Suomi ja Afganistanin tukeminen

Afganistanissa käynnissä oleva Nato-johtoinen ISAF-kriisinhallintaoperaatio on päättymässä kuluvan vuoden lopulla. Suomi muiden mukana on vähitellen lopettelemassa urakkaansa, jos kohta uudenlainen operaatio on käynnistymässä. Sen tarkoituksena on opastaa Afganistanin armeijaa.

Afganistanista puhuttaessa on helppo olla pessimistinen: mitä on saavutettu reilussa vuosikymmenessä?

Alkuaan siviilipainotteisesta jälleenrakennusoperaatiosta muodostui sotilasoperaatio, jota voi luonnehtia kriisinhallintasodaksikin.

Avustusrahoja on kannettu maahan valtavia määriä. Yksistään Suomi on kuluttanut Afganistanissa satoja miljoonia euroja. Maassa rehottavan korruption vuoksi tukea valuu sotaherrojen taskuihin.

ISAF-operaation päättyminen ei jätä jälkeensä rauhallista maata. Turvallisuustilanne Afganistanissa on hatara. Noin 30 000 ääri-islamilaisen taliban-taistelijan lisäksi maassa on muitakin sotilaallisia ryhmiä.

Vastuu maan turvallisuudesta siirtyi virallisesti Nato-joukoilta maan omille turvallisuusviranomaisille jo viime vuoden kesäkuussa. Herää kysymys: kun maailman parhaiten varustetut sotajoukot eivät kukistaneet Talibania, miten se sitten onnistuisi Afganistanin omilta turvallisuusjoukoilta? Sitä paitsi nähtäväksi jää, kuka paikallisten joukkojen palkat jatkossa maksaa.

On odotettavissa, että ISAF-joukkojen vetäytyessä turvallisuustilanne maassa heikkenee ja väkivaltaiset iskut lisääntyvät, kun Taliban yrittää haastaa maan omia turvallisuusviranomaisia. Iskut ISAF-sotilaita kohtaan ovat viime aikoina vähentyneet mutta paikallisia turvallisuusjoukkoja kohtaan lisääntyneet. Erityisenä huolena ovat afgaanisotilaiden ja -poliisien toteuttamat niin sanotut sisäpiirin iskut.

Rauhanneuvottelut Talibanin ja afgaanihallinnon välillä eivät ole edenneet. Taliban ei suostu neuvottelemaan amerikkalaisten sätkynukkena pitämänsä presidentti Hamid Karzain hallinnon kanssa. Karzai puolestaan kärhämöi amerikkalaisten kanssa. Siksi maassa huhtikuussa järjestettävillä presidentinvaaleilla voi olla ratkaiseva merkitys Afganistanin kehitykselle, kun huonosta hallinnosta ja korruptiosta arvosteltu Karzai jättää tehtävänsä kahden kauden jälkeen.

Toinen avain Afganistanin tilanteen rauhoittamiseen löytyy rajan takaa Pakistanista. Taliban-kapinalliset tukeutuvat Pakistanin heimoalueisiin. Jos Afganistaniin halutaan todella rakentaa rauhaa, tulee tämä toiminta saada loppumaan.

Tällä hetkellä Suomen sotilaallisen kriisinhallintajoukon vahvuus Afganistanissa on 145 sotilasta. Jatko-operaatioon olemme näillä näkymin lähdössä mukaan 80–100 sotilaalla, vaikka pienempi panos tässä taloudellisessa tilanteessa olisi perusteltua. Esimerkiksi Ruotsi, jolla tällä hetkellä on Suomea enemmän sotilaita Afganistanissa, aikoo lähettää vain 50 sotilasta.

Valtiontalouden tarkastusvirasto moitti loppusyksystä Puolustusvoimia kriisinhallintaoperaatioiden heikoista vaikuttavuusarvioinneista. Pääministeri Jyrki Katainen riensi puolustamaan Afganistanin operaatiota sillä, että tyttöjen koulunkäynti on turvattava. Se on tietenkin tärkeä asia, mutta jokaisesta operaatiosta on oltava hyötyä myös Suomen puolustuskyvylle.

Sanotaan, että Afganistanin tukemisessa tarvitaan strategista kärsivällisyyttä. Kehitys tulee olemaan hidasta. Takaiskuihin on varauduttava.

Yksi tulevaisuuden oljenkorsi voisi olla kaivannaisteollisuus, mutta sen kehittyminen vaatii ensin maan heikon infrastruktuurin parantamista. Tällä hetkellä ainoa kukoistava elinkeino Afganistanissa on huumetalous.

Jussi Niinistö
Kirjoittaja on kansanedustaja (ps) ja puolustusvaliokunnan puheenjohtaja

Avainsanat: , , , , ,

Share This