Talvisodan rauhasta 80 vuotta

Tänään tulee kuluneeksi tasan 80 vuotta talvisodan rauhasta, aseet vaikenivat klo 11 pitkin koko rintamaa 105 päivän taistelun jälkeen. Rauhasta sovittiin Moskovassa erittäin kovin ehdoin, jotka tulivat Suomessa yleisön tietoon shokkina. Koko Karjalan kannas, Laatokan pohjoispuolinen alue ja viipale maata Sallan ja Kuusamon suunnalla luovutettiin Neuvostoliitolle. Mukana menivät mm. Viipurin, Sortavalan ja Käkisalmen kaupungit, monet teollisuuslaitokset ja tietysti myös noin 420.000 suomalaisen kotikonnut, talot, pellot ja kylät. Hanko oli tyhjennettävä ja vuokrattava viholliselle, rintamalta joukot vedettävä evakuoitavan siviiliväestön kanssa kireällä aikataululla uuden rajan taakse. Luovutettu alue oli noin 12% koko maan pinta-alasta ja siirtoväestön määrä myös noin 12% koko maan väestöstä.

Jutun pääkuva: Liput on rauhan tultua laskettu puolitankoon Helsingissä Vanhalla ylioppilastalolla. SA-Kuva.

Rauha tehtiin pakkoraossa, Suomen kenttäarmeija alkoi olla romahduksen partaalla. Valtavaa ylivoimaa vastaan helmikuun alusta alkaen taistellut armeija kärsi pulaa erityisesti miehistä, panssaritorjunta-aseista, kenttätykistöstä ja kranaateista. Monet jalkaväkipataljoonat olivat sulaneet noin kolmanneksen vahvuuteen alkuperäisestä eikä koulutettuja reservejä enää ollut käytettävissä. Väsyneet joukot taistelivat nyt läntisellä Kannaksella  taka-asemassa ja vihollinen oli tunkeutunut jo Viipuriin. Viipurinlahdella torjuttiin jään yli hyökkäävää vahvaa vihollista häthätään sinne heitetyillä joukoilla, joita ei pystytty kunnollisen johtamisorganisaation puutteessa loogisesti johtamaan. Armeijan kestokyky oli murtumassa, kyse oli ehkä vain päivistä. Jotkut tulkinnat puhuvat tunneista, mutta se on liioittelua. Vetäytyminen oli pidentänyt rintamaa ja suurentanut joukkojen tarvetta eikä takana enää ollut varustettuja asemia. Luonnonesteisiin tukeutuvia asemia oli vasta Kymijoella tai Saimaan vesistön tasalla. Jonkinlainen etu olisi saatu kelirikon alkaessa, mutta siihen oli vielä monen viikon matka.

Sotilasjohto Mannerheim etunenässä näki kenttäarmeijan tilanteen voivan vai pahentua ja suositteli voimakkaasti poliittiselle johdolle rauhan tekemistä. Poliittinen johto oli kovassa paineessa, koska Englanti ja Ranska olivat ilmaisseet voivansa lähettää joukkojaan Suomen avuksi. Ongelmaksi oli muodostunut Norjan ja Ruotsin kielteinen kanta länsiliittoutuneiden joukkojen kauttakulkuun. Lännessä, etenkin Englannissa kiinnostus Suomen kohtaan oli savuverho pyrkimyksille päästä hallitsemaan Narvikin satamaa ja Ruotsin rautamalmia, joka hyödytti sen vihollista Saksaa. Suomen poliittinen johto ratkaisi asian lopulta tekemällä rauhan raskain ehdoin, mutta säilytti maan itsenäisyyden. Neuvostoliitto puolestaan lienee pelännyt kevään tuloa ja Saksan seuraavia liikkeitä, Suomen ongelma oli ratkaistava ennen niitä.

Oliko sota turha? Jos ihmishengissä mitataan niin hinta itsenäisyyden säilymisestä oli kova, lähes 26.000 suomalaista menetti henkensä joko kaatumalla sotilaana tai kuolemalla sodan seurauksena. Siviilejä tuossa luvussa on noin 900, mikä on oikeastaan vähän. Sota ei vielä ollut niin totaalista kuin toisen maailmansodan seuraavina vuosina. Kaatuneiden ja surmansa saaneiden lisäksi tappioita olivat myös noin 44.000 haavoittunutta, joista osa jäi loppuiäkseen sotainvalideiksi. Asevoimiemme kokonaisvahvuus oli noin 340.000 miestä, mistä tappiot olivat siis noin 20 % eli joka viides mies kaatui tai haavoittui.

Erityisesti upseeritappiot olivat suuria, noin 1100 upseeria kaatui tai katosi, heistä vänrikkejä tai luutnantteja oli lähes 1000. Etulinjan joukkueenjohtajien ja vastaavien joukossa tappiot olivat tietysti suurimmat. Upseerien kokonaisvahvuus oli vajaat 17.000, joista reserviupseereita noin 13.600 ja aktiiviupseereita noin 3.100. Molempien ryhmien vänrikkien ja luutnanttien kaatumisprosentti oli yli 7 %.

Vastapuolen eli lähinnä Puna-armeijan tappioista ei ole varmaa tietoa. Sodan jälkeen Neuvostoliiton ulkoasian kansankomissaari Molotov kertoi korkeimmalle neuvostolle noin 200.000 miehen kaatuneen tai haavoittuneen talvisodassa. Suomessa on arvioitu tappiot paljon suuremmiksi, esimerkiksi kaatuneiden määräksi 200.000. Neuvostoliiton hajottua Venäjällä 90-luvulla päädyttiin Molotovia suurempiin lukuihin eli 130.000 kaatuneeseen ja 265.000 haavoittuneeseen. Myös näitä suurempia lukuja on esitetty. Puna-armeijan todelliset tappiot tuskin lopullisesti selviävät koskaan.

Mutta se peruskysymys eli kannattiko? Suomalaisille sota merkitsi itsenäisyyden säilymistä melkoisin uhrauksin mutta kuitenkin. Myös meitä olisi voinut kohdata Baltian maiden kohtalo ensin Neuvostoliiton ja myöhemmin Saksan käsissä sekä kymmenien vuosien elo neuvostotasavaltana. Tämän kirjoittajan mielestä sota kannatti, sillä vältettiin todennäköisesti pahempi kohtalo ja vielä suuremmat tappiot.

Kannattiko sota Neuvostoliitolle? Suurilla miestappioilla se sai haluamaansa puskurivyöhykettä lännestä päin hyökkäävää vihollista vastaan sekä laivastotukikohdan puoleenväliin Itämerta, mutta kummastakaan ei vuonna 1941 lopulta ollut hyötyä. Sotimalla Suomea vastaan ja viemällä sen maata se myös varmisti Suomen suopeuden Saksalle, joka oli kaataa koko Neuvostoliiton 1941.

Kuhmon suunnan taistelijat siirtyvät uuden rajan taa. Joukot olivat lyömättömiä ja siirtyivät käskystä. SA-Kuva.

Rajan siirtyminen tarkoitti myös 420.000 ihmisen siirtymistä pois kotikonnuiltaan. Kuvassa evakkopoika Sortavalassa tavarapaljouden keskellä 17. maaliskuuta 1940. Mitähän hänestä tuli aikuisena? SA-Kuva.

Neuvostoliitolle luovutetulle alueella jäi valtaisat taloudelliset arvon mm. rakennuksina. Kuvassa Huuhanmäen kasarmialueella Lahdenpohjassa poltetaan kasarmin kalusteita. Kasarmit palasivat aikanaan 1941 suomalaisten käyttöön kunnes ne menetettiin taas 1944. Ne ovat edelleen pystyssä mutta pahoin rapistuneena neuvostoarmeijan tyhjennettyä ne 90-luvulla. SA-Kuva.

Vartiomies Viipurissa 13.3.1940. Väritetty SA-kuva taitaa olla hupimielessä otettu, siihen viittaa miehen aseistuksena oleva miekka ja käsikranaatti. SA-Kuva, kuvan väritys Tommi Rossi.

Panssarintorjuntatykki miehistöineen Viipurissa Torkkelin puistossa 13.3.1940, takana tunnettu ja parisen vuotta sitten uudestaan avattu ravintola Espilä. Tykki on 45 mm neuvostoliittolainen sotasaalistykki. Miesten varustus on kovin sekalainen. SA-Kuva.

Hangon vuokra-alue piti tyhjentää 10 päivässä, kuvassa uusi raja Lappohjassa. SA-Kuva.

Avainsanat: ,

Share This