Tammikuu 1918

10. Tammikuuta 1918

Tuleva Ylipäällikkö Mannerheim

Tänään 10.1.1918 joulukuussa vasta itsenäistyneeseen synnyinmaahansa palannut ja Venäjän armeijan palveluksesta eronnut kenraaliluutnantti Gustaf Mannerheim kutsuttiin Sotilaskomitean jäseneksi.

Tammikuun alussa 1918 senaatti oli virallistanut Sotilaskomitean aseman ja antanut sille tehtäväksi asevelvollisuuden ja Suomen kansallisen armeijan muodostamisen. Suomen hallitus oli ollut huolissaan järjestyksen säilymisestä maassa. Siihen oli aihettakin. Marraskuussa oli nähty vasemmiston aseellisen kapinan kenraaliharjoitus yleislakon muodossa. Maa oli täynnä levottomia venäläisiä sotilaita, ja vasemmiston lehdistö oli avoimesti hallituksen vastainen. Sosiaalidemokraatit muodostivat aseistettuja punaisia järjestyskaarteja.

Haminan kadettikoulun upseerien keskuudessa muodostettu Sotilaskomitea oli puolestaan tukenut ja organisoinut maanalaista itsenäisyysliikettä vuodesta 1915 lähtien. Sotilaskomitean toiminta oli lisääntynyt Venäjällä maaliskuussa 1917 tapahtuneen vallankumouksen jälkeen, ja saman vuoden syksyllä se oli ryhtynyt rahoittamaan suojeluskuntien toimintaa. Sotilaskomitea muun muassa nimitti useita upseerikoulutuksen saaneita henkilöitä paikallisten suojeluskuntien päälliköiksi ja otti vähitellen koko suojeluskuntaliikkeen alaisuuteensa.

16. Tammikuuta 1918

Senaatin julistus

Svinhufvud valtuutti suullisesti kenraaliluutnantti Gustaf Mannerheimin muodostamaan Pohjois-Suomeen hallituksen joukot ja toimimaan niiden päällikkönä. Kyseinen toimi oli reagointia siihen, että vasemmiston lehdistö oli avoimesti hallituksen vastainen ja sosiaalidemokraatit muodostivat aseistettuja punaisia järjestyskaarteja. Lisäksi maa oli täynnä levottomia venäläisiä sotilaita. Mannerheimin tehtävänä oli siirtyä eräiden sotilaskomitean jäsenten kanssa Vaasaan, jossa hän aloittaisi järjestyksenpitoon tarvittavan esikunnan ja sen alaisten joukkojen muodostamisen.

19. Tammikuuta 1918

C. G. E. Mannerheim

Mannerheim saapui Vaasaan. Mannerheim oli matkannut väärennetyillä papereilla, joiden mukaan hän oli pietarsaarelainen kauppias Gustav Malmberg.
Yöpikajuna pysähtyi ennen puoltayötä Tampereen asemalla, jossa vaunuun tuli kolme venäläistä sotilasta tarkastamaan matkustajien papereita. Mannerheim vastasi luonnollisesti varsin sujuvasti venäjäksi sotilaspartion kysymyksiin. Hyvä kielitaito kuitenkin herätti sotilaiden epäilyksen passin aitoudesta, mutta näihin epäilyksiin Mannerheim vastasi olevansa kauppias, joka osaa useita kieliä. Vastaus ei kuitenkaan tyydyttänyt sotilaita, joten he käskivät Mannerheimin välittömästi esikuntaan.
Asiasta kuultuaan junan konduktööri lähti nopeasti etsimään henkilöä, joka voisi selvittää tapausta. Juna oli saatava liikkeelle, eikä lähtöaikaan ollut enää montaa minuuttia. 28-vuotias Eino Lähteenmäki työskenteli tuolloin junanlähettäjänä Tampereen asemalla ja riensi sovittelemaan asiaa. Hän oli opiskellut venäjää sekä koulussa että yliopistossa. Hän sanoi itsevarmasti sotilaille ”Mitä Te turhaan rettelöitte, miehellähän on paperit kunnossa. Junan pitää päästä lähtemään”. Junanlähettäjän itsevarmat sanat olivat saaneet sotilaat empimään sen verran, että juna pääsi jatkamaan matkaa, Mannerheim kyydissään. Tapahtumasta muistuttaa edelleen muistolaatta Tampereen asemahallissa.

Pohjanmaalla oli suurin osa Suomeen palanneista jääkäreistä sekä valtaosa saatavissa olevista maahan syksyllä 1917 salakuljetetuista aseista. Pohjanmaalta oli myös hyvät rautatieyhteydet muualle Suomeen. Sotilaskomitean esityksen mukaan Mannerheim päätti, että Etelä-Pohjanmaasta ja Vaasasta muodostetaan tukialue valkoiselle armeijalle. Uhkakuvien mukaisesti järjestyksen palauttaminen ja järjestysvallan vakiinnuttaminen Suomen hallitukselle tarkoitti ensin venäläisten joukkojen riisumista aseista. Punakaartien ja sosialistien vallankumouksellisten kanssa toimittaisiin sitten tilanteen vaatimalla tavalla. Kansalaissodan uhka tiedostettiin ja siihenkin varauduttiin. Senaatti ei aikonut luovuttaa laillista demokraattisilla vaaleilla saatua valtaansa aseistautuvalle oppositiolle.

Junaseikkailusta ja Mannerheimista voi lukea lisää pian ilmestyvästä Suomen Sotilaasta, kevään 1918 erikoisjulkaisusta ja tästä YLE:n tarinasta

21. Tammikuuta 1918

Pietarin Kaarti Suomen asemalla

1918 yhteenotot Karjalassa alkoivat muuta Suomea aikaisemmin. Tammikuun puoliväliin mennessä Viipurin seudulle oli onnistuttu kokoamaan noin 500 miehen suojeluskuntajoukko. Suojeluskuntalaiset ottivat aika ajoin väkivaltaisesti yhteen punaisten järjestyskaartien kanssa. Kun Viipurin suojeluskuntalaiset saivat tietoonsa, että Pietarista ollaan lähettämässä junalastillinen aseita Suomen punakaarteille, he päättivät estää asekuljetuksen ja anastaa ne omaan käyttöönsä. Punakaarti aloitti vastatoimet, aseiden etsinnät ja suojeluskuntalaisten pidätykset.

Ruokolahden suojeluskuntalaisia

Yöllä 21. tammikuuta hälytettiin kaikki Karjalan suojeluskunnat Viipuriin. Suojeluskuntien miehet kokoontuivat Hiitolassa, josta he seuraavana päivänä lähtivät matkaamaan junalla kohti Viipuria. Jääkäriluutnantti Voldemar Hägglundin komentamat suojeluskuntalaiset miehittivät 40 miehen voimin Viipurin rautatieaseman ja takavarikoivat sen varastosta venäläisille kuulunutta asevarustusta. Hägglund arvioi punakaartilaisten yhdistävän voimansa venäläisten sotilaiden kanssa ja yrittävän saarrostaa suojeluskuntalaiset. Tilannearvionsa mukaisesti Hägglund vetäytyi osastonsa kanssa Viipurinlahdella sijaitsevaan Venäjänsaareen.

Teksti: Jukka I. Mattila Suomen Sotilas 1/2018.

24. Tammikuuta 1918

SDP:n puoluekokouksessa (24.1.1918). Yrjö Sirola kertoi alustuksessaan, että sota on jo käytännössä alkanut ja Ali Aaltonen että punakaartit on jo käsketty miehittämään eteläisen Suomen radanvarret huomisesta alkaen, ja kapina alkaa joka tapauksessa. Wiik ja Gylling olivat vastaan ja kiivaan keskustelun jälkeen asia siirrettiin huomiseen. Silloin todettiin, että vallankumous alkaa ja ruvettiin pohtimaan ministereitä vallankumoushallitukseen. Wiik ilmoitti eroavansa puoluetoimikunnasta. Päätös ja käsky punakaartein valtakunnallisesta mobilisoinnista annettiin sitten 26.1. Leninin lupaaman asejunan edellä kulkeva turvajuna pääsi kuitenkin lähtemään Pietarista vasta tänään, ja ja varsinainen suuri asejuna vasta 27.1. Viivytyksen vuoksi Ivar Smilga lupasi ystävällisesti Viaporista 2000 kivääriä heti Helsingin punakaartin käyttöön jotta päästään alkuun.

Senaatin puheenjohtaja Svinhufvud meni illalla Kretshet laivalle neuvotteleman matruusikomitean kanssa. Puolen yön aikaan laivalla vierailivat myös Manner sekä Kuusinen ja Smilgallekin soitettiin. Se oli hyväntahtoinen mutta vähän hyväuskoinen toimenpide Svinhufvudilta tilanteeessa, jossa he kaikki olivat junttaamassa läpi lopullista vallankumouspäätöstä.

Esityslista SDP:n puoluetoimikunnassa 24.1.1918 www.ristovolanen.fi

Lähde: Risto Volanen

25. Tammikuuta 1918

Vaasan Pataljoona

Suuri aseistariisunta sai alkunsa tänä päivänä, jolloin Pohjanmaalla ylipäällikkö Mannerheim piti tammikuun 25. päivänä tilanneneuvottelun ja totesi, että oli aika ottaa aloite omiin käsiin. Suunnitelman mukaisesti Pohjanmaalla piti Lapuan, Seinäjoen, Ylistaron, Ilmajoen ja Vaasan venäläinen sotaväki riisua aseista. Toiminta ei kuitenkaan alkanut välittömästi, vaan Mannerheimin tarkoituksena oli siirtyä esikuntansa kanssa Ylihärmään seuraamaan venäläisten joukkojen aseistariisumista.

CC-BY Tampere 1918, kuvat Vapriikin kuva-arkisto. Finnish Civil War 1918 Photo: Museum Centre Vapriikki Photo Archives.

Mietoisten punaisia Tampereella

Mannerheim ei kuitenkaan vielä silloin ollut tietoinen ”eilen” 24.1.1918 pidetystä SDP:n puoluekokouksesta, jossa Yrjö Sirola oli esittänyt, että sota on jo käytännössä alkanut ja että punakaartit olivat jo käsketyt aloittamaan kapina ja miehittämään eteläisen Suomen radanvarren 25.1.1918 alkaen. SDP:n puoluekokous ei kuitenkaan ollut 24.1.1918 aiheesta täysin yksimielinen, ja Wiikin ja Gyllingin kiivaan vastaväittämisen ja puoluetoiminnasta eroamisen vuoksi asia siirrettiin tälle päivälle (25.1.), jolloin alettiin pohtimaan ministereitä vallankumoushallitukseen. Näin ollen kapina oli alkanut, vaikka myös punaisten toiminta sai vielä pari päivää odottaa.

26. Tammikuuta 1918

Helsingin Työväentalo Paasivuorenkatu 5 Kuva: Wikipedia

26.1.1918 syttyi punainen lyhty Helsingin työväentalon tornissa sen merkiksi, että vallankumous oli alkanut.
Aseistetut punaiset ryhtyivät miehittämään Etelä-Suomen kaupunkien keskeisimpiä rakennuksia ja liikennesolmuja.

Vallankumouksen sosialistinen julistus (joka tosin luettiin vasta 29.1.1918) kuului:
”Kun köyhälistön hätä on niin hirveä, että työläistoveri siitä pelastuakseen nostaa kiväärin olalleen, ja kun hänessä yhteiskunnallisen vapauden jano on niin valtava, että hän sen takia astuu vaikka päin kuolemaa, niin tällöin on meidän jokaisen työväenliikkeenmiehen pyhä velvollisuus, missä toimessa vain tarvitaan, ponnistaa kaikki voimamme työväenluokan vapautuksen auttamiseksi niin pitkälle kuin suinkin mahdollista”.
Lisää aiheesta Kansan Uutisissa.

27. Tammikuuta 1918 (Tammisunnuntai)

Kämärän asema

Sata vuotta sitten (2018 ja 1918) päivämäärät ja viikon päivät eivät osu aivan yksiin tämän päivän kalenterin kanssa, sillä 27.1.1918 oli sunnuntai, jota pidetään vapaussodan aloituspäivänä.

Moni lähteistä viittaa varsinaiseksi aloitukseksi Etelä-Pohjanmaalla aamuyöstä 28.1. käynnistetyt venäläisten varuskuntien aseista riisumiset. Tosin laihialaiset aloittivat operaation jo illalla 27.1 Hulmin varuskunnasta.

Todellisia taistelujakin punaisten ja valkoisten välillä käytiin tänä päivänä sata vuotta sitten. Joidenkin lähteiden mukaan itse Mannerheim olisi laskenut sodan käynnistyneen Kämärän aseman taistelusta, Kuolemanjärveltä. Siellä pohjoiseen kohti Antreaa pyrkineen, Viipurin läänin suojeluskuntalaisista koostuneen ”Venäjänsaaren retkikunnan” tarkoituksena oli ylittää Viipurin ja Pietarin välinen rata Kämärän kylän kohdalta, heidän joutuessa taisteluun. Suojeluskuntalaiset saivat hetkellisesti vallattua aseman sitä hallussaan pitäneiltä punaisilta, mutta Pietarista lähteneen asejunan saapuessa paikalle, syntyi uusi taistelu, jonka seurauksena suojeluskuntalaiset joutuivat perääntymään. Iltapäivän aikana Kämärän asemalla kuoli 18 valkoista ja ainakin 30 punaista.

Lisää aiheesta voi lukea esimerkiksi Wikipediasta.

28. Tammikuuta 1918

Kuva: Elokuvasta Tammisunnuntai (2017), MRP Matila Röhr Production Oy Kuvaaja: Riku Isohella

Taustalla (1918) oli tilanne, että Venäjän kansankomissaarien neuvosto ja useat muut maat, esim. Ruotsi, Ranska ja Saksa olivat tunnustaneet Suomen itsenäisyyden, mutta Venäjän joukkoja oli yhä Suomessa senaatin pyynnöstä huolimatta. 25.1.1918 ylipäälliköksi nimetty Mannerheim piti tammikuun 25. päivänä tilanneneuvottelun ja totesi, että oli aika ottaa aloite omiin käsiin. Suunnitelman mukaisesti Pohjanmaalla piti Lapuan, Seinäjoen, Ylistaron, Ilmajoen ja Vaasan venäläinen sotaväki riisua aseista. Aseistariisuntai ei kuitenkaan alkanut heti, vaan ensimmäiset alkoivat vasta illalla 27.1. mm. Hulmin varuskunnasta Laihialta ja viimeisimmät vasta aamuyöllä 28.1. Laihialla paikalle on tapahtuman muistoksi pystytetty muistomerkki jossa on myös aseistariisunnan aikana kuolleiden laihialaismiesten nimet

29. Tammikuuta 1918

Sosialist-Revoljutsioner julkaisee Suomen vallankumousta käsittelevän artikkelin.

Helsinki on kokonaan punakaartin hallussa. Suurena symbolisena eleenä Punaisten perustama kansanvaltuuskunta muuttaa Smolnasta Senaatin taloon. Maassa määräävät nyt uudet ihmiset.
Tervehdys Kansanvaltuuskunnan Venäjän Kansankomissaarien Neuvostolle lähetetään.

 

Tikkurilan punakaarti

Helsinkiin määrätään klo 21 alkava öinen ulkonaliikkumiskielto ja julkiset kokoontumiset kielletään. Helsinkiin jääneet suojeluskuntalaiset lähtevät salaa rintamalinjojen toiselle puolen ja loput painuvat maan alle.

 

Hallituksen porvarilliset puolueet julkaisevat vetoomuksen avoimen ja vapaan kansakunnan puolesta.

Valtion virkamiehet julistavat lakon, joka pysäyttää keskusvirastojen toiminnan punaisessa Suomessa lähes kokonaan. Osa postin ja rautateiden virkamiehistä kuitenkin jatkaa tehtävissään.
Virkamiesten vastarinnan takia punaisten on ruvettava rakentamaan Suomen hallintoa uudelleen. Tässä auttaa se, että työväenliikkeellä on vahva organisaatio ja uusia virkamiehiä palkataan varsinkin ammattijärjestöistä ja sosiaalidemokraattisesta puolueesta.
Kotiin jääneiden virkamiesten tilalle ylennetään heidän entisiä alaisiaan ja osa virkamiehistä livahtaa valkoisen Suomen puolelle pohjoiseen, kirjoittaa Helsingin Sanomat.

30. Tammikuuta 1918

CC-BY Tampere 1918, kuvat Vapriikin kuva-arkisto. Finnish Civil War 1918 Photo: Museum Centre Vapriikki Photo Archives.

Venäläisiä sotilaita linnoitustöissä 1918.

Venäjän bolshevikkihallinto kehottaa Suomeen sijoitettuja venäläisiä sotilaita puolustautumaan Suojeluskuntia vastaan.
Mannerheim vuorostaan julkaisee alla olevan vetoomuksen.

Venäjän urhoolliset soturit.

Minun päällikkyyteni alaiset, itsenäisen Suomen tasavallan talonpoikaisjoukot eivät sodi Venäjää vastaan, vaan ovat nousseet suojaamaan vapautta ja laillista hallitusta, sekä säälimättä kukistamaan niitä huligaani- ja rosvojoukkoja, jotka julkisesti uhkaavat maan laillista järjestystä ja omaisuutta. Vaikkakin monasti ovat vakuuttaneet tulevansa olemaan täysin puolueettomia maassamme vallitseviin puoluetaisteluihin nähden, ovat aseelliset, vastuuttomat matruusi- ja sotilasjoukot etelä-Suomen kaupungeissa julkisesti avustaneet ryöväreitä, ja maanpettureita, sotineet ase kädessä alaisiani suojeluskuntia vastaan, tappaneet rauhallisia asukkaita ja harjoittaneet mitä julkeinta väkivaltaa. Aluekomiteassa pidetyssä neuvottelussa Tammikuun 26 p:nä, ilmoitti venäläinen komissario Senaatin puheenjohtajalle, että koska yhteiskunnallinen vallankumous Suomessa jo on alkanut, niin hän katsoo maahamme sijoitettujen venäläisten joukkojen velvollisuudeksi toiminnallaan avustaa punakaarteja s.t.s. maanpettureita ja kapinoitsijoita.

Edellämainitut seikat ovat pakottaneet minut, yksinoman suojelustarkotuksessa, ryhtymään ainoaan mahdolliseen ja tehokkaaseen varmuustoimenpiteeseen puolueettomuuden säilyttämiseksi, nimittäin vaatimaan pohjois-Suomessa majailevilta joukoilta aseiden luovuttamista. Jos tätä ehtoa noudatetaan, takaan minä heille täyden turvallisuuden hengen puolesta sekä vapaan paluun kotimaahan, sen jälkeen kun asiasta on Venäjän hallituksen kanssa sovittu. Mitä aseisiin tulee, menetellään niiden kanssa sen mukaan, mitä erityinen sopimus Venäjän hallituksen kanssa niistä tulee määräämään.

Venäläiset soturit! Tarpeeksi on jo vuodatettu verta. Annettakoon suomalaisten – sekä talonpoikain että työläisten – itse ratkaista kohtalonsa! Kansanjoukkojen suuttumus kasvaa nopeasti, vapautta rakastavat talonpojat eivät tule sallimaan väkivaltaisuuksia eikä kansalaisliike asetu, ennenkuin kansa saa olla rauhassa kaikelta laittomalta sekaantumiselta maan sisäisiin asioihin.

Suomen tasavallan hallituksen joukkojen ylipäällikkö

Kenraali Mannerheim.

Vaasassa tammikuun 30 p. 1918.

Tämä julistus on julkaistu venäjänkielisessä Doblestnyje russkije soldaty [Urhoolliset venäläiset sotilaat]-lehdessä sekä suomalaisissa lehdissä mm. Keskisuomalaisessa 7.2. Myös Karjalan Armeijakunnan Pääesikunnan TIEDONANNOT-lehdessä n:o 4, 1918, Antrea 12.2.1918. Tekstit hieman vaihtelevat. Selostettu julkaisussa Venäläissurmat Suomessa 1914-22 Osa 2.1. Sotatapahtumat 1918-22 Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 2/2004, toim. Lars Westerlund (sivulla 128).
Lähde: www.histdoc.net/historia/1917-18/garnisoni.html

31. Tammikuuta 1918

Arbetarbas Notisblad julkaisee sosialistisen manifestin

Arbetarnas Notisblad julkaisee sosialistisen manifestin.
Lue manifesti tästä linkistä.

Sen suomenkielinen versio on luettavissa Tampereen yliopiston arkistosta.

Taistelut vallakumouksellisten ja suojeluskuntien välillä ovat alkaneet. Muunmuassa Kangasalan Suinulassa punaiset ampuvat taistelun jälkeen 15 antautunutta suojeluskuntalaista. Se on sodan ensimmäisiä joukkoteloituksia.
Suinulan verilöylystä voi lukea lisää mm. Wikipediasta ja Suomi 80 sivustolta.

Share This