittäjä lensi läheltä Yhdysvaltojen konetta Itämerellä. Yhdysvaltain asevoimien mukaan venäläiskone kävi kuuden metrin päässä.”
”Venäjän ilmavoimien Su-27-hävittäjäkone lensi maanantaina kohtaamaan amerikkalaista RC-135-tiedustelukonetta Itämerellä. Amerikkalaisten mukaan kyseessä oli riskialtis tilanne.”
”Venäjä testaa alueloukkauksilla refleksejä ja hermoja.”
”Hävittäjä kaarsi suoraan lentoreitille. Mahdollinen molemmille koneille vaarallinen tilanne”
”USA: Venäläishävittäjä vaarallisen lähellä amerikkalaiskonetta Mustallamerellä”

Sitaatit ovat suomalaisen median uutisotsikoita viime vuosilta. Ne ovat herättäneet kohtalaista huomiota, ei pelkästään suurvaltojen välisistä suhteista kiinnostuneiden harrastajien vaan myös turvallisuusalan ammattilaisten ja poliitikkojen piirissä. Ottipa tasavallan presidenttimmekin taannoin kantaa varsinkin Itämerellä sattuneisiin tapauksiin.

Kylmän sodan aikana, kun Yhdysvaltojen, Neuvostoliiton ja Kiinan sekä Naton ja Varsovan liiton vastakkainasettelu oli tosiasia, ilmatilan loukkauksia tapahtui ainakin viikoittain. Noihin aikoihin osapuolten alttius käyttää voimaa oli selvästi nykyistä herkempää. Ajoittain syntyi välikohtauksia, tulenavauksia ja pahimmillaan ihmishenkien menetyksiäkin. Uutiskynnystä pelkät ilmatilanloukkaukset ylittivät ilmeisen harvoin.

Krondstadtin kapina

Pietarin edustalla, Kotlinin saarella, suomalaisittain Retusaarella on Pietari Suuren perustama Kronstadtin merilinnoituskaupunki, jonka varuskunta ja laivastotukikohta aluksineen olivat tärkeässä roolissa lokakuun suurena vallankumouksena yhä usein tunnetussa bolševikki-vallankaappauksessa marraskuussa 1917. Siksi Lenin ja muut johtavat bolševikit järkyttyivät, kun Kronstadtissa ryhdyttiin uudelleen kapinaan kolme ja puoli vuotta myöhemmin. Tuolloin kansannousu kohdistui bolševikkien hallintoa vastaan. Raudalla ja verellä kukistettu kapina oli viimeinen vakava yritys horjuttaa kehitystä, joka johti seuraavan vuoden lopulla Neuvostoliiton syntyyn. Sadan vuoden taakse jäänyt kapina nuoren Suomen tasavallan rajan takana heijastui myös Suomeen ja näkyi täällä pitkään. Tänään se on yhtä unohdettu kuin saaren suomenkielinen nimi.

Rommel, Afrikakorps ja Välimeren vaihtoehtostrategian tuho

Vaihtoehtohistoria on viihdettä ja hölynpölyä mutta hauskaa. Kaljakuppiloiden poikaporukoiden sotahistorian juupaseipäs-väittelyiden kestoaihe on, olisiko Saksa voinut voittaa sodan vaihtoehtoisella Välimeren strategialla, ratsastamalla Rommelin telaurassa aina Lähi-itään asti. Siitä jauhaminen on joutavaa viihdettä, mutta harva aiheeseen rakastunut tietää, minkälainen yli kahdeksan vuosikymmenen takainen vaihtoehtostrategia todellisuudessa oli ja mihin se kaatui.
Avustajamme, sotahistorioitsija, tohtori, Bundeswehrin reservin everstiluutnantti Agilolf Kesselring, joka on marsalkka Rommelin rinnalla ja hänen esimiehenään taistelleen marsalkka Kesselringin pojanpoika, kertoo tarinan vaihtoehtoisen strategian lopusta 80 vuotta sitten. Mikä oli operaatio Felix? Ratkaisiko Saksan kohtalon syksyllä 1940 Franco? Tämä tarina ei ole viihdettä eikä hölynpölyä vaan vakavaa historiaa. Se on tarina mahdollisuudesta, jonka ikkuna sulkeutui saksalaisilta jo Tobrukin edustalla 80 vuotta sitten. Siis vaunu mars, 80 vuoden taakse: Heia Safari! Vorwärts!

Balkanin piinaviikko – Blitzkrieg Jugoslaviassa 1941

Siellä sodittiin viimeksi, kun Euroopassa on sodittu. Sieltä alkoi ensimmäinen maailmansota. Balkanin rikas historia tunnetaan liian usein vain kärsimyksestä ja verenvuodatuksesta, jota siellä on nähty liikaa. Balkanin omakohtaisesti hyvin tunteva avustajamme, sotahistorioitsija, Bundeswehrin reservin everstiluutnantti, tohtori Agilolf Kesselring vie meidät jugoslavialaiselle Via Dolorosalle kahdeksan vuosikymmenen taakse.

Jugoslavia luhistui Saksan viimeisessä varsinaisessa ”salamasota-operaatiossa” keväällä 1941. Se oli voittamattoman Wehrmachtin viimeinen voitto ja sen viimeinen onnistunut, nopea isku syvyyteen. Vastustajan vähäpätöisyydestä huolimatta kouluesimerkki nopeasti suunnitellusta ja loppuun viedystä ilma–maa-sotatoimesta. Piinaviikon jälkeen ei tullut pääsiäistä yhdellekään osapuolelle. Edessä oli koko vanhan Euroopan tuhon ja kärsimyksen tie, vuosien tuhoamistaistelut ja kulutussota, veriset jälkiselvittelyt ja rautaesiripun laskeutuminen Euroopan halki. Tänään 80 vuotta myöhemmin Balkanin tragedia on taas ajankohtainen aihe. Ymmärtämättä kevään 1941 tapahtumia ei voi ymmärtää Balkanin nykytilaa.

Reserviupseerikoulutuksen tulevaisuus

Asevelvollisuus on puolustusratkaisumme selkäranka. Sillä on pitkä perinne suomalaisessa yhteiskunnassa, sitä arvostetaan, ja sen avulla kyetään tuottamaan Suomen sotilaallisen maanpuolustuksen tarvitsema osaaminen ja suorituskykyiset joukot. Maavoimien reserviupseerikoulutus uudistuu osana koko varusmiespalveluksen uudistavaa Koulutus 2020 -ohjelmaa. Reserviupseerikurssin kehittämisellä on mahdollista rakentaa nykyistä paremmin reserviupseerin osaamisperusta.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?

Onko hyvin suunniteltu puoliksi tehty? Tunnettu sotateoreetikko ja kenttämarsalkka Helmuth von Moltke (vanhempi) väitti vapaasti tulkittuna, että kaikki suunnitelmat vanhenevat, kun sotajoukko joutuu taisteluun. Ovatko siis kaikki resurssit, jotka suunnitelmien laatimiseen uhrataan, sittenkään sen arvoista? Ehkäpä kenraali Dwight D. Eisenhower antaa meille vastauksen: ”Suunnitelma ei merkitse mitään, mutta suunnittelu on kaikki kaikessa.” Tässä tiivistyykin huolellisen suunnittelun merkitys: vaikka operaatiosuunnitelmat toteutuvatkin ani harvoin täsmälleen halutulla tavalla, itse suunnitteluprosessi tutustuttaa komentajat ja esikunnan upseerit yksityiskohtaisesti ja kokonaisvaltaisesti tilanteeseen sekä operaatioon vaikuttaviin tekijöihin. Tällöin yllättäviinkin tilannemuutoksiin voidaan reagoida nopeasti ja tehtävän täyttämisen edellytykset operaatiossa säilyvät.

Suomen Sotilas -lehden numero 2/2021 on saatavana hyvinvarustetuista lehtipisteistä 4.6.2021 saakka. Katso lähin Suomen Sotilas -lehteä myyvä lehtipiste karttapalvelusta: https://www.lehtipiste.fi/880808.html

Tilaa Suomen Sotilas suoraan kotiisi: http://www.suomensotilas.fi/tilaa

Sisällysluettelo

VENÄJÄ

6 Maahanlaskujoukot. Putinin nyrkki – Vladimir Panschin

JYVÄLLÄ

14 Turvallisuuskatsaus

18 Patria Nemo ampuu nyt liikkeestä

Uusien tupien prototyypit valmistuivat

19 Etäkutsunnat tulevat

Raskaalle raketinheittimelle uusia ampumatarvikkeita

Maailmalta – Pekka Mäkelä

30 VUOTTA SITTEN

26 Desert Storm – Aleksei Kettunen

IIVI

39 Demokratian hautajaiset – Iivi Masso

HISTORIA

40 Suomen ilmatorjunnan kivinen tie ohjuskauteen – Ahti Lappi

51 Kommentti – Ahti Lappi

52 Kylmän sodan kuuma ilmatila – Timo Säyrinen

100 VUOTTA SITTEN

62 Kronstadtin kapina – Mika Kulju

80 VUOTTA SITTEN

66 Afrikkalainen näytelmä– Agilolf Kesselring

90 Balkanin piinaviikko – Agilolf Kesselring

RUL 90 VUOTTA

102 Reserviupseerikoulutuksen tulevaisuus – Timo Hänninen

108 Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty? – Jarmo Sinkkonen

KNUUTI

114 Harrastelijoiden tehokas tiedusteluverkko – Jukka Knuuti

Share This