T-90 Syyriassa – savua vai verhoa?

Uutistoimisto Reuters kertoi eilen, nimettömänä pysyttelevään yhdysvaltalaiseen virkamieslähteeseen perustuen, että Venäjä on tuonut Syyriaan T-90 -taistelupanssarivaunuja. Reutersin lähteen mukaan seitsemän T-90 -vaunua olisi ryhmitetty Latakiassa sijaitsevan Bassel al-Assadin lentokentän suojaukseen.

Tietoja ei ole pystytty vielä* varmentamaan, ja on hyvä muistaa, että lopulta aika harva virkamies kykenee kuitenkaan erottamaan venäläistä T-90(A) -vaunua syyrialaisesta T-72AV -vaunusta, sotilaat mukaan lukien. Vaan kyllä väite silti mahtuu mahdollisuuksien maailmaan – Venäjällä on tarvetta niin oma laivastonsa huoltotukikohdan kuin al-Assadin hallinnon puolustamiseen, sekä oman ja ulkomaiden medioiden huomion siirtämiseen Syyriaan Itä-Ukrainan sijasta. Hyvin varmistettu lentokenttä pitää operatiiviset ovet auki moneen suuntaan, ja asekaupan toimitusketjun auki.

Mutta miksi Venäjä rahtaisi Syyriaan nimenomaan T-90(A) -vaunuja, eikä esimerkiksi äskettäin remontoituja T-72B3 -vaunuja, joita se on käyttänyt varsin menestyksellisesti Itä-Ukrainassa? Koska ensin mainitussa on aktiivinen Štora-1 omasuojajärjestelmä, ja Syyrian kapinallisilla TOW-2A (suom. PSTOHJ 83MA, am. BGM-71E)  panssarintorjuntaohjuksia. TOW-2A:n ohjuksen taistelukärjen kaksoisontelopanos tehoaa myös reaktiivipanssaroituihin maaleihin, sen ampumalaitteen tähtäimenä toimii lämpökamera ja sillä voidaan ampuma jopa yli 3,5 km etäisyydeltä.

Syyrian maastossa hajautetusti taistelevien kapinallisten käsissä TOW-2A on Venäjän asevoimille ihan eri luokan uhka kuin vanhat Neuvostoliiton aikaiset taistelupanssarivaunut Itä-Ukrainassa.

Aktiivista suojaa

T-90:n aktiivinen Štora-1 (Штора-1, suom. Verho-1) -omasuojajärjestelmä on nimenomaan suunniteltu häiritsemään TOW 2:n ja Milan 3:n tyyppisiä, infrapunaan perustuvia puoliautomaattisia lankaohjuksia (SACLOS). Toisin kuin nk. hard-kill järjestelmät, Štora-1 ei pyri tuhoamaan ohjuksia (saati ammuksia) muuten kuin harhauttamalla niiden ohjausta ja häiritsemällä tähtäystä.

Järjestelmän kuuluvien, putken molemmin puolin sijoitettujen erittäin tehokkaiden IR-lähettimien keila on tosin vain noin 20° leveä, joten vaunun tornin tulee käytännössä olla valmiiksi suunnattu oletettua ampumasuuntaa kohti. Hyvin suunnitelluissa ja valmistelluissa puolustusasemissa tämä kuitenkin onnistuu selkeästi helpommin kuin esimerkiksi läpimurtohyökkäyksessä.

Štorassa on myös neljä laserilmaisinta, joilla voidaan havaita niin ampumalaitteita kuin laserohjautuvia ohjuksia. Järjestelmään integroitu automaattinen 82 mm savuheitejärjestelmä kykenee lisäksi kätkemään vaunun ohjuksen ampumalaitteen tähtäykseltä niin näkyvän valon kuin IR-alueella (lämpötähtäimet).

Myös meillä Suomessa on käytössä TOW-2A (BGM-71E, PSTOHJ 83MA) -kalustoa, sekä saman perheen hieman uudempia, panssarivaunun kattopanssaroinnin läpäisyyn perustuvia TOW-2B (BGM-71F, PSTOHJ 83MB) -panssarintorjuntaohjuksia. Štora-1:llä voidaan vaikuttaa molempien tähtäin- ja ohjausjärjestelmiin, ja siten osumatodennäköisyyteen, mutta ei esimerkiksi NLAW:n (102 RSLPSTOHJ NLAW) tai Spiken (PSTOHJ 2000M) tyyppisiin panssarintorjunta-aseisiin.

Jäämme kuitenkin mielenkiinnolla odottamaan kuvia – Syyriasta.

Twitter: @APulkki

*Päivitys 12.11.2015 – ensimmäinen kuva venäläisestä T-90 -taistelupanssarivaunusta Syyriassa saatiin tänään. “Sinibaretit” soittavat venäläiselle merijalkaväelle:

Avainsanat: , , ,

Share This