Tiedusteluspesiaalimme jälkipyykki: suurin osa poliitikoista ja tutkijoista vaikenee

Suomen Sotilaan tiedusteluspesiaalissa tuotiin esille sekä Puolan sosialistiajan turvallisuuspalvelun että Eino Uusitalon arkistoista löytyneitä tietoja liittyen itätiedustelun vaikutukseen ja vastavakoilun toimintaan Suomessa.

Kysyimme artikkelisarjaan liittyen näkemyksiä lukuisilta siinä käsitteltyjä aiheita ja niitä sivuavia kysymyksiä usein kommentoineilta poliitikoilta ja tutkijoilta. Lähettämäämme neljääntoista kyselyyn saimme yksitoista vastausta, joista vain kolme vastasi laajemmin esittämiimme kysymyksiin.

Tuomioja: Tiedonantaja teki minusta ”neuvostovastaisen”

Erkki Tuomioja, kuva: eduskunta

Erkki Tuomioja, kuva: eduskunta

Tyhjentävimmän vastauksen saimme maamme edelliseltä ulkoministeriltä, kansanedustaja, dosentti Erkki Tuomiojalta. Hän kertoi tutustuneena artikkelisarjaan jo ennen kommentointipyyntöämme nostaen esille Tietolähteitä ja geopoliittisia setiä -artikkelissa mainitun Jukka Seppisen sitaatin.

”Seppisellä on tunnetusti tapa täysin perusteettomasti leimata ihmisiä sellaisin käsittein kuin ”raskas neuvostotausta” tms.”, Tuomioja toteaa.

Hän katsoo Seppisen liittäneen Johannes Pakaslahden mm. itsensä ja Tarja Halosen yhteyteen tietämättä tai välittämättä siitä, että taistolaisuuteen kääntyneen Pakaslahden lyhyt kausi Sadankomitean puheenjohtajana päättyi hänen erottamiseensa.

Tuomiojan mukaan vastakkaisuus stalinistivetoisten Rauhanpuolustajien ja sadankomitealaisen rauhanliikkeen välillä johti mm. siihen että sadankomitealaisia ja kansainvälisissä END-liikkeissä toimineita pidettiin Neuvostoliittoa vastaan toimivina ”valerauhanliikkeen edustajina”. Tuomioja muistelee Ydin-lehden päätoimittajana päässeensä itsekin Tiedonantajassa ”neuvostovastaisten” voimien listalle.

Professori, presidentti Martti Ahtisaaren neuvonantajana toiminut Alpo Rusi pitää Tuomiojan selitystä tyhjentävänä.

”Stasi varjosti myös suomalaisten avustajien välityksellä ”valerauhanliikkeitten” edustajia. Näistä tein selkoa Vasemmalta ohi -kirjassa”, hän kommentoi Suomen Sotilaalle.

Vastavakoilusta ei tiedetä

Pyysimme kommenttia myös Suojelupoliisin vastavakoilun toimintaa ja artikkeleissa siihen liittyen tuotuja tietoja koskien. Edes Suojelupoliisiin liittyviä asioita usein kommentoineet poliitikot Eero Heinäluoma tai Tuomioja eivät ilmoittaudu asiantuntijoiksi.

”En ole tiedustelun asiantuntija enkä tunne tarkemmin kyseisiä asioita. Valitettavasti en siis voi auttaa”, Heinäluoma viestitti kommenttipyyntöön viitaten.

Lukuisat seikat kuitenkin viittaavat siihen, että Heinäluoman ja Suojelupoliisia vuosina 1996-2007 johtaneen Seppo Nevalan suhteet olisivat olleet läheiset. Onko niihin liittynyt tiedustelullinen elementti, on toistaiseksi todistamatta.

Riitta Juntunen, kuva: SAK

Riitta Juntunen, kuva: SAK

Kuten artikkeleissa on tuotu esiin, ns. Rosenholz-aineistossa on ainakin yksi presidentti Tarja Halosen kampanjassa toiminut henkilö, Riitta Juntunen eli ”KATI”.

Vuosituhannen alussa Suomea hallinneen sosialidemokraattisen värisuoran – Sorsan entisten avustajien Halosen, Lipposen ja Nevalan sekä Tuomiojan – hallitessa asian käsittelyn kannalta keskeisiä tehtäviä jätettiin värväysasiakirjan allekirjoittaneen SAK:n palveluksessa työskennelleen rouvan tapaus huomiotta. Heinäluoman siirryttyä eduskuntaan Juntunen sai hänen entisen työpaikkansa liitossa.

Sen enempää Supon historiaa tutkinut poliittisen historian professori Kimmo Rentola kuin Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtaja, dosentti Mikko Majander eivät halunneet kommentoida vastavakoiluun liittyviä kysymyksiämme, vaikka kohteliaasti kuittasivatkin vastaanottaneensa kommentointipyynnön.

Yksi suomalaisasiantuntija suostui antamaan kommenttinsa julkaistavaksi nimettömänä.

Mitä tästä voi päätellä?

Vaikeneminen ei tietenkään ole automaattisesti myöntymisen merkki, mutta tiedusteluspesiaalissa julkaisemamme ja siihen liittyvien reaktioiden (puutteen) perusteella voitaneen päätellä ainakin seuraavaa:

1. Itä-Saksan ja Neuvostoliiton tiedusteluaseman lisäksi Helsingissä Puolan lähetystön yhteydessä toiminut residentuura on ollut aktiivinen toimija sekä siviili- että sotilaspuolella.

Sillä on ollut tietolähteitä niin armeijassa, politiikassa, mediassa kuin talouselämänkin piirissä, vaikkei toiminta saavuttanut edellämainittujen kahden muun turvallisuuspalvelun tasoa.

Suojelupoliisin rakennus Helsingin Ratakadulla.

Suojelupoliisin rakennus Helsingin Ratakadulla.

2. Suojelupoliisin kyky kahlita itävakoilua kylmän sodan aikana ei ole ollut optimaalinen.

Seppo Nevalan nimitystä Supon apulaispäälliköksi koskevassa muistiossa vuodelta 1978 hänen todetaan olleen tehtävään muodollisesti epäpätevä, mutta kuitenkin hänen takanaan olevien tahojen uskotaan katsovan mahdollisen nimityksen riittävästi korreloivan suoritettua toista nimitystä. Tällä ilmeisesti viitataan keskustataustaisen Seppo Tiitisen nostamiseen päälliköksi.

Muistion voi arvioida kertovan suomalaisesta virkamiesvastarinnasta, jonka ei kuitenkaan uskota kykenevän estämään nimitystä. Mukana on epätyypillisesti lukuisia Nevalan kannalta haitallisia tietoja muun muassa hänen alkoholinkäytöstään ja negatiivisista luonteenpiirteistään.

Nimettömänä pysyttelävän suomalaisen asiantuntijan arvion mukaan arkistodokumentin kieli on aivan norminmukaista kieltä KGB:n residentuurasta: ”Ne tahot, jotka ajavat”. Tässä noudatetaan Kekkosen suoraa käskyä, että Venäjään ja Tehtaankatuun ei saa viitata nimeltä.

Professori Kimmo Rentola on tuonut esiin, että Tiitisen Moskovaan virassaan tekemää ensimatkaa pidettiin edeltäjänsä matkoja onnistuneempana. Arvo Pentti, Mannerheim-ristin ritari, ns. Vasili Mitrohinin arkistojen mukaan hänet liitettiin maaliskuussa 1973 agenttina KGB:n ulkomaantiedustelun agentuuriverkostoon ja huhtikuussa hänelle myönnettiin 150 000 Suomen markkaa.

3. Nevalan entinen esimies, Kalevi Sorsa lukuisine avustajineen oli keskeisiä KGB:n kontakteja ja yhteydessä myös Stasin edustajiin. Myös Puolan turvallisuuspalvelun arkistoista löytyi viitteitä näiden henkilöiden harjoittamasta yhteydenpidosta.

Kalevi Sorsan ja Suojelupoliisin suhde kaipaa läpivalaisua. Alpo Rusi on tuonut esiin Sorsan selittäneen jopa Saksan liittokanslerina toimineelle Helmut Schmidtille Suojelupoliisin voivan pestä pitkäaikaisen demarijohtajan maineen. Tämä tapahtui vuonna 2003, kolme vuotta Rosenholz-aineistojen Suomeen saapumisen jälkeen, jolloin tasavallan presidenttinä, pääministerinä ja Supon johtajana oli Sorsan entinen avustaja.

2000-luvun alussa edes selkeä Stasin värvätyn agentin tapaus – joka ei ollut vanhentunut – ei johtanut oikeuskäsittelyyn. Kyseisellä henkilöllä oli läheinen suhde sekä tuolloiseen tasavallan presidenttiin että ainakin työpaikkansa kautta yhteys pian korkeisiin tehtäviin etenevään Eero Heinäluomaan.

4. Suomettumisen ja nykyisen hybridivaikuttamisen avaamista auttaisi Suojelupoliisin kaksoisagenttitoiminnan perkaaminen.

Artikkelisarjassa tuotiin esille, että Suomen Sotilaan saamien tietojen perusteella on vahvoja perusteita epäillä ns. Tiitisen listan koostuvan ainakin osittain Supon vastavakoilun avustajista.

Jaakko Laakso, kuva: soppakanuuna cc-lisenssillä

Jaakko Laakso, kuva: soppakanuuna cc-lisenssillä

KGB:lle suomalaiskontakteja eräänlaisena konsulttina valinneen Jaakko Laakson osalta kaksoisagenttien problematiikka nousi esille jo pian Neuvostoliiton hajottua, jolloin hänen uskottiin kylmän sodan aikana ”varmistaneen selustansa” toimittamalla tietoja myös Supolle.

Kuinka monen voimakkaan tiivistä itätiedusteluyhteydenpitoa harjoittaneen henkilön kohdalla kaksoisagenttina toimiminen on mahdollisesti ollut ainoastaan tekosyy olla puuttumatta toimintaan?

Tätä selvitettäessä Supon johtajien ja muiden laitoksessa työskentelevien itäyhteyksien sekä poliittisten sidonnaisuuksien julkistaminen ja analysointi viimeistä piirtoa myöten on avainasemassa.

Ajankohtaista näkökulmaa asiaan tuo myös Helsingin huumepoliisin päällikkö Jari Aarnion tapaus, jossa tietolähdetoiminta oli keskeisenä kysymyksenä. Aarnion tuomio – kolmetoista vuotta vankeutta – on suorastaan skandaalimainen.

Ilta-Sanomien rikostoimituksen Rami Mäkinen kirjoitti aiheesta 30.12.2016 seuraavasti:

”Käräjäoikeuden tuomio on karua luettavaa siltä osin kuin se kertoo Helsingin huumepoliisin tietolähdetoiminnasta. Aarnio alaisineen sai toimia tietolähteidensä eli alamaailman kontaktiensa kanssa käytännössä täysin vapaasti, vailla valvontaa ja silloisen, sittemmin eläköityneen poliisikomentajan Jukka Riikosen luottamuksen varassa.

Tietolähteitä ei rekisteröity eikä yhteydenpitoon käytettyjä puhelimia kirjattu mihinkään. Kuitteihin merkittiin vääriä rikosilmoitusnumeroita. Tutkijoiden omat muistikirjat tapaamisista ja tiedoista hävitettiin.

Dokumentoimattomuutta perusteltiin turvallisuussyillä. Tarkoitus oli, ettei tietolähteitä tai puhelimia pystytty selvittämään jälkikäteen edes poliisin sisäisistä asiakirjoista.

– Toiminta on siten perustunut yksittäisten poliisimiesten omaan harkintaan sekä toisaalta johdon luottamukseen siitä, että nämä poliisit hoitavat yhteydenpidon ja käsittelevät tietolähteitä lainmukaisesti. Toimintaa ei ole ollut tarkoituskaan järjestää siitä lähtökohdasta, että sitä voitaisiin kontrolloida jälkeenpäin, käräjäoikeus toteaa.”

Aarnion tapaus lisännee painetta myös Suojelupoliisia kohtaan sen oman toiminnan avaamiseksi.

5. Ainakin kahdella elossaolevalla presidentillä on rutkasti selvitettävää itäyhteyksiensä laadusta.

Mauno Koivisto oli tiiviissä yhteyksissä KGB:n salamurhaosaston johtajanakin uraa tehneeseen lähetystöneuvos Viktor Vladimiroviin jo kauan ennen valintaansa tasavallan johtoon. Sama pätee Kalevi Sorsaan, joka asiakirjojen perustella oli voimakkaasti itäpalvelun suosiossa.

Kummankaan käymistä keskusteluista ”Suomen varakuninkaan” kanssa eikä liiemmin annetun tuen metodeista ole käytettävissä asiakirjamateriaalia.

On kuitenkin selvää, että sekä Neuvostoliiton että sitä seuranneen Venäjän tiedustelukoneistolla on voimakas intressi vaikuttaa naapurimaidensa asioihin. Kylmän sodan aikana presidentinvalintaan sekaantuminen oli normi, siinä missä myöhempien aikojen kohdalla on tyydyttävä lähinnä spekulaatioon mahdollisen vaikutuksen lähteistä.

Joka tapauksessa sekä Riitta Juntusen ja Kalevi Sorsan kanssa tehtyyn yhteistyöhön että DDR:n tunnustamisliikkeeseen liittyvän historiansa vuoksi myös presidentti Tarja Halosta olisi syytä kuulla hänen omista käsityksistään.

Siinä missä Halosen aikana päätettiin käytännössä sivuuttaa Rosenholz-aineisto, Tiitisen listan sulkemisesta päätti Koivisto yhdessä listalle nimensä antaneen Seppo Tiitisen kanssa.

Lisäksi KGB-eversti Oleg Gordievskyn 1986/87 luovuttama lista suomalaisista KGB-yhteyshenkilöistä, kuten myöskin 1993 saatu Mitrohinin aineisto tulisi selvityttää huolellisesti, ei ainoastaan käsittelyn vaan myös henkilöiden taustojen ja yhteistyön syvyyden osalta.


Jutun pääkuva: entinen Neuvostoliiton suurlähetystö Tehtaankadulla Helsingissä.

Avainsanat: , , , ,

Share This