Talvisotaa Nenimäessä

Venäläisillä elävän sotahistorian harrastajilla on vuosittain Karjalan Kannaksella ja Pietarin liepeillä useita taistelunäytöksiä, joissa Puna-armeija ja Suomen armeija ottavat mittaa toisistaan. Upseeripartio oli sunnuntaina 2.12. toista kertaa katsomassa tällaista talvisotanäytöstä, joka nyt järjestettiin Lempaalanjärven itäpuolella Nenimäki-nimisessä paikassa, joka on ollut Neuvosoiliiton ilmapuolustusjoukkojen varuskunta ja lehden saamien sangen varmojen tietojen mukaan myös ilmatorjuntaohjusrykmentin asema sekä hieman epävarmempien tietojen mukaan jopa Iskander-ohjusten varalaukaisupaikka. Nykyisellään pahasi jo aikoja sitten rapistuneen ja lähinnä tyhjiä rakennuksia käsittävän varuskunnan paria kunnossa olevaa rakennusta käyttää Jungarmija eli Venäjän puolustusministeriön alainen nuorisojärjestö. Nimi Nenimäki tulee siitä, että tämä oli aikanaan ns. inkeriläisaluetta.

Talvisotanäytöksen pitopaikka oli sangen pitkään epäselvä, upseeripartion venäläiskontaktit kertoivat viranomaisten suhtautuneen loogisimmissa pitopaikoissa asiaan negatiivisesti ja Nenimäki varmistui vain aivan viime tingassa. Tämä näkyi niin näytöksen osanottajamäärässä kuin yleisöstäkin, molempia oli selvästi vähemmän kuin vuosi sitten Kamenkassa eli suomalaisittain Perkjärven ampuma-alueen kupeessa olevan varuskunnan mailla pidetyssä näytöksessä. Sotaväkeä edusti paikalla tällä kertaa puolisen tusinaa sotapoliiseja ja lääkintämies, joita näytti johtavan majurin arvoinen upseeri. Mielenkiintoista oli, että suomalaissa kilvissä olevalle kers Toikan autolle varuskunnan portti aukesi ongelmitta, vartiomies teki kunniaa eikä selvästi suomalaisina erottuvalta upseeripartiolta kukaan kysynyt missään vaiheessa mitään.

Näytös sinänsä oli sangen simppeli ja viimevuotisen kaltainen. Puna-armeija hyökkäsi selvällä ylivoimalla mantteli liepeet lepattaen ja ajoi suomalaisen etuvartion pois. Lisää väkeä saatuaan hyökättiin seuraavaksi ikään kuin pääaseman kimppuun, joka sekin kovan paukuttelun jälkeen joutui vetäytymään. Näytöksen loppuvaiheessa vallattiin suomalaisten bunkkeri näyttävästi liekinheitintä käyttäen. Koko sota loppui sopivasti paikalla oleva kukkulan valtaamiseen ja punalipun heilutteluun sen laella. Uutta oli näytöksen päätteeksi pidetty hiljainen hetki kaatuneille.

Näytöksen voimasuhteen olivat oikean suuntaiset, noin 15 ”suomalaista” vastassa oli ehkä viitisenkymmentä puna-armeijalaista, joita tuki panssariauto ja pari konekivääriä. Suomalainen osapuoli oli JP 4 -nimeä käyttävä sotahistorian harrastajien klubi, joka on myös Kuuterselän entisöidyssä VT-aseman pätkässä aktiivinen. Puna-armeija näytti koostuvan useasta eri harrastajajoukosta, jossa vilahteli aikaisemmista näytöksistä tuttuja naamoja.

Osapuolien aseistus oli todella autenttista eli sota-ajan kivääreitä, konepistooleita ja konekivääreitä, joilla paukkupatruunoita kului melkoinen määrä. Asepuvut ja varusteet olivat myös kiitettävän autenttisen oloisia, vaikka suurin osa varmaan kopiota. Pyrotekniikkaa oli jonkin verran, ehkä huippuna suomalaisella puolella ollut kevyt kranaatinheitin, jolla ammuttiin omatekoisia ”kranaatteja” välillä taistelijoiden sekaan. Varomääräykset näyttävät paukkupatruunoilla jne. olevan Venäjällä sangen väljät…

Näytökseen liittyi ase- ja varustenäyttely ja yleisöllä oli mahdollisuus näytöksen jälkeen keskustella osanottajien kanssa sekä tutustua niin aseisiin kuin varusteisiinkin. Näytöstä pohjustettiin melko pitkällä historiallisella katsauksella, joka venäjänkielisen meni upseeripatiolta kuitenkin pääsääntöisesti ohi. Mikä lienee ihan hyvä asia, monista asioista kun taidetaan olla vähän eri mieltä.

Puna-armeijaa tuki BA-20-panssariauto, joka näytti olevan erittäin hyvin tehty replika

Suomalaista kevyttä kranaatinheitintä käytettiin JP 4:n puolustajien tukena. Kuvassa heitinmiehistö valmistaa paukkulaukauksia, ts pahvilieritöitä, jota oikeasti lensivät, ajopanos piti sytyttää tupakansytyttimellä. Kantamat myös vaihtelivat, koska ”kranaatin” tiiviys putkeen riippui siitä, montako kierrosta ilmastointiteippiä oli ohjauspaksunnokseksi kierretty.

Suomalaisia tuki taistelussa kevyt heitin.

Kapt Kuusela ja aina näytöksissä niin ahkera Sergei poseeraavat talvisodan hengessä.

Upseeripartio vieraili suomalaisten leirissä näytöksen jälkeen, suomalaiset olivat tulleet paikalle jo perjantaina ja asuneet kahdessa puolijoukkueteltassa sunnuntain näytökseen asti. Ja kuten asiaan kuuluu myös kipinävuorot oli jaettu ja laitettu listalle. Harrastajat käyttävät suomalaisia pseudonyymejä, joista osa on hieman yllättäviä kuten kuvasta näkyy.

Avainsanat: , , ,

Share This