Tornion maihinnoususta 75 vuotta

Tänään tuli kuluneeksi 75 vuotta eräästä jatkosodan uskaliaimmista operaatioista eli Tornion maihinnoususta 1. lokakuuta 1944. Taustalla oli alkamassa oleva Lapin sota, jossa vastakkain olivat saksalaiset ja suomalaiset. Maihinnousu päätti myös lopullisesti entisten aseveljien välille neuvotellun tilanteen, jossa kumpikin varoi ottamasta yhteen toisen kanssa ja saksalaiset ilmoittivat vetäytymisensä aikataulun jotta suomalaiset eivät törmäisi heidän jälkikärkeensä.

Neuvostoliiton kanssa tehdyn aselevon ehtoihin kuului saksalaisten joukkojen karkottaminen Suomesta 15. syyskuuta 1944 mennessä. Tehtävä oli annetussa aikarajassa mahdoton ja mitä ilmeisimmin sellaiseksi tarkoitettukin, neuvostoliiton johdon tavoitteena oli Suomi ja Saksa sotaan keskenään. Yhteisten ”syysmanööverien” aika kuitenkin päättyi kun valvontakomission venäläisten painostus ja yleistilanne vaativat uusia toimia. Näitä johtamaan asetettiin kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuon komentama III Armeijakunta, joka ryhtyi johtamaan kaikkia pohjoiseen keskitettyjä joukkoja Oulusta käsin.

Sotatoimena saksalaisten karkottaminen tai edes heidän etukäteen tarkkaan suunnitellun vetäytymisliikkeensä vakava uhkaaminen oli Pohjois-Suomessa erittäin hankala sotatoimi rintamahyökkäyksenä. Lukuisat suuret joet kulkivat etenemisteiden poikki ja teitäkin oli vähän. Maihinnousulla saksalaisten sivustaan Pohjanlahdelta olisi mahdollista katkaista yksi saksalaisten pääreiteistä pohjoiseen, saartaan osan heidän joukoistaan ja saada näin Neuvostoliitolle luovutettavaksi internoituja saksalaisia ja sotasaalista.

Siilasvuon tarkoitus oli alun perin tehdä maihinnousu yhdellä jalkaväkirykmentillä Kemiin. Oulussa kaupungin läpi Toppilan satamaan 29. syyskuuta marssiva Jalkaväkirykmnetti 11 oli jotenkin saanut määränpäästään tiedon ja miehet huutelivat menevänsä vapauttamaan Kemiä. Tiedustelutietojen mukaan Kemissä oli vahvoja saksalaisjoukkoja ja kun vielä syksyinen sää muuttui epävarmaksi peruutettiin syyskuun viimeiseksi päiväksi suunniteltu maihinnousu.

Jutun pääkuva: Tornioon siirrettyjä joukkoja puretaan laivasta 3 lokakuuta eli pari päivää maihinnousun jälkeen. Niin maihinnousu kuin täydennyskuljetuksetkin tehtiin tavallisilla rahtilaivoilla ja purettiin alkuvaiheessa Röytän ulkosatamassa kuin rauhan aikana ikään.

Seuraavana päivänä jalkaväkirykmentti marssi uudestaan kolmeen rahtilaivaan, höyrylaivoihin Norma, Hesperus ja Fritz, jotka suuntasivat Kemin sijasta Tornioon. Kaupungin ulkosatamaan Röyttään noin kymmenen kilometrin päähän itse kaupungista ne saapuivat lokakuun ensimmäisen päivän aamuna vihollisen häiritsemättä ja rykmentin kärki pääsi hyvin liikkeelle. Maihinnousua ei suojannut kuin pimeys, huono sää ja yllätys eli se oli erittäin uhkarohkea. Se onnistui koska saksalaisilla ei ollut Torniossa juurikaan joukkoja, vain kaksi kenttäsairaalaa, varikkoalue ja pääosin Kemissä olevan Jäger-Bataillon 6:n yksi komppania. Röytässä ei ilmeisesti ollut yhtään saksalaista eivätkä he siitä suunnasta odottaneet ketään.

Torniossa oli jo yöllä aloitettu Länsi-Pohjan suojeluskuntapiirin voimin kaupungin haltuunotto piirin päällikön majuri Thure Larjon johdolla. Tämä öinen sotatoimi sekoitti saksalaisia ja johti ajattelemaan, että vastassa oli vain ”bandiitteja”, JR 11:n maihinnousu ei heille aluksi selvinnyt.

Everstiluutnantti Halstin jalkaväkirykmentin jääkärikomppania lähti heti maihinnousun jälkeen Röytän satamasta kello kahdeksan polkupyörillä kohti Kirkkoputaan rautatiesiltaa ja rykmentin II pataljoona nousi junaan, jonka suomalaiset rautatieläiset olivat ajaneet satamaan maihinnousujoukkojen avuksi. Mahdollisuudet Tornion ja sen siltojen haltuunottoon näyttivät aluksi erittäin hyviltä, mutta rykmentin joukot sitoutuivat kaupungissa saksalaisten kanssa käytyyn tulitaisteluun ja kun Halsti oli vielä saanut saksalaisten määrästä pahasti liioiteltuja tietoja hänen oli ryhdyttävä varovaisemmaksi. Kaupungissa olleiden saksalaisjoukkojen määrää liioiteltiin tuntuvasti suomalaisessa sotahistoriassa kymmeniä vuosia sodan jälkeen ja vasta Sampo Ahdon mainio kirja ”Aseveljet vastakkain”  vuodelta 1980 korjasi tämän myytin kuten monen muunkin vastaavan liioittelun Lapin sodan osalta.

Hyvin alkanut ja onnekas maihinnousu toi itse Tornion suomalaisten käsiin, mutta kun saksalaisten vastatoimet alkoivat vaikuttaa eli he hyökkäsivät sekä idästä että pohjoisesta kaupungin suuntaan JR 11 ja muut kaupunkiin Oulusta tulleet joukot olivat hätää kärsimässä taisteltaessa Torniojokilaaksosta.

Jalkaväkirykmentti 11:n komentaja everstiluutnantti Wolf H. Halsti (vasemmalla) lähimpine upseereineen Tornion taisteluissa 3. lokakuuta.

Avainsanat: ,

Share This