Toukokuu 1918

1. Toukokuuta

 

Käytiin taistelu Luumäellä, jossa Vilma Puranen lähti vapunpäivänä vaeltamaan tulvaveden varassa olevien Kiurulan korpien kautta kohti valkoisten tykkipatteria. Perille päästyään hän paljasti punaisten tykkiasemien paikat ja valkoisten tykistö ampui onnistuneesti näihin. Vapunpäivän iltaan mennessä punaisten tilanne oli muuttunut kestämättömäksi ja he alkoivat vetäytyä kohti Taavettia jättäen aseistuksensa jälkeensä.
Paikalta löytyy muistomerkki, jossa väitetään Luumäen taistelun olleen vapaussodan viimeinen taistelu. Väite on vähän ennen aikaiken, sillä viimeiset punaiset antautuivat vasta 5.5 Ahvenkoskella.

Samana päivänä pidettii Viipurissa valloitusparaati. Sen yhteydessä joukoille luettiin ylipäällikön, kenraali Mannerheimin, seuraavansisältöinen päiväkäsky:

 

”Saapuessani Viipuriin, tähän vanhaan Karjalan pääkaupunkiin, ja nähdessäni Torkkelin vanhan linnan, joka on monet vuosisadat saanut kestää idästä tunkeutuvien laumojen hyökkäyksiä, kunnes se kaksisataa vuotta sitten joutui venäläisten käsiin, valtaa mieleni kiitollisuuden ja ilon tunne, sillä nyt liehuu tässä linnassa Suomen lippu ja nyt tulee taas Viipuri olemaan sinä tukikohtana, joka suojelee Suomea, mutta ei niinkuin ennen – maata, joka on osa toisesta valtakunnasta – vaan suurta, itsenäistä, vapaata Suomea. Teidän verenne hinnalla, urhoollinen armeija, on nyt Suomi tullut tasa-arvoiseksi muitten Euroopan kansojen kanssa. Pää pystyssä voi nyt käydä suomalainen isäntänä omassa maassaan. Toivon, että Suomen armeijan eri joukot, jotka vieretysten ovat vuodattaneet vertansa kalliin isänmaan puolesta, ovat näissä taisteluissa solmineet sen aseveljeyden ja saavuttaneet sen yksimielisyyden, jotka vain voivat tehdä Suomen armeijasta kansalle sitä turvaavan, mutta viholliselle peloittavan sotajoukon. Kiitän Itäarmeijaa erityisesti loistavista voitoista, jotka seurasivat toisiansa salamanvälähdyksinä. Nämä voitot eivät olisi olleet mahdollisia, ellei Karjalan uljas divisioona olisi seisonut kolme kuukautta levähtämättä vankkana muurina ylivoimaista vihollista vastassa ja nurisematta täyttänyt kaatuneitten sankarien paikat yhä uusilla miehillä. Olkoon myös se veri, jonka olemme maksaneet lunnaiksi saavuttaaksemme itsenäisyytemme, omiaan kohottamaan koko kansamme yli kaikkien pikkumaisuuksien, yli kaikkien sellaisten riitojen, jotka pirstovat ja heikontavat sitä, ja nouskoon isänmaallinen mieli kansassamme tämän kansallisen vapaussodan herättämänä niin korkealle, että jokainen kilpailee siitä, ken maallensa voisi enemmän antaa! Se kansallinen nousu, se uhrautuvaisuus, se suurenmoinen voimien ponnistus, se urhoollisuus, se kunto ja se usko tulevaisuuteen, joita Suomen kansa on tämän sodan aikana osoittanut, ovat takeena siitä, että tulevaisuutemme perustus on vankalla pohjalla. Eläköön Suomen urhoollinen, voittoisa armeija! Eläköön kovaa kokenut, vaan nyt vapaa, rakas isänmaamme!

G. Mannerheim.”

Viipurin linnaa vuodelta 1918 voi ihailla tästä linkistä.

 

3. Toukokuuta

Korjattu Rajasilta sodan päättymisen jälkeen. Taustalla näkyy tykistötulen tuhoja Kirmusaaressa.

Valkoiset valtaavat Kouvolan. Lisäksi valkoiset onnistuvat valtaamaan punaisten puolustuslinjalta Ahvenkoski-Inkeroinen-Hamina Inkeroisen. Jo edellisenä päivänä useiden punaisten kannattama ajatus antautumisesta valtaa alaa. Punaisten hallussa ovat enää Kotka ja Hamina.

Lisää aiheesta wikipediassa.

Helsingissä puute on suuri ja erilaisia kansalaistapahtumia järjestetään sen kitkemiseksi, muun muassa Aino Ackté konsertoi yliopiston juhlasalissa nälkäänäkevien ja punaisten toimenpiteiden vuoksi kärsimään joutuneiden hyväksi. Konsertista oli ilmoiteltu useassa helsinkiläisessä lehdessä.

 

Ensimmäisen Petsamon-retken esikunta Rovaniemellä 1918. Kuvassa eturivissä vasemmalta retken johtaja Thorsten Renvall, Johan Bäckman, Julius Niemura, Jalmari Ruokokoski. Arvi Vinberg ja Hjalmar Mehring. Takana: Ellen Id, Elvi Halleen, Helge Aspelund, Ester Fogelberg, joka kannattelee taiteilija Ruokokosken suunnittelemaa sotalippua.

Vaasan senaatin tueksi tulleet saksalaiset saattaisivat haluta Petsamosta itselleen sukellusvenetukikohtaa. Sen avulla he voisivat häiritä ympärysvaltojen toimintaa Arkangelissa ja Murmanskissa sekä uhata brittien meriliikennettä Atlantilla. Uhan poistamiseksi 3. Toukokuuta brittiläinen HMS Cochrane laski Petsamon seudulla maihin 100 merijalkaväkisotilasta, 40 matruusia sekä 40 neuvostovenäläistä punakaartilaista brittiläisen kapteeni Brownin johdolla. Taistelua käytiin suomalaisten hiihtojoukkojen kanssa kolme päivää. HMS Cochrane toi 6. toukokuuta 1918 lisää 35 sotilasta sekä viisi Lewis-konekivääriä. Matruusit auttoivat siirtämään 12-naulaisen tykin jään poikki rantaan. 10. toukokuuta 1918 saivat britit Petsamon haltuunsa ja torjuivat 150 suomalaisen vastahyökkäyksen. Väsyneet puolustajat korvattiin 200 serbisotilaalla. Suomalaisjoukko vetäytyi takaisin Suomen puolelle. Suomi ja Iso-Britannia vaihtoivat nootteja, ja Iso-Britannia ilmoitti, ettei se vastusta Suomen oikeuksia Petsamoon. Lähde.

.

4. Toukokuuta

Vaasan hallitus palaa Helsinkiin. Eturivissä toinen oikealta Heikki Renvall, hänen vasemmalla puolellaan P.E. Svinhufvud, hattua nostaa Eero Yrjö Pehkonen ja Svinhufvudin vierellä on Onni Talas. Talaksen takana kävelee Jalmar Castrén.

Suomen historian vakavin hallituskriisi päättyi vasta 4.5.1918 Helsingin rautatieasemalla. Svinhufvudin johtama Vaasan senaatti kohtasi saksalaisjoukkojen kunniakujassa Helsingin senaatin. Kansallinen yhtenäistämispolitiikka alkoi maan hallitusten yhdistymisellä. Lue lisää aiheesta tästä.

Senaatin saapumistilaisuudesta löytyy runsaasti kuvamateriaalia, jota voi käydä katsomassa täällä.

Sata vuotta sitten ”tänään” antautuvat Kotka ja Lahden viimeiset punaiset. Sota on melkein ohi. Ahvenkoskella vielä käydään viimeisiä taisteluja.

Saksalainen sotalaiva Kotkan satamassa. Kuva Kymen Sanomat.

Saksalaiset ovat saapuneet myös laivoilla Kotkaan. Ainakin Kymen Sanomien (3.5.1918) mukaan aikaisemmin venäläisiksi luullut laivat ovatkin osoittautuneet saksalaisiksi.

Kotkassa sata vuotta sitten otetussa valokuvassa näkyy Saksan sotalaivoja — Pekka Takoja selvitti, etteivät ne olleet venäläisiä kuten aiemmin on luultu
Kuva otettiin 4. toukokuuta Palotorninvuorelta — Samana päivänä, kun punaiset antautuivat Kotkassa valkoisille joukoille.

 

 

5. Toukokuuta

Ahvenkosken taistelut päättyivät, jolloin koko maan viimeiset punakaartilaiset antautuivat Ahvenkoskella osasto Brandensteinin saksalaisille. Tähän päättyy ns. punakapina, eli sisällissota. Alun perin sodanvastaisen ajattelun omaksunut suomalainen työväenliike oli kärsinyt tappion sisällissodassa.

Toukokuun 5. ei kuitenkaan ole kaikkien sotatoimien loppu Suomessa. Maailmansota riehuu edelleen Euroopassa, eikä Suomi ole siltä suojattuna. Ns. vapaussota jatkuu edelleen vuoteen 1920 saakka. Pienempiä väkivaltaisuuksia ja yhteenottoja (erityisesti venäiläisten ja venäjälle paenneiden punaisten kanssa) kutsutaan Suomen historiassa heimosodiksi. Mukana vaikuttamassa ovat edelleen muut maat, kuten Saksa, Englanti ja Venäjä.

Myös päivämäärää 15.5.1918 on esitetty sodan päättymispäiväksi. Venäläisten sotilaiden vetäydyttyä (14.5.1918) Karjalannnaksella Inon linnoituksesta miehittivät suomalaiset sen tuhotut tykkiasemat 15. toukokuuta.

 

 

6. Toukokuuta

Senaatti julkaisee tiedotuksen

”Suomen Kansalle.

Laillisen yhteiskuntajärjestyksemme tuhoa tarkoittava kapinaliike, joka kuluvan vuoden alussa puhkesi ilmiliekkiin, teki Suomen Eduskunnan ja sen asettaman Hallituksen toiminnan mahdottomaksi maan pääkaupungissa. Senaatin päätöksestä siirrettiin sen vuoksi Hallitus Waasan kaupunkiin, joka ensimäisten joukossa vapautui venäläisen sotaväen kannatukseen nojautuvan anarkian vallasta. Helmikuun 1 päivästä on Suomen Senaatti Waasassa, Valkoisen Suomen pääkaupungissa, käyttänyt hallitusvaltaa ja koonnut maamme kaikki voimat taisteluun Suomen lopulliseksi vapauttamiseksi Venäjän vuosisataisesta sorrosta ja kapinallisten hirmuvallan kourista. Tämä suuri päämäärä on nyt pääasiassa saavutettu. Synnyinmaan omien poikien verrattomalla urheudella ja Hallituksen pyynnöstä saapuneiden saksalaisten joukkojen voimakkaalla avulla on vapaussota, vaikkakin raskain uhrauksin, saatettu voitolliseen päätökseen. Hallitus on palannut pääkaupunkiin, missä se tänään on täysilukuisena ryhtynyt vastuullista tehtäväänsä hoitamaan. Helsingissä, 6 päivänä toukokuuta 1918.”

Lasten kohtalooon sodan jaloissa oli herätty jo aiemminkin, ja ensitöikseen asettaa Senaatti komitean selvittämään ja järjestämään sotaorpojen huoltoa. Lähde.


6.5.1918 Ilmestyy myös ensimmäinen SDP:n uuden pää-äänenkannattajan Sosiaalidemokraatin ensimmäinen numero, jonka päätoimittajaksi merkityn Väinö Tannerin kirjoittamassa pääkirjoituksessa kirjoiteaan porvarien julmuuksista ja vaaditaan Eduskunnan hajoittamista ja uusia vaaleja. Lähde.

 

8. Toukokuuta

8.5.1918 Keskisuomalainen kirjoittaa.

Venäläisten laitosten kanssa tehtyihin kontrahteihin, etumaksuihin tahi muihin sopimuksiin perustuva omaisuus kuten halot, niistä suoritetut etumaksu j.m.s. katsotaan sotasaaliiksi ja kuuluvat Suomen Valtiolle.

Jälkisatoa vapaussodasta. Suomen kansalle maan vapautumisen johdosta. Senaatti on talousosaston kanslian esittelyssä antanut seuraavan tiedotuksen Suomen kansalle: Laillisen yhteiskuntajärjestyksemme tuhoa tarkottava kapinaliike, joka kuluvan vuoden alusta puhkesi ilmiliekkiin, teki Suomen eduskunnan ja sen asettaman hallituksen toiminnan mahdottomaksi maan pääkaupungissa ja Senaatin päätöksestä siirrettiin sen vuoksi hallitus Vaasan kaupunkiin, joka ensimmäisten joukossa vapautui venäläisen sotaväen kannatukseen nojautuva. anarkian vallasta helmikuun 1 p.stä on Suomen senaatti Vaasasta valkoisen Suomen pääkaupungista käyttänyt hallitusvaltaa ja koonnut maan kaikki voimat taisteluun Suomen lopulliseksi vapauttamiseksi Venäjän vuosisataisesta sorrosta ja kapinallisten hirmuvallan kourista.

Viikolla 7.-11.5.1918 tapahtuu valkoisen terrorin synkimmät teot. Lähes kaikissa asutuskeskuksissa perustetaan erilaisia tuomioistuimia, jotka tuomisevat monin paikoin mielivaltaisesti punaisia tai sellaiseksi nimettyjä teloitettaviksi.
Teloituksia tapahtuu satoja.

 

10. Toukokuuta

KUVA: OUTI PYHÄRANTA / HS

Kuluvan vuoden (2018) huhtikuun lopussa on Presidentti Kyösti Kallion jäämistöstä, päiväkirjan välistä, löytynyt sosialidemokraattisen Työmies-lehden päätoimittajan ja kansanedustajan Edvard Valpas-Hännisen painattama ehdotus sisällissodan aselevoksi.

Kyösti Kallio on käsin kirjoittanut ehdotukseen:
“Asiakirja jonka sos. Ed. t. Valpas-Hänninen 28/3 1918 jätti eräälle maalaisliiton edustajalle samalla pyytäen neuvotteluja.
Asia ei maalaisliitolasiten taholta antanut aihetta mihinkään toimenpiteisiin.”

Itse ehdotusta ei ole päivätty, mutta Presidentti Kallion merkitsemänä päivänä 28.3.1918 tilanne alkoi punaisten puolella olla jo varsin tukala. Kyseisenä päivänä käytiin yksi Tampereen verisimmistä taisteluista Kalevankankaalla.
Jos otetaan huomioon valkoisten voittoisa eteneminen ja punaisten kasvava ahdinko, niin ehdotus jossa sosiaalidemokraateille luovutettaisiin puolet päätösvallasta ja muut eduskuntaryhmät joutuisivat jakamaan jäljelle jäävän puolikkaan (lue ehdotuksen kappale VIII) ei varmaankaan vaikuttanut houkuttelevalta vaihtoehdolta. Olivathan sosiaalidemokraatit jo osoittaneet häikäilemättömät pyrkimyksensä vallankumouksen aloittamisella.

Lyhyt ote Kappaleesta VIII

Tätä sopimusta täytäntöön panemaan ja Suomen Tasawallan hallintoa toistaiseksi hoitamaan asettaa Suomen Eduskunta tasavallan Wäliaikaisen Waltuuskunnan.
Tähän Waltuuskuntaan walitaan 12 Sosiaalidemokraattien Eduskuntaryhmän ehdottamaa ja 12 muiden eduskuntaryhmien ehdottamaan jäsentä.
Waltuuskunnan kokouksissa käyttää kummankin puolen jäsenistä aina yhtä suuri määrä äänioikeutetta.

Aiheesta uutisoi 10.5.2018 Helsingin Sanomat

Lue lisää maaliskuun tilanteesta Suomen Sotilaan koosteesta.

 

12. Toukokuuta

Suomen punakeltainen leijonalippu liehui Suomenlinnan muureilla 12. toukokuuta 1918, kun senaatin puheenjohtaja Pehr Evind Svinhufvud piti puhetta. (KUVA: MUSEOVIRASTO)

Viapori luovutetaan suomalaisille ja nimetään Suomenlinnaksi.

Helsingin Sanomat siteeraa Juhani Ahon päiväkirjaa tapahtumista:
”Histo­riallisia hetkiä on ollut harva se päivä. Mutta tuntuu tämä sentään niistä kaikista historial­lisimmalta, kun noustaan maihin entisen Venäjän rannalle ja Suomen sotilaita ja vapauttajia seisoo laiturilla tekemässä kunniaa suoma­laisin sanoin annetun komen­nuksen mukaan Suomen valtion­hoitajalle ja Suomen senaatille, ja Saksan amiraalille ja hänen seurueelleen, ja taisi siellä olla joitain ruotsa­laisiakin upseereja ja jonkun ulko­vallan edustajakin.”

”Viaporin valleilla Venäjän lippu on liehunut toista sataa vuotta, mutta nyt tankoon nousee Suomen loppu, hitaasti, arvokkaasti, aste asteeltaan vallaten venä­läiseen valliin upotetun venäläisen tangon, hulmahtaen sen huippuun ja jouhein liikkein hiljai­sessa tuulessa julistaen yli sinisen ulapan, että se ulappakin on nyt Suomen, niin kauas kuin silmä kantaa: meidän nuo lin­noitetut saaretkin, Rysskärit ja muut Pork­kalaa myöten aina Hankoon asti ja siitä vielä lännemmä.”

12.5.1918 Sotavankilaitoksen päällikkö esitti ensimmäisen suunnitelman yhdestätoista leiristä. Valkoiset olivat jo melko varhaisessa vaiheessa käyneet keskustelua keskitetystä vankileirijärjestelmästä, mutta tämä oli esityksistä tiettävästi ensimmäinen.Käytännössä leirien määrä kasvoi suuremmaksi kuin 11, sillä vankien luku oli suurimmillaan yli 80 000.

 

13. Toukokuuta

Hänen Majesteettinsa Saksan Keisari on myöntänyt Kenraali Mannerheimille 1. ja 2. luokan Rautaristit!

Erikoiset tarinat ja huhut leviävät, sillä useita henkilöitä on kadonnut ja liikkuu ilman papereita.

Magnus Londen valkoinen toimittaja kirjoittaa liikkeellä olevasta huhusta: punainen komissaari Hilja Pärssinen on pidätetty Lahdessa. Hänellä ja toisella punanaisella oli mukanaan 49 miljoonaa mk!

Uusimaa-lehti julkaisee 13.5.1918 väärän uutisen otsikolla ”Ali Aaltosen loppu.”

”Punaisten päällikön Ali Aaltosen väitetään kaatuneen Vilppulassa helmikuussa. Tampereen valloituksen jälkeen kertoivat erään punaisten panssarijunan miehet Aaltosen olleen mukana junassa, mutta että hän oli menettänyt päänsä kurkistaessaan ulos junan ikkunasta. Vilppulassa olikin nähty erään pääkopan yläosa hattuineen, joka oli tipahtanut panssarijunasta ja joka merkeistä päättäen oli ollut jonkun ylemmän päällikön omaisuutta. Kuuluisan päällikkönsä Karjalaisen kuuluvat itse surmanneen.”

Makaaberin jutun taustalla lienee Tuija Wetterstrading kirjassa “Punaisten panssarijuna 1918” kerrottu panssarijunan nro 1 ensimmäisen päällikön Armas Toivosen kuolema 22.2.1918. Hän oli noussut tähystämään Vilppulan suuntaan, mutta joko kielivaikeuksista tai viestin katkeamisketjusta johtuen junan venäläinen tykkimies laukaisi tykkinsä juuri samaan aikaan ja ampui Toivoselta pään irti.

 

14. Toukokuuta

Inon linnakkeen vaurioita.

Viimeiset venäläiset joukot jättävät Inon linnakkeen osittain tuhottuna. Näin venäläisten sotajoukkojen vetäminen Suomesta tulee päätökseensä, mikä yhden tulkinnan mukaan tarkoittaa myös sisällissodan päättymistä (toinen tulkinta on 5.5.1918 viimeisten punaisten antautuminen.

Ns. Vapaussota jatkuu kuitenkin vielä Tarton rauhaan 1920 asti. Yhteenotot suomalaisten ja venäläisten kanssa jatkuvat pienimuotoisempina. Tätä ajanjaksoa kutsutaan nimellä heimosodat.

Monarkian kannattajien julistus.

Valtiomuototaistelu käynnistyy julkisuudessa. Lehdissä julkaistaan monarkian kannattajien julistus, jonka on allekirjoittanut 47 tunnettua yhteiskuntavaikuttajaa.

Saksan Itämeren divisioona piti Helsingissä voitonparaatin 14. toukokuuta (Suomen suojeluskunnat Mannerheimin johdolla vasta 16. toukokuuta).

 

 

15. Toukokuuta

Päivän Aamulehti julistaa Suomi on nyt vapaa.
“Suomen kansan eduskunta kokoontuu tänään jatkamaan tammikuun loppupuolella keskeytynyttä työtään. Tällä välin on ehtinyt tapahtua mitä merkillisimpiä tapauksia maassamme, joilla toiseltapuolen on Suomen historian häpeällisimmin ja toiseltapuolen kunniakkain luonne. Edellisellä tarkoitamme tietysti raakaa ja rikoksellista punaisten kapinaa, jälkimmäisellä luonnollisesti valkoisen suojeluskunnan maineikasta vapaussotaa.

Suomi on nyt vapaa. Uusi itsenäinen tulevaisuus on Suomen kansan edessä. Suomi on riippumaton valtakunta ja sen kansalle on vihdoin auennut tilaisuus perustaa vieraan holhouksesesta ja sorrosta vapaa, itsenäinen valtio ja kehittää itseänsä oman henkensä vaatimusten mukaisesti.”

Valkoinen Suomi jakaantui kahteen leiriin: toinen kannatti monarkiaa ja kavennettua demokratiaa, toinen kannatti tasavaltaista, laajaa demokratiaa ja sosiaalisia uudistuksia. Äärikonservatiivit olivat olleet pysyvästi parlamentarismia vastaan. Maltillisemmat konservatiivit kannattivat parlamentarismia aluksi, mutta vuosien 1917–1918 tapahtumat käänsivät heidät laajaa demokratiaa vastaan, ja saivat heidät etsimään eduskunnalle vastavoimaa pitkästä monarkian perinteestä. Valtiomuotokiista oli merkittävin voittajien sisäinen vedenjakaja: pitkittyneen sisäisen sodan vuoksi ja sen jälkeisessä epävarmassa tilanteessa pääosa konservatiiveista ja ei-sosialisteista kannatti Saksan vahvaa asemaa Suomessa. Lisäksi aktivistit toivoivat saksalaisilta tukea Itä-Karjalan valtaushankkeelle. Lähde.

Vajaalukuinen eduskunta kokoontui ensimmäisen kerran Helsingissä sitten sodan alun. Ensimmäisinä toiminaan se valitsi Suomelle kuninkaan ja vapautti torpparit.

Kuva: Eduskunnan ensimmäinen istunto sisällissodan jälkeen 15.5.1918. Sosiaalidemokraateista ainoana paikalla oli yksinään seisova Matti Paasivuori. Taka-alalla oikealla näkyy pöydän päässä senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvud ja vasemmalla aitiossa etumaisen on saksalaisten joukkojen komentaja kenraali Rüdiger von der Goltz. (Gunnar Lönnqvist / Museovirasto)

 

17. Toukokuuta

Kuva: Riihimäen vankileiri 1918. Riihimäen kaupunginmuseo

Edustaja Ernst Estlander kehoitti vasemmistolaisia itse vapaaehtoisesti pyytämään vapautusta kansanedustustehtävistä, koska he eivät hänen mielestään olleet soveliaita hoitamaan tehtäviään silloisissa olosuhteissa. Kaikki sosiaalidemokraatit eivät kuitenkaan katsoneet olleensa osallisia kapinaan ja eivät näin olleet velvollisia noudattamaan kehoitusta. Lähde.

Samana päivänä annettiin Eduskunnalle myös Lakiesitys valtionrikosoikeuksista ja kenttäoikeusmenettelystä. Varsinkin kenttäoikeusmenettely oli varsin erikoinen, sillä sota oli virallisesti päättynyt.

Valtiorikostuomioistuimet koostuivat viidestä jäsenestä, joista yksi oli puheenjohtaja. Oikeusprosesseiden nopeuttamiseksi toimitettaisiin tutkimus valtiorikosoikeuksissa “laveammitta mutkallisuuksitta” ja “vapaata todisteiden harkintaa käyttäen”.
Syytteet kapinoitsijoita vastaan olivat usein ylimalkaisia ja epämääräisiä. Erilaisia lausuntoja hankittiin eripuolilta syytteiden tueksi. Ne olivat kyllä yleensä syytetylle myönteisiä, eivätkä ne tukeneet ankaria rangaistuksia. Syytteille saatettiin vetää perusteita jopa vuoden 1917 suurlakon tapahtumista lähtien. Tutkinnoissa otettiin myös huomioon henkilön aiempi poliittinen toiminta sekä yhteydet ammattiyhdistysliikkeeseen. Lopuksi esitutkija esitti syytetystä kokonaisarvion. Näistä aineksista koottiin syytteet ja tuomiot.

Koska johtajat saivat syytteen maan- tai valtiopetoksesta, olivat heidän tuomionsakin ankarampia. Useimmiten punaisten rivimiehet saivat tuomiokseen lieviä vapausrangaistuksia, eli muutama vuosi kuritushuonetta. Se kuinka aktiivisesti henkilö oli punakaartissa toiminut, vaikutti tuomion ankaruuteen. Kuolemantuomioita langetettiin yhteensä 555, joista täytäntöön pantiin 265. Nämä olivat valtiorikosoikeuden antamat tuomiot, joiden lisäksi teloituksia tapahtui epävirallista tietä.

Yhteensä tapauksia oli käsiteltävänä 75 575. Kymmenen prosenttia punavangeista vapautettiin heti oikeusistuimen tutkinnassa. Tuomioita langetettiin 67 788, joista suuri osa oli lieviä vapausrangaistuksia. Useimmat näistä tapauksista päätyivät lopulta ehdonalaiseen tai armahdukseen. Kaikki Suomessa olleet sosiaalidemokraattiset kansanedustajat saivat syytteen, yhtä poikkeusta lukuuunottamatta. Heidän rangaistuksensa olivat suhteellisen ankaria. Lähde.

 

18. Toukokuuta

Valtiomuotokeskustelun jatkuessa eduskunta ratkaisee tilapäisesti kysymyksen korkeimman vallan käyttämisestä valitsemalla Svinhufvudin valtionhoitajaksi.

Toivo Kuula (7.7.1883-18.5.1918)

“Suomen Eduskunnan kirjelmä korkeimman vallan käyttämisestä.
Annettu Helsingissä, 18 päivänä toukokuuta 1918.

Koska maan nykyinen kohtalokas tila vaatii ylimmän hallitusvallan keskittämistä, on Eduskunta Suomen Senaatin ehdotuksesta päättänyt valtuuttaa Senaatin nykyisen puheenjohtajan, senaattori Pehr Evind Svinhufvudin käyttämään korkeinta valtaa, mikäli sitä ei tätä ennen ole siirretty Senaatin Talousosaston käytettäväksi.

Helsingissä 18 päivänä toukokuuta 1918.”
Lähde.

Sata vuotta sitten tänään menehtyi Viipurissa kansalaissodan loppuvaiheessa ampumavälikohtauksessa saamiin vammoihinsa säveltäjä Toivo Kuula.

 

27. Toukokuuta

Karl Fredrik (Kalle) Wilkama (vuoteen 1919 Wilkman).
(27.3.1879-15.7.1947)

Paasikiven hallitus nimitetään. Sen kokoonpanon voi käydä lukemassa valtioneuvoston sivulta.

Samana päivänä kiistat armeijan järjestämisestä ja saksalaisten asemasta siinä johtavat Mannerheimin eroon armeijan ylipäällikön tehtävistä. Uudeksi ylipäälliköksi nimitetään kenraalimajuri (kuvassa) Karl Fredrik Wilkman (myöh. Wilkama). Lisää Wilkamasta voi lukea mm. Wikipediasta.

 

 

 

.

 

 

28. Toukokuuta

Suomi sai nykyisen lippunsa. Monien vaiheiden ja ehdotusten jälkeen (mm. Gallen-Kallelan erottua suunnittelukomitasta), lippua ryhtyivät suunnittelemaan sotilaspukukomitean piirustustoimiston taiteilijat Eero Snellman ja Bruno Tuukkanen. Nämä miehet päätyivät seuraavan laisiin ehdotuksiin; valtiolipuksi tulisi valkoisella pohjalla merensininen risti, jossa olisi ristin keskuksessa Suomen vaakuna. Merenkulku- ja kauppalipuksi tulisi pelkkä sininen risti valkoisella pohjalla.

Perustuslakivaliokunta hyväksyi nämä ehdotukset ja ne esiteltiin eduskunnalle. Ehdotukset aiheuttivat laajaa keskustelua eduskunnassa, mutta kuitenkin suurin osa edustajista kannatti ehdotettuja lippuja. Toukokuun 28. päivänä 1918 eduskunta hyväksyi ehdotetut liput Suomen virallisiksi lipuiksi, ja jo samana iltana nousi uusi Suomen lippu eduskuntatalon salkoon. Valtioneuvoston päätöksellä poistettiin 12.2.1920 valtiolipun vaakunassa ollut kruunu.

Lisää Suomen lipun historiasta voi lukea täältä.

 

 

 

Avainsanat:

Share This