Talous ratkaisee

Talous ratkaisee sanoi jo vanha kunnon partakalle Karl Marx. Toimiva ja tuottava talous on turvallisuuden kivijalka, sen tiesi Winston Churchillkin. Talouden on perustuttava siihen että tuotetaan enemmän kuin kulutetaan. Ilman kantavaa taloudellista selkärankaa ei voi olla turvallisuuttakaan. Kansantaloutta ei saa verrata kotitalouteen, mutta lainanotolle rakennettu kansantalouskin on pitemmän päälle mahdollinen vain jos pohjalla on tuottava talous ja positiivinen väestönkasvu, joiden voidaan olettaa yhdessä kuittaavan aikanaan lainat. Näin siis yksinkertaistettuna.

On siis oltava jotain mitä antaa. Muutoin kukaan ei voi auttaa loputtomiin käsi ojossa olevaa.

Lentomatkustavat ovat varmasti tutustuneet penkin selkänojassa olevaan filosofian oppikirjaan – lentokoneen turvallisuusohjeeseen. Siellä kehotetaan auttamaan ensin itseään ja vasta sitten vierustoveria. Eli. Siellä siis ei kehoteta olemaan auttamatta vierustoveria, mutta kehotetaan ensin pitämään huoli siitä että on itse toimintakykyinen, joka sitten antaa perusedellytykset auttaa toisia. On vaikea auttaa jos on itse kontallaan.

Suomalainen suvaitsevaisto – nämä jakopuolueet kannattajineen – ovat maailman sivu halunneet olla auttamassa. Mutta myöskin pitämässä kiinni saavutetuista eduista. Suvaitsevaistolla on Adolf Hitlerin taktiikka; millään rintamalla ei tuumaakaan periksi. No siinä käy sitten niin kuin jokaiselle, joka uhoaa että minun selkä ei taivu. Se katkeaa, joka ei koskaan taivu.

Vuoden alusta oli Suomeen tullut viikolla 33 armon vuonna 2015, 5293 turvapaikanhakijaa ja optimisti päättelee siitä, että kun vuodesta on enää vajaat puolet jäljellä, 1944 jälkeiset ennätykset ylittyvät vain muutamilla tuhansilla. Mutta entäpä jos tasaisen vauhdin sijasta otettaisiin huomioon viikon 17. tai 26. jälkeinen kiihtyvyys? Onko Suomen poliittinen johto ja hallintokoneisto saatikka mediamme, joka porskuttaa immoskohuissa sun muissa trivialiteeteissa tilanteen tasalla? Elokuussa viikolla 34 mediakin heräsi huomaamaan että oho – vastaanottokeskukset ovat täynnä. Mitenkä ne tänne kun välimerellähän niiden piti olla?

Mielenkiintoista on se, että vaikka Suomeen tullaan edelleenkin perinteisistä hakijamaista (irakilaisia viikossa 371 ja somaleita toistaiseksi yhteen laskettuna toiseksi eniten), uutena ilmiönä ovat albaanit. Kyse ei siis ole pelkästään lähtömaiden pitkittyneistä kriiseistä. Akuuteista kriiseistä kyse ei ole taatusti, sillä syyrialaisten osuus kaikista turvapaikanhakijoistamme on kolmisen prosenttia! Turvapaikanhakijoiden määrän räjähtäminen näkyy muuallakin Euroopassa, mutta kussakin maassa on historiallisista syistään erilaiset lähtömaaprofiilinsa. Esimerkiksi Italiaan ja Sveitsiin tulee eritrealaisia, joita Suomessa on näkynyt tuskin lainkaan (toistaiseksi 0,3 % hakijamäärästä), koska Suomessa ei ole ennestään vetovoimaista eritrealaisyhteisöä. Toisin kuin valtamediassa on tällä ja viime viikolla annettu ymmärtää, Euroopan maiden yhteinen pakolaispolitiikka ja -käytäntö (niin kirjava kuin se onkin) näyttäisi ilmeisimmältä yhteiseltä tekijältä, joten kyse olisi sittenkin Euroopan vetovoimasta eikä muun maailman erityisestä kriisiytymisestä? Tämänhän on nähnyt minunkin koti-ikkunastani Sörnäisissä jo monta vuotta. Puistossa on jatkuva Bulgarian ja Romanian romanimiehitys. Siellä ei kai ole sota, siis siellä lähtömaassa? Hehän eivät tietysti hae edes turvapaikkaa koska voivat liikkua vapaasti EU-kansalaisina.

Suomeenkin siis tulee jatkossakin EU:n sisältä ja ulkopuolelta lisää väkeä. Jos näin on, on väestö voitava myös elättää ja toisin sanoen työkykyinen osa siitä työllistää. Mutta miten tämä onnistuu AY-liikkeen torjuman yhteiskuntasopimuksen kaaduttua? Jos suomalaisen työn hinta ei laske, jäämme kansainvälisessä kilpailussa jälkeen. Näillä hinnoilla emme pysty myöskään kotouttamaan siirtolaisia saati työllistämään maassamme oleskelevia työttömiä koti- ja ulkomaalaisia. Se on taloudellisesti kestämätöntä, ja syylliset eivät istu vastaanottokeskuksissa eivätkä meidän puistossa vaan Brysselissä ja Arkadianmäellä.

Itseäni AY-liikkeen omaan jalkaan ampuminen ihmetyttää. En ole saanut palkankorotusta tällä vuosikymmenellä, enkä ole ehtinyt yli 20 vuotisen työurani aikana pitää kuin yhtenä vuonna kaikki minulle kertyneet – mielestäni aivan liian pitkät – vuosilomat. Jos olisin toiminut toisin, olisin yksi Suomen tuhansista työttömistä journalisteista. Minulle tämä ei ole koskaan ollut mikään ongelma vaan itsestäänselvyys. Kas kun meidän työntekijöidenkin on tajuttava, että työn pitää olla tuottavaa ja rahan pitää tulla jostain.

Sama asia koskee maahanmuuttoa. Kyllä hädänalaisia on autettava ja osaavaa työvoimaa tarvitaan, mutta senkin pitää perustua kestävään taloudelliseen perustaan. Sellaista perustaa ei ole eikä tule jos kotimaisella työvoimalla ja maahanmuuttajilla on verotuksen, liian korkean työnhinnan tai sosiaalipoliittisten tuloloukkujen takia mahdollisuus, suuri houkutus tai jopa pakko pysyä muiden elätettävänä. Kas kun meillä muilla alkaa loppua rahat ja katkeaa se taipuvakin selkä, jos sille sälytetään liikaa.

Ja viime kädessä tämä jos joku on turvallisuusuhka.

Share This