Talvisota Puna-armeijan panssarien koekenttänä

Talvisodan päättymisen jälkeen niin Suomen armeija kuin Puna-armeijakin analysoivat tekemisiään, organisaatiotaan ja aseistustaan kriittisesti. Tunnetuimpia Puna-armeijan johtopäätöksiä oli mm. konepistoolin merkityksen havaitseminen. Suuri merkitys sotakokemuksilla oli myös sen panssarivaunujen kehitykselle, sota ohjasi KV-1 “Klimin” ja T-34  “Sotkan” tuotannon aloittamiseen , monitorniset suuret panssarivaunut ja kovin kevyesti panssaroidut 45 mm kanuunalla varustetut vaunut saivat väistyä. Jälkimmäiset toki jäivät käyttöön niiden tavattoman suuresta lukumäärästä johtuen ja kohtasivat loppunsa vasta saksalaisten käsissä kesällä 1941.

Puna-armeijan toiminta oli johdonmukaista, se liitti talvisodassa Summan lohkolla suomalaisia vastaan taistelleeseen 20. Panssariprikaatiinsa kokeiluvaunuosaston, jonka kalustona oli SMK, T-100 ja KV-1 -vaunujen prototyypit. Kaksi ensiksi mainittua olivat suuria kahdella tykkitornilla varustettuja vaunuja, KV-1 taas kompaktimpi yksitorninen ajan mittapuun mukaan erittäin raskaasti panssaroitu vaunu. Vaunuja todella käytettiin prikaatin kolmitornisten T-28 -vaunujen ohella taisteluissa, joissa yritettiin murtaa Mannerheim-linjaa Summan kylän lohkolla. Seurauksena oli, että SMK ajoi suomalaisten miinaan ja jäi liikuntakyvyttömänä suomalaisten asemien eteen. Vaunusta on pari tunnettua kuvaa, jotka ohessa. Vaunu jäi niille sijoilleen, suomalaisilla ei ollut sopivien vetäjien puutteessa mahdollisuuksia sitä evakuoida eivätkä venäläisetkään saaneet sitä takaisin ennen kuin suomalaiset irtautuivat Summasta 16. helmikuuta Lähteen lohkon murruttua pari päivää aikaisemmin.

T-100:n pärjäämisestä ei ole tämän kirjoittajan silmiin tietoja sattunut, mutta KV-1:n tiedetään palanneen aikanaan Leningradiin sen valmistaneen Kirovin tehtaan hoiviin suomalaisten panssarintorjuntatykkien rokonarpiseksi saattamana. KV-1 soitti talvisodassa käyttökelpoisuutensa ja sen tuotanto aloitettiin. Eräänlainen harha-askel oli tehtaan erittäin nopeasti prototyyppiin konstruoima korkea 152 mm haupitsilla varustettu torni, vaunun alatyyppi tunnetaan KV-2:na. Prototyypin 76 mm kanuunan kranaatti ei ollut tehonnut suomalaisiin betonilaitteisiin vaan joukot halusivat tehokkaamman. Talvisodassahan venäläisten panssarien päätehtävä oli tuhota suomalaisten varustuksia.

Myöhemmin niin suurta kuuluisuutta saavuttaneen T-34:n prototyyppi lähetettiin myös “kenttäkokeisiin” talvisotaan, mutta se ei ehtinyt taisteluihin.

Suomalaiset havaitsivat poikkeuksellisen raskaita ts. suuria vaunuja muutaman kerran taisteluissa ja sotavankitiedot kertoivat jopa ao. kokeiluvaunuosaston olemassaolosta. Konkreettinen todiste oli tietysti asemien eteen jäänyt SMK, mutta havaintoja on muitakin. Mm. läntisen Kannaksen puolustuksesta vastuussa olleen II Armeijakunnan komentajan Harald Öhqvistin mainiossa vuoden 1949 teoksessa “Talvisota minun näkökulmastani” on mainintoja kokeiluvaunujen käytöstä niin Summan kuin Lähteenkin lohkolla. Vaunut hän kuitenkin nimeää väärin T-35:ksi. Mainitseepa hän jopa sotavangin, joka on kertonut kokeiluvaunuosastosta ja että sillä on neljä vaunua, jotka painavat 70 tonnia. Aika lähelle tämä tiedustelutieto on mennyt, sillä SMK ja T-100 painavat vajaat 60 tonnia, KV-1 vajaat 50 tonnia.

Kokeiluvaunut ehkä havaittiin laajemminkin suomalaisjoukoissa ja tässä kohdassa sopivan tutkijan pitäisi käydä läpi Summan kylän ja Lähteen lohkolla toimineiden joukkojen sotapäiväkirjat.

Myös etulinjan miesten muistelmissa on ainakin yksi havainto poikkeuksellisen suuresta vaunusta. Panssarintorjuntatykkijoukkueen ja -komppanian päällikkönä Summan aukean itäreunassa toimineen vänrikki/luutnantti Valde Hämäläisen kertoo muistelmakirjassa “Rivimiehenä talvisodan Summassa”  11. helmikuuta 1940 pysäytetyn 37 mm Bofors -panssarintorjuntatykillä poikkeuksellisen suuren vaunu, jonka miehistöksi hän mainitsee peräti 10 miestä. Tuolloin SMK oli kököttänyt miinaan ajon paikallaan jo seitsemisen viikkoa eli siitä ei voi olla kyse. Siihen Hämäläinen ehkä oli tutustunutkin, koska hänen tykkijoukkueensa toimi sen pysähtymispaikasta noin 500-600 m kaakkoon eli sangen lähellä. Ehkä Hämäläisen pysäyttämä vaunu oli T-100, mutta sen tuhoutumisesta tai edes pysäyttämisestä ei venäläinen panssarikirjallisuus kerro.

Pitkään Summan aukean itälaidassa panssarintorjunnassa toimineen Hämäläisen havainto on kuitenkin ollut sikäli totta, että hän on vielä saman päivän iltana soittanut Jalkaväkirykmentti 7:n komentopaikalle, rykmentin sotapäiväkirjassa on tästä merkintä. Summan aukean reunalla pitkään toimineelle reserviupseerille “normaali” vastustaja eli T-28 lienee myös ollut kovin tuttu, mutta kymmenen miehen miehistö ei oikein istu mihinkään venäläisvaunuun, T-100:lle ilmoitetaan yleensä miehistöksi 6-8 miestä. Suuren vaunun painoksi Hämäläinen arvioi 70 tonnia. Eli yläkanttiin, mutta siis kaksi kertaa suuremmaksi kuin normaalin vastustajan eli T-28 -vaunun. Pysäytetyn vaunun poikkeuksellisuus ei jostain syystä ilmene hänen henkilökohtaisessa sotapäiväkirjassaan, jonka asianomaisen päivän tekstin Hämäläisen poika on antanut kirjoittajan käyttöön. Jos 11. helmikuuta oli kyseessä T-100 niin se ei ehtinyt kauaa paikallaan seistä, Summan asemista luovuttiin viisi päivää myöhemmin.

Sivumennen sanoen Hämäläinen oli ilmeisesti eräs menestyksellisimmistä ellei menestyksellisin talvisodan panssarintorjuntaupseereista, koska hän oli yksi niistä 500 miehestä, joille ao. sodan perusteella ehdotettiin Mannerheim-ristiä. Oman laskelmansa mukaan hänen johtamansa tykit tuhosivat talvisodassa 90 vaunua.   Talvisodan lopulla kaikki Viipurin lohkolla olleet panssarintorjuntatykit alistettiin hänelle. Jatkosodassa Hämäläisen panssarintorjuntatoimet jatkuivat, ensin joukkueenjohtajana ja myöhemmin tykkikomppanian päällikkönä ja kapteenina aina Siiranmäessä kesällä 1944 sattuneeseen pahaan haavoittumiseen asti. Unohdettu sankar

Mitä talvisodan kokeiluvaunuista jäi käteen Suomen puolella? Päämajan tiedusteluosasto julkaisi välirauhan aikana pienen 60-sivuisen kirjasen nimellä “Tietoja Neuvostoliiton panssarikalustosta ja sen käytöstä äsken päättyneessä Suomen-Venäjän sodassa”. Kirjanen kertoo juuri siitä mitä sen otsikko lupaa, mutta nykytietämykseen verrattuna sen teksti on yllättävän heiveröistä. Puna-armeijan vaunutyypeistä on tunnistettu vain osa ja esimerkiksi hyvin yleisen T-26 -vaunun eri alatyyppien nimeäminen on täysin pielessä. Kirjanen noudattaa saksalaista luokittelua A, B ja C-tyyppeihin, joissa olennaista on tornien määrä ja muoto. Todellista tietoa ei talvisota ja sen runsas sotasaaliskalusto ja asiakirjat siis näytä tuoneet

Raskaiden vaunujen osalta kirjanen menee myös pahasti pieleen, suomalaisten asemiin jäänyt SMK nimetään T-35 C:ksi, joka sekin on saksalainen väärä nimike. SMK:lla ja jo 1930-luvulla kehitetyllä viisitornisella ja useita kertoja Punaisen torin paraatissa esiintyneellä T-35:llä ei ollut juurikaan toistensa kanssa tekemistä

Panssarivaunusektorin puolesta talvisodalla oli siis ainakin kaksi lopputulosta. Toisaalta suomalaisten saama suuri sotasaalis mahdollisti omien vaatimattomien panssarivoimien ajankohtaan nähden asiallisen varustamisen ja toisaalta suurvalta Neuvostoliitto löysi lopulta erittäin menestyksellisen suunnan panssarivaunujensa tuotannolle ja kehitykselle.

SMK Summan kyläaukean pohjoisreunassa. Kiinni sen perässä että keulassa on T-28, jotka ehkä ovat koittaneet auttaa liikuntakykynsä menettänyttä suurempaa toveriaan.SMK:n viimeisen ajon reitti 90-luvulla ilmestyneen venäläisen panssarikirjan kartalla. Vahvat nuolet osoittavat kokeiluvaunuosaston reitin 18. joulukuuta ja ohuemmat liikkeet 19. joulukuuta. Tähdellä on merkitty paikka johon SMK jäi miinaan ajettuaan ja jossa se suomalaisten toimesta kuvattiin.Kirjoittaja Summan kyläaukean pohjoisreunalla sillä paikalla, jonne SMK venäläinen lähde sen miinaan ajon sijoittaa eli oheisen kartan tähden kohdalla.  Paikalla ei tietenkään enää ole siitä jälkeäkään eikä oikeastaan taisteluistakaan, luonto on peittänyt. Paikka on silloisen Viipurin tien tuntumassa tien itäpuolella. Peltojen ja metsänreunojen muutokset eivät mahdollista kovin tarkan paikan selvittämistä, analyysi on tehty oheisen kartan ja suomalaisen 1930-luvun topografikartan perusteellaa, analysoijana Jokke Vierimaa.SMK:n sisuskalut.

T-100 talvisodassa, huomaa sangen moderni telapyörästö.

KV-1:n prototyyppi, jossa aluksi oli tornissa sekä 45 mm että 76 mm kanuuna.Päämajan tiedusteluosaston kirjanen välirauhan ajaltaPäämajan tiedusteluosaston kirjasessa oleva kuva SMK:sta, väärin T-35:ksi nimettynä.

Summan kyläaukean eteläpuolella oleva uudehko Puna-armeijan sotilaiden hauta, jossa poikkeuksellisesti on figuurina lippua pitelemässä panssarimies eikä normaali “Aljosha” Shpagineineen. Summan kyläaukealla uhrautuvaisesti taistelleet 20. Panssariprikaatin miehet toki muistomerkin ovat ansainneet.

 

 

 

 

 

Avainsanat: ,

Share This