Tehtävätaktisesti

PIENELLÄ TOIMIJALLA on vain yksi mahdollisuus menestyä kansainvälisessä kilpailussa. Se on laatu – tehokkuus ja ketteryys.

SUOMELLA on hyvät mahdollisuudet pärjätä jatkossakin, mutta vain olemalla parempi ja tehokkaampi. Kuinka se on saavutettavissa?

TÄRKEINTÄ on panostaa ihmiseen ja osaamiseen sekä organisointiin ja johtamiseen, olipa kyse sitten tuotannosta ja talouselämästä, julkisesta sektorista ja hallinnosta tai esimerkiksi maanpuolustuksesta ja kokonaisturvallisuudesta. Materiaalia ja resursseja tarvitaan, mutta tärkein resurssi ja materiaali ovat ihmiset, ja se kuinka meistä otetaan teho irti. Jälkimmäinen on organisointia ja johtamista.

OLEMME yksi maailman parhaiten koulutetuista kansoista. Mutta osaammeko ottaa koulutetusta väestä tehoja ulos? Onko koulutuksesta tulossa vain irrallinen kuluerä, joka ei palvelekaan tuottavuutta?

OIKEIN JA OIKEAAN asiaan koulutetusta ihmisestä saa aina enemmän irti kuin kouluttamattomasta. Oleellista ei kuitenkaan ole koulutuksen määrä vaan sen laatu. Oikeanlaisia ihmisiä on valmennettava oikeanlaisiin tehtäviin. Huonolla johtamisella ja heikolla organisoinnilla voidaan kuitenkin pilata hyvin koulutetun ihmisen työn tuotos. Suomessa tulisikin ymmärtää, että pää punaisena nyrkkiä pöytään hakkaava, alaisiaan, esikuntiaan ja työtovereitaan kuuntelematon management by perkele -johtaminen on tehoton ja väärä tapa johtaa ja organisoida koulutettujen ihmisten työtä

HYVIN KOULUTETTU osaaja on parhaimmillaan, kun häntä johdetaan tehtävätaktisesti. Jos osaajille ei anneta vastuuta ja siihen kuuluvaa valtaa sekä vapautta, vie organisaatio ja johto pois osan siitä tehosta, jota kalliilla koulutuksella on ostettu. Osaavaan alaiseen ja esikuntaan on luotettava. Luottamuksen mukana kulkee myös vastuu, ja vastuun on oltava todellista myös epäonnistuttaessa. Jos kalliilla koulutettuja ihmisiä johdetaan tällä vuosituhannella samoilla metodeilla ja ihmiskuvalla kuin lukutaidotonta halpatyövoimaa johdettiin sata vuotta sitten, on edessä tappio. Koulutuksen ja osaamisen tuoma hyöty ja siihen käytetty taloudellinen investointi valuu hukkaan, samalla kun osaajat turhautuvat ja menettävät motivaationsa ja lopulta myös työmoraalinsa.

SUOMALAISEN YHTEISKUNNAN vallitsevaa ihmiskuvaa, johtamistapoja ja organisointia on uudistettava kaikkialla tuotantoelämästä julkiseen hallintoon ja maanpuolustukseen. Tehtävätaktiikan ja yritysmaailmasta tutun lean management -periaatteen pitää siirtyä puheen tasolta syvälle organisaatioiden sieluun ja sieltä jokapäiväiseen arkeen. On luovuttava tarpeettomista työvaiheista ja annettava tekijöiden vastata työstään ja vaikuttaa siihen, kuinka he työnsä tekevät. Siksi heitä on koulun penkillä julkisin varoin istutettu. Ei siksi, että saisi tittelin ja olisi hienoa ja avartavaa opiskella. Opiskelu ei ole itsetarkoituksellinen perusoikeus, vaan sen on palveltava yksilön itsensä lisäksi myös yhteiskuntaa, joka opinnot on maksanut.

jaakko.puupera(at)suomensotilas.fi

PS. Siiloutuminen lisää tuottamatonta työtä. Jos sata vuotta sitten pidettiin perusteltuna organisoida vaikkapa sotavoimat sen mukaan, liikkuuko lavetti maalla, merellä vai ilmassa, ei se ole mikään syy tehdä niin jatkossakin. Koko julkisen sektorin organisoiminen sen mukaan, mikä on toiminnan tavoite ja vaikutus, eikä sen mukaan, kuka ikivanhan mallin mukaan lokeroidussa hallinnossa omistaa kyseisen resurssin, toisi miljardien säästöt ja tehonlisän. Suomi voisi olla tässä edelläkävijä. Vaihtoehtona on jäädä muiden jalkoihin.

Avainsanat: , ,

Share This