Talvisotanäytös Kannaksen Murjassa

Suomen Sotilaan partio kävi sunnuntaina 8. joulukuuta katsomassa kolmannen kerran venäläisten sotahistorian harrastajien järjestämää talvisotanäytöstä. Tälläkin kertaa oltiin Venäjän sotaväen tontilla, lähellä Murjan kylää ja Murjajoen suuta Laatokan rannalla. Venäläinen paikannimi on Morje, paikkakunnan väestö on ollut ilmeisesti aina venäläistä, vaikka kylällä ja joella on suomalainen tai paremminkin inkeriläinen nimi.

Paikalla on rapistuva parakkikylä ja pari ilmeisesti henkilökunnan asunnoiksi aikanaan rakennettua kerrostaloa, mutta ei oikein minkäänlaista sotaväen toimintaa. Lähistöllä on kuitenkin satelliittikuvista päätelleen ilmatorjuntaohjusjoukon varuskunta eli ehkä tämä aivan Laatokan rannassa oleva alue kuuluu sille. Sotaväen vartioimasta portista kuitenkin mentiin aidatulle alueelle ja suomalaisissa kilvissä oleva automme aiheutti hieman hämmennystä ja ilmeisesti soiton johonkin. Läpi kuitenkin päästiin eikä edes henkilöllisyyttä tarkistettu.

Jutun pääkuva: Puna-armeija ylittää rajan, upseeri johtaa. Huomaa neuvostoliittolainen rajapaalu.

Näytöspaikka oli mukavaa mäntykangasta ihan järven tuntumassa ja tällaiselle näytökselle sopiva paikka. Sijainniltaan paikka on kyllä todella syrjäinen mikä ehkä näkyi siinä, että yleisöä oli vähemmän kuin viime vuonna, jolloin näytös pidettiin myös sangen syrjässä Pietarista katsoen. Sotaväki oli järjestänyt paikalle mm. ambulanssin, soppatykin, järjestyksenvalvojia jne.

Itse näytös oli tälläkin kertaa lähinnä räiskintää, joka löyhästi liittyi talvisota-teemaan. Vastakkain olivat puna-armeijalaisiksi ja suomalaisiksi pukeutuneet historianharrastajat, joiden aseistus, varustus ja vaatetus oli hyvää ja talvisotaan ajallisesti hyvin sopivaa. Paukkupatruunaa paloi ja pyrotekniikka oli riittävää, varomääräykset ovat näköjään tuntuvasti väljemmät kuin meillä. “Ampumaan” oli saatu myös vähän raskaampaa kalustoa eli venäläisellä puolella 45 mm panssarintorjuntatykki, suomalaisella kevyt jalkaväkitykki ja kevyt kranaatinheitin. Jälkimmäiset olivat tosin saksalaista mallia, jolla ei suomalaisten kanssa ole mitään tekemistä. Vaan sopivan kaluston saaminen lienee vaikeaa ja näytöksissä tyydytään siihen mitä saa.

Osallistujat olivat lähes tyystin venäläisiä, mutta “suomalaisella” puolella taisteli sentään kaksi kirjoittajan tuttua oikeaa suomalaista. Varsinkin suomalaisissa asepuvuissa näkyi useita tuttuja kasvoja aikaisemmista talvisotanäytöksistä sekä Kuuterselässä aina kesäkuulla pidettävästä tapahtumasta.

Käsiaseissa yleisin oli tietysti molemmin puolin kivääri m91 ja sen sukulaiset, pari “Emmaa” havaitsin ja suomalaisella puolella pari Suomi-konepistoolia, Lahti-Salorannan ja Maximin ihan suomalaisella jalustalla. Merkillepantavaa oli, että venäläisellä puollella ei ollut konepistooleita, mikä talvisotaa ajatellen on ihan oikein. Eli joku oli ollut asiasta perillä, eikä siis muuten näytöksissä näkyviä Shpagineita tms. ollut. Mieskohtaisia varusteita oli kaikilla runsaasti, ehkä vähän liikaakin. Pyrkimys on kuitenkin selvästi mahdollisimman suureen autenttisuuteen.

Näytös selostettiin venäjäksi ja se meni ainakin allekirjoittaneelta kielitaidottomuudesta johtuen ohi. Homma alkoi kuitenkin Mainilan laukauksilla, jotka selvästi tulivat suomalaisten puolelta, aiheuttivat tappioita ja kavereita kannettiin paareilla pois. Paikalle tuotu rajapaalu myös merkkasi ao. kohdan selvästi Neuvostoliiton alueeksi. Eli jos tällaisessa yleisluontoisessa näytöksessä asia menee näin niin tiedot siitä, että tämä olisi ao. tapahtumasta yleisempikin käsitys Venäjällä ovat totta. Muuten näytös meni vanhalla kaavalla eli paljon suurempi puna-armeijalaisten joukko vyörytti vähäisemmät suomalaiset. Uutena piirteenä em. Mainilan laukausten ohella oli se, että kun viimeksi suomalaiset jäivät taaempiin asemiinsa vetäytymisen päätteeksi nyt ei käynyt niin vaan tappio näytti suuremmalta. Ehkä tarkoituskin?

On harmi, että nämä näytöksen ovat kovin kaukana Suomesta käsin katsoen ja hankalissa paikoissa. Tietö ajankohdasta ja paikasta varmistuu myös kovin myöhään ja viisumikin pitää olla valmiina, varoaikaa on kovin vähän.

Pari kertaa aikaisemminkin näytöksissä on ollut BA-20-panssariauto, joka on hyvin aidon oloinen, mutta ehkä kuitenkin osin tai kokonaan taidokas kopio. Auto on tekniikaltaan Ford A-henkilöauton eli venäläisittäin GAZ A:n jatkokehitelmä, mutta tämä yksilö  liikkui hiukan tuoreemmalla moottorilla. Takavetoisena auto jäi vähän nolosti kiinni pehmeään hiekkaan vaikka takana oli ketjut.

Puna-armeija saa käskyä Laatokan rantatörmän suojassa. Piippalakkia ja kypärää löytyy ja asepuvut ovat mitä ilmeisemmin oikein. Huomio kiinnittyi siihen, että mukana oli tälläkin kertaa naisia, joista ainakin useimmat olivat sanitäärejä. Vaan olikos näitä naispuolisia jo talvisodassa?

Suomalaiset puolustajat, jotka ovat hyvin varustettuja, malli Cajanderia ei näy.

Suomalaisen osapuolen käytössä ollut tykki, joka on taidokas kopio saksalaisesta 75 mm jalkaväkitykistä 7,5 cm leichtes Infanteriegeschütz 18. Tällaista ei koskaan ollut suomalaisten käytössä, mutta nyt tykinjohtaja oli “oikea” suomalainen.

“Soturityyppejä” olisi kai suomalainen TK-mies kirjoittanut tähän kuvatekstiksi.

Kirjoittaja ja nuoremman poliittisen upseerin asepuvussa oleva harrastaja. Nimi jäi vähän epäselväksi, mutta “siiviilissä” opettaja jonkinlaisessa metsätalouskorkeakoulussa. Politrukkeja lienee nähdyn Laatokan rannalla sodan jälkeenkin, mutta suomalaisia kapteeneita kai vähemmän. Takana oleva rinne laskeutuu Laatokkaan.

 

 

 

 

Avainsanat: ,

Share This