”Suurin haaste on Venäjä, tietenkin!”

Suomen Sotilas haastatteli Suomessa alkuviikosta vierailevan Valko-Venäjän opposition keulahahmo Sviatlana Tsihanouskajan vanhempana neuvonantajana toimivaa Franak Viačorkaa kaksi päivää ennen delegaation saapumista Helsinkiin. Nuoresta iästään huolimatta jo pitkään oppositiotoimintaan osallistunut toimittajataustainen Viačorka on nähty usein Tsihanouskajan vierellä hänen tavatessaan ulkomaisia valtionjohtajia.

Mitä Valko-Venäjällä on odotettavissa seuraavaksi? Kuinka Venäjän kehitys heijastuu diktatuurin kynsissä kamppailevaan läheiseen naapurimaahan? Voisiko armeija ratkaista tilanteen? Entä mitä Tsihanouskaja esikuntineen tekee Helsingissä? Muiden muassa näihin kysymyksiin pyysimme ja saimme vastauksia.

Franak Viačorka

Mikä on tilanne?

Valko-Venäjän kansannousua Viačorka ei vertaisi mihinkään muuhun kuin neuvostovallan maassa 1980-90 -lukujen vaihteessa lopettaneeseen tapahtumaketjuun. Mielenosoittajien puolelta käytännössä täysin rauhanomainen vallankumous on saanut vastaansa jälkineuvostolaisessa kontekstissa ennennäkemättömän julman sortokoneiston, joka on pidättänyt ja vanginnut kymmeniätuhansia ihmisiä ja tappanut ainakin kymmenen.

– Monet vertaavat nykyistä Valko-Venäjää Stalinin terroriin, Viačorka toteaa.

– Muistan, kun he alkoivat ampua toimittajia. … Muistan, kuinka he alkoivat heittää kranaatteja eläkeläisten joukkoon … Muistan, kun kahdeksantoista ihmistä katosi. Myöhemmin heidät löydettiin metsistä ja sairaaloista, hän kertaa syksyn ja talven tapahtumia.

Viačorkan mukaan poliisipartiot suorittavat naapurustoissa satunnaisia passintarkastuksia ja yrittävät estää mielenosoittajien toiminnan. Tästä huolimatta pieniä protesteja pidetään päivittäin eri puolilla maata.

– Uskoakseni maalis- tai huhtikuusta alkaen tulemme näkemään enemmän ihmisiä kaduilla sorrosta huolimatta.

Kevään myötä koittavan massamielenosoitusten heräämisen Viačorka uskoo avaavan uuden mahdollisuuden vallanvaihdon onnistumiselle – etenkin, kun myös talousnäkymät ovat heikentyneet. Hän muistuttaa diktaattori Aljaksandar Lukashenkan pysyvän vallassa ainoastaan venäläisen virkaveljensä Vladimir Putinin tuen vuoksi.

– Suurin haaste on Venäjä, tietenkin.

Viačorka uskoo Lukashenkan kaatuvan välittömästi Putinin tuen loppuessa.

Valko-Venäjän sotilasakatemian opiskelijoita.

Olisiko armeijasta ratkaisijaksi?

Valko-Venäjän valtio on Viačorkan mukaan monessa mielessä lakannut toimimasta.

– Ei ole tuomioistuimia, ei prosesseja, ei tutkintoja. Valtio on halvaantunut.

Turvallisuusviranomaiset kyllä toimivat – jotenkin. Eikä Lukashenkan regiimin jättämisessä ole kysymys pelkästään mahdollisesta toimeentulon menetyksestä, vaan suoranaisesta väkivallan uhasta.

Hallinnon piirissä on kuitenkin nähtävissä rakoilun merkkejä. Erityisesti armeija voi sopivassa tilanteessa nousta ratkaisevaan asemaan.

– Silovikien, ihmisiä lyövien ja kiduttavien mellakkapoliisien sekä armeijan välillä on nähdäkseni iso ero.

Monet korkeat upseerit ovat haluttomia osallistumaan repressiohin ja maan tilanteesta kertovat vuodot vaikuttaisivat usein saaneen alkunsa juuri asevoimien piiristä. Viačorka ei pidä mahdottomana, että ennemmin tai myöhemmin tämä ryhmä ottaisi mielenosoittajien puolen. Vielä näin ei ole kuitenkaan tapahtumassa.

Sunnuntaimielenosoitus Valko-Venäjällä syyskuussa 2020.

Oppia Suomelta?

Ulkoministeri Pekka Haaviston taannoinen Pietarin-vierailu herätti paljon keskustelua Suomen Venäjä-suhteesta ja sen tulevaisuudesta. Ainakin Tsihanouskajan esikunnassa uskotaan maallamme olevan annettavaa Valko-Venäjälle.

Valkovenäläiset eivät Viačorkan mukaan halua valita asemaansa ”sivilisaatioiden” välillä. Hän muistuttaa, että vaikka Minskissä eivät liehu Euroopan unionin liput, myös Valko-Venäjän punavalkolippu on eurooppalainen symboli ja maa sijaitsee Euroopassa. Mielenosoituksissa on kyse siitä, että valkovenäläiset ovat saaneet tarpeekseen hallinnon valheista ja epäkunnioituksesta.

– Haluamme vain maamme takaisin.

Neuvonantaja painottaa, että ainoa mahdollisuus pattitilanteen ratkaisemiseen on vapaiden ja reilujen vaalien järjestäminen.

Keinoja maan aseman turvaamiseksi erilaisten järjestelmien leikkauspisteessä etsitään Helsingissäkin.

– Haluamme puolueettoman Valko-Venäjän. Haluamme oppia Suomelta.

Viačorkalle tämä näyttäisi tarkoittavan nimenomaan pyrkimystä elää rauhanomaisesti kaikkien naapureiden kanssa. Hän toteaa, että huolimatta Suomen kuulumisesta läntiseen yhteisöön on maamme onnistunut säilyttämään suhteet Venäjään.

– Haluamme löytää erityisen ratkaisun, mutta emme ikinä luovu suvereniteetistamme ja itsenäisyydestämme, hän painottaa.

– Uskomme Valko-Venäjän voivan olla sellainen maa. Hyvä naapuri, hyvä ystävä kaikille. Emme voi valita ystäviämme, emme naapureitamme. Meidän täytyy vain oppia elämään heidän kanssaan. Mutta jos Valko-Venäjän itsenäisyyttä uhataan – olkoon takana kuka hyvänsä – olen varma, että valkovenäläiset vastustavat.

Suomen sotienjälkeisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan arkkitehti, presidentti Juho Kusti Paasikivi neuvostojohtaja Kliment Voroshilovin kanssa.

Ei vieraan avun varassa

Perisuomalaista vastuuntuntoa voi havaita myös tiedusteltaessa toiveita ulkomaiden reaktiosta. Viačorka korostaa, että muutos on valkovenäläisten itsensä vastuulla. Pakotteet ja tuki kansalaisyhteiskunnalle olisivat silti tervetulleita.

– Hallinto tulee vaihtumaan. Valkovenäläiset luovat demokratian valkovenäläisille, mutta kansainvälisellä tuella tämä voidaan tehdä nopeammin, ilman uhreja sekä rauhanomaisesti.

Venäjän viimeaikaisissa protesteissa on Viačorkan mukaan paljon samaa kuin Valko-Venäjän kansannousussa – muun muassa teknologian käyttö ja organisoitumistavat – mutta venäläiset ovat vasta tiensä alkupäässä. Valkovenäläiset ovat tavallaan jo voittaneet. Tsihanouskajan ei tulisikaan Viačorkan mielestä joutua todistelemaan olevansa presidentti, sillä hän sai eniten ääniä.

– Vaalit varastettiin ja Lukashenka kaappasi vallan.

Sviatlana Tsihanouskaja.

Venäjän lisäksi keskustelua on herättänyt Kiinan rooli. Minskin kanssa läheisiä suhteita vaalineen presidentti Xi Jinpingin on ajoittain väitetty jopa laittaneen Moskovalle kampoihin varmistaen Lukashenkan pysymisen vallassa.

– Tiedämme varmasti Kiinan olevan aina pragmaattinen. He ymmärtävät, että heillä on sijoituksia Valko-Venäjällä. He tahtovat tehdä bisnestä ja edistää omia etujaan maassa. Me demokraattiset voimat olemme kiinnostuneet kumppanuudesta Kiinan kanssa, Viačorka sanoo.

Hänen mukaansa monet kiinalaishankkeet jäädytettiin tai niitä lykättiin loppukesästä alkaneen poliittisen kriisin vuoksi. Väitteitä Pekingin aktiivisesta vaikuttamisesta Kremliin intervention estämiseksi hän pitää kuitenkin lähinnä juoruiluna.

– Peking puhui Lukashenkan kanssa, he tunnustivat vaalien tuloksen, mutta tämä ei tarkoita, että he tukisivat häntä poliittisesti.

Vaikka Valko-Venäjä on nyt kovan linjan poliisivaltio ja ihmiset pelkäävät poistua asunnoistaan, Viačorka uskoo kansannousun lopulta voittavan.

– Tietä takaisin ei ole.

Share This