Suomi EU:ssa, Haavisto Pietarissa

Ulkoministeri Pekka Haaviston esiintyminen tiedotustilaisuudessa venäläiskollegansa Sergei Lavrovin vierellä on kerännyt kiitosta – suurelta osin aivan ansaitusti. Euroopan unionin ulkopolitiikan korkean edustaja Josep Borrellin katastrofiksi kuvaillun vierailun jälkimainingeissa Haavisto onnistui tekemään yleisön edessä selväksi EU:n kannat niin Aleksei Navalnin kohteluun, Krimin miehitykseen kuin Suomen kuulumisen osaksi läntistä arvoyhteisöä. Toisaalta Lavrov selvästi varoi nolaamasta Haavistoa liikaa ja tulipa hän – mahdollisesti epähuomiossa – kehuneeksi myös dokumenttia, jossa erikseen korostetaan Naton läsnäolon vakauttavaa vaikutusta Itämeren alueella.

Ulkoministeri Pekka Haavisto.

Jos lähdetään siitä, että vierailu oli syytä tehdä, ainakin julkisuudessa nähdyn perusteella se oli kiistatta onnistuminen. Haavisto on selvästi koordinoinut toimiaan keskeisten EU-johtajien kanssa ja ainakin jossain määrin toiminut heidän mandaatillaan.

Taustalla liehuu kuitenkin koko ajan Boris Rotenbergin ja Gennadi Timtshenkon haamu. Suomi on pitkään vastustanut maamme kansalaisuuden epäselvissä olosuhteissa saaneiden oligarkkien asettamista pakotelistalle, vaikka muun muassa venäläisrahan paratiisina kutsuttu pidetty Kypros on tämän sallinut. Ehkä Naton sotilaallinen läsnäolo alueella ja maantieteellinen etäisyys Venäjästä ovat tehneet ratkaisut helpommiksi. Asiaan on kiinnittänyt huomiota ja Suomelta toimia vaatinut muiden muassa läntisissä turvallisuuspiireissä suurta arvonantoa nauttiva tutkija Anders Åslund.

Aleksei Navalnin dokumentissaan paljastaman ”Vladimir Putinin palatsin” omistajaksi on ilmoittautunut Boris Rotenbergin veli Arkadi. Asian paljastumiseen vaikutti merkittävästi muun muassa Nuorisosäätiö-vyyhteen sekaantunut venäläisliikemies, ”biologisen puolustuksen” tehtävien parissa uransa aloittanut Sergei Koleshnikov.

“Putinin palatsi”.

On selvä, että Suomeen kohdistuu nyt painetta monelta suunnalta. Timtshenkon ja Rotenbergien rooli Venäjän valtajärjestelmän kestävyydessä on kriittinen, sillä he lukeutuvat Putinille läheisimpiin oligarkkeihin. Siksi heidän asettamisensa pakotteiden kohteeksi saattaa hyvinkin nousta esille EU:n ulkoministerien tavatessa viikon päästä, 22. helmikuuta.

Asemamme Venäjän rajanaapurina, Naton ulkopuolella ja suuria investointeja – joista Lavrovkin muistutti – itänaapuriin tehneenä unionin jäsenvaltiona ei ole ongelmaton. Vastuu tilanteesta kuuluu heille, jotka jättivät Suomen ilman turvatakuita ja Kremlin korruptoivan toiminnan mahdollistaneille poliitikoille sekä viranomaisille. Riippuvuudesta tosin muistutettiin puolin ja toisin. Haavisto mainitsi Euroopan yliopistoissa opiskelevat venäläisnuoret – joista suuri osa on eliitin edustajien jälkeläisiä – ja muisteli omia Pietarissa 1990-luvun alussa viettämiään aikoja.

Venäjän eliitissä näyttää kuohuvan samalla kun maa on kokenut useita strategisia taka-askeleita ulkomailla. Lavrovin valitus venäläisväestön huonosta kohtelusta Ukrainassa saattaa osaltaan viitata Putinille erittäin läheisen ukrainalaisoligarkki Viktor Medvetshukin TV-kanavien sulkemiseen. Kanavia on pidetty sotaa käyvässä maassa pikemminkin Venäjän pehmeän vaikuttamisen keinoina kuin pelkkinä tiedotusvälineinä ja Medvetshukia erittäin vaikutusvaltaisena kulissientakaisena toimijana. Itävallan valtiovarainministeri päätyi aiemmin tällä viikolla kotietsinnän kohteeksi ns. Ibiza-tapauksen myötä avautuneen rikoskokonaisuuden osana. Valko-Venäjän ja Venäjän tiiviisti toisiinsa integroitunutta harmaan talouden järjestelmää horjuttavat muun muassa paljastukset kukkasalakuljetusringistä – niin hassulta kuin se saattaakin kuulostaa.

Joe Bidenin hallinto on ottanut prioriteetikseen korruption kitkemisen niin kotimaassa kuin ulkomailla, mikä varmasti heijastuu uudessa tilanteessa erityisesti Venäjään. Suomessakin kysymyksiä ovat herättäneet viimeistään vuonna 1988 presidentin valitsijamiehenä poliittisen vaikuttamistyönsä aloittaneen Harry ”Hjallis” Harkimon yhteydet liikekumppaneihinsa Rotenbergiin ja Timtshenkoon. Poliitikkojen lisäksi Harkimo ei ole kaihtanut yhteyksiä myöskään järjestäytyneen rikollisuuden edustajiin, kuten näkyy muun muassa oheisesta kuvakaappauksesta, jossa kansanedustaja mainostaa Katiska-huumevyyhden toisen pääsyytetty Janne ”Nacci” Tranbergin muotituotteita. Samaan joukkoon vaikuttaisi kuuluvan myös viime kevään ”maskikohusta” tunnettu liikemies Onni Sarmaste.

Sattumaa tai ei, Tranberg käytti kertomuksensa mukaan etsintäkuulutusta pakoillessaan piilopaikkanaan Långvikin kylpylää, joka oli siirtynyt Yhdysvaltain pakotteiden myötä Rotenbergin perheeltä hiukan aiemmin Ugandassa Suvi Lindénin kanssa matkailleen, nyttemmin edesmenneen Tuomas Teräsvuoren sekä liikemies Jussi Salonojan omistukseen.

Suomi joutuu varmasti vastaamaan kansainvälisillä areenoilla juuri nyt monenlaisiin kysymyksiin, eikä valtionjohtoamme todellakaan käy kateeksi – etenkään, kun tilanteen ovat tällaiseksi ajaneet suurimmalta osin aivan muut henkilöt.

Share This